Noniin. Mä oon 12 vuotias tyttö.. tai, tyttö, no ainakin fyysisesti. Niin, tuntuu, että olisin poika. Tai ainakin haluaisin. Saattaa vaikuttaa naurettavalta, että olisin transgender, ku oon näin nuori vielä, muuta hei oikeesti, mä en halua olla TYTTÖ. Jos joku sanoo esim "sä oot ihana tyttö", tai jotai tollasta, niin se raivostuttaa ihan hemmetin paljon. Eli, pitäiskö mun vain hyväksyä kauhea kohtaloni, vai puhua jollekkin, esim. kouluterkkarille? Ja toiseks; Taidan kärsiä masennuksesta. Uusimmassa Demissä tuli oli semmone masennusta käsittelevä juttu. "Jännä, miten ei tunne mitään. Ei iloa, eikä pettymystä. Voisi vain olla, ja katsoa maailmaa" Se kuvaa mua niin hyvin. Voisin vain nukkua, kuunnella musiikkia, ja olla omissa oloissani. Mikään ei oikein jaksa innostaa. Tää "masennus" alkoi noin vuosi sitten. Ja syyn taidan tietääkkin. Mä ja mun äiti muutettiin takaisin mun isän luo. Kun olin tokalla luokalla, äitini sanoi, että muutettaisiin pois isän luota. Olin ihan hemmetin innoissani! Mutta nyt... ei, ei vain jaksa. Kolmanneks: Mulla on ihan HELVETIN huono itsetunto! Oon noin 170cm pitkä, ja painan 56 kiloo! Ei mikään ihannepaino. Mua on sanottu läskiks, ja se tuntuu niin pahalta. Ja sit, oon semmone pitsanaama. Mulla on akneiho, muttei kovin paha. Pidän itteeni rumana, vaikka kaverini mua kauniiksi joskus sanovatkin. Olen luova (ainakin niin on väitetty.), ja rakastan kaikkea taiteellista. Piirrän, maalaan, kuuntelen musiikkia, ja laulan. Neljänneks; olen miettinyt itsemurhaa usein. Joskus olen niin vihainen, että olisin valmis ampumaan aivoni pellolle, vaikka heti! Itken usein. Olen myös viillellyt itseäni. Openi huomasi jäljet kädessäni, ja puhui kanssani niistä. Ajattelin: "että mitä väliä." Eihän se kuitenkaan välitä, oikeasti. Ja sitten. Mulla on vähän outoja kiinnostuksen kohteita. Rakastan huumeita (vaikka en niitä aio käyttääkkään), lääkkeitä, ja mielisairaaloita. En tajua, mikä ihme minussakin on vikana!
Mikä hitto MUA vaivaa??
Pieni Musta Sielu
51343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
http://www.mll.fi/nuortennetti/apua/
http://www.mll.fi/nuortennetti/
kopsauta itsesi sinne sisälle ja tutki...löydät sieltä juttuseuraa.. ja neuvoja ongelmiisi.
Etkä ole liian lihava!Höpsis!
Ja ihanaa kun olet taiteellinen,jatka sitä, se on hyvä harrastus,aattele miten taitava olet sitten kaksikymppisenä jos nyt harjoittelet joka päivä!
Ja saahan sitä ajatuksissaan olla!
no mä oon 14 vuotias tyttö oon 165 pitkä ja painan 45 kiloa. ja oon kyllä katteelinen että oot noin pitkä, ja et ees oo lihava ! JA MÄ SANON aina suoraan mitä ajattelen ja nyt ajattelin noin. :)
Niin mikset sano sun äitille että muutetaan pois sun iskän luota? Mitä sun iskä sit on tehny ettet tykkää asua siellä?
Lyöks se sua? jos lyö niin siit voi tehä jonkun ilmotuksen ja pääset perhekotiin ym..
patoutuneena pieneen tilaan. (päähäsi)
Nyt kun olet viisas, suunnatessasi sen ulospääsyssä sen viisaisiin kohteisiin, kuten opiskeluun, taiteisiin, -kehittymiseen, niin et myöhemmin kadu.
Isän ja äidin suhteesta sen verran, että äitis asia päättää mitä elämällään tekee. Ja sillä on siihen oikeus. Ainahan elämä ei mene jokaisen mielen mukaan, ja sillehän ei mitään voi, -eikä pidäkkään voida. Pian olet aikuinen, ja elätät itsesi itse, ja olet oman itsesi herra.
Poikamaisuudesta sen verran, että kun naiseudesta oppii nauttimaan, niin pois en sitä vaihtais. Mutta sitä se ei merkitse että pitäis olla joku hemmetin kana-(aivo?) Näin naisenakin voi toteuttaa tätä elämää ihan niin kuin itse tahtoo, ja ura valinnassa kannattaakin ottaa tuo huomioon- eikä tunkea itseään huonosti palkatuille nais-aloille.
Itsekkin olen yrittäjä/metallimies? (siis olen nainen)
Kuvaamasi tunteet haluista olla poika ovat aika tyypillisiä ajatuksia transsukupuoliselle tai transgenderille. Niistä kannattaa ehdottomasti puhua jollekulle, koska jos olet oikeasti transpoika, ne tunteet eivät mene ohi vaan pahenevat. Jos esim. tunnet suurta vastenmielisyyttä tytön vartaloa ja naiseksi kasvamista kohtaan, kannattaa ihan tosissaan miettiä omaa sukupuoli-identiteettiään ja puhua jollekulle. Monet transsukupuoliset tiedostavat olevansa 'väärässä' sukupuolessa jo lapsena, jotkut nuorena, jotkut vasta vanhempana, eli se, että olet nuori, ei todellakaan tarkoita ettetkö voisi jo tietää omaa sukupuoli-identiteettiäsi. Ja vaikket olisikaan trans, niin ei tapausta tutkimalla mitään ainakaan häviä; parempi vaan varmistua asiasta, koska hoitamaton transsukupuolisuus on ihmiselle itselleen tosi tuskallista. Virallisiin tutkimuksiin pääsee Suomessa vasta 18-vuotiaana, mutta sitä ennen voi ja kannattaa jutella asiasta luotettavien aikuisten ja ehkä jonkinlaisten nuorisopsykiatrien tms 'ammattikuuntelijoiden' kanssa.. Tai tosiaan vaikka kouluterkkarille.
Nuorelle ts-tapaukselle on ehdottoman tärkeää pitää pää pystyssä. Tälläinen erikoisuus voi aiheuttaa kiusaamista ja syrjintää, mutta loppujen lopuksi ihminen on mitä on eikä pysty muuttamaan itseään väkisin mihinkään toiseen rooliin, jota ei tunne omakseen. Tai pystyy kai, mutta se on hyvin tuskallista ja masentavaa. Eli jos et tunne oloasi tytöksi, älä pakota itseäsi tekemään mitään tyttömäisiä asioita vain ympäristön painostuksesta vaan ilmaise itseäsi rohkeasti sinulle itsellesi sopivalla tavalla!
Toi on aika paha juttu, mutta on mullakin outoja juttuja. Joskus mäkin haluisin tavallaan olla poika, koska omalla tavallani rakastan parasta ystävääni ja hänkin rakastaa minua. Olemme erottamattomat, mutta joskus minusta tuntuu, että hän on jotenkin seksikäs. Tiedän, että olen aika nuori tuollaiseen, mutta en voi sille mitään. Kaikista pahint on, kun tekisi mieli muuttua pojaksi ja runkata. Se tuntuu älyttömän oudolta ja koulussakin tiirailen aina luokkalaisia tyttöjä ja suoraan sanoen vihaan useimpia tuntemiani poikia. Ainoastaan yhdestä pidän, mutta en kuitenkaan haluaisi seurustella tai mitään. En ole koskaan edes suudellut ketään, mutta olen pussannut parsta ystävääni. Joskus tuntuu hassulta, kun olen pussannut tyttöä, mutten poikaa. Taidan olla lesbo... Toivottavasti parannut kaikesta tuosta, mutta kannattaisiko puhua jollekkin? En usko, että nämä netissä kerrotut jutut paljoa auttavat.