Seuroissa olen monta monituista kertaa saanut kuulla tämän tutun raamatunpaikan, jossa Jeesus käskee rikkaan nuorukaisen myymään kaikki omaisuutensa ja jakamaan köyhille.
Vaikka olen kuullut sen monta kertaa, en ole tullut hullua hurskaammaksi, siis käsittämään tätä Jeesuksen opetusta, jossa helpompi on kamelin käydä neulan silmästä läpi, kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.
Entäs jos saarnamies käskisi varakkaan uskonveljen myymään kaiken omaisuutensa autuuden ehtona, niin varmasti tämän päivän rikas nuorukainen tekisi samoin, eli lähtisi pois, koska eihän kukaan ole niin toope, että antaisi noin vain talonsa ja tavaransa ja näkisi itse sitten kurjutta ja kolkuttelisi sosiaalitoimiston luukulla, josko sais vähän ruokarahaa.
Mutta eipä ole puhujaveljet minulle osanneet selittää tätä raamatunpaikkaa silla lailla, että olisin tajunnut.
Aina se on selitetty samalla tavalla, joskin vähän eri sanoilla eli, että kameli voi helpommin mennä ompelulangan neulansilmästä läpi, kuin rikas taivaan valtakuntaan.
Puhuja kyllä sanoo, jotta eihän se rikkaus ole syntiä, mutta jos sitä alkaa palvomaan, eikä välitä tulla enää seuroihin, niin silloin se rikkaus on sokaissut järjen.
Palataanpa siihen hetkeen, kun Jeesuksen luo tuli tämä rikas nuorukainen kysymään, että mitenkäs minä perisin sen taivaan valtakunnan.
Olisi luullut, että Jeesus olisi sanonut näin: "Usko sinä syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin sinä pelastut, mutta Jeesuspa käskikin luopumaan, ei vain osasta, vaan kaikesta omaisuudestaan.
Mietin seurapenkissä, että oliko Jeesuksen aikana vallalla käsitys ja usko, että vain köyhänä ja kurjana voi pelastua. Ainakin nämä Jeesuksen seuraajat olivat köyhiä ja ei niillä ollut muuta virkaa, kuin kävellä Jeesuksen perässä ja odottaa, koska Jeesus loihtisi jostain ruokaa.
Eikä Jeesus itsekkään ollut ansiotyössä, vaan teki tätä saarnaamishommaa. Kuka hänelle maksoi siitä ja oliko Jeesuksella edes vakituista asuntoa.
Näitä kaikkia täytyy itse mkiettiä, kun saarnamies ei taida selittää kuin sillä tyypillisellä lapsenomaisella tavalla.
Onko sitä selvitetty, tarkoittiko Jeesus ompelulangan silmää vai kallioista halkeamaa, josta kamelit kävivät lävitse siinain vuoristossa.
Pikkulapsikin tajuaa, ettei kameli voi mennä ompelulangan silmästä läpi, joten vertaus on ontuva. MIksi siis Jeesus asetti tälle rikkaalle nuorukaiselle näin ankarat ehdot autuudesta. Nehän olivat täysin kohtuuttomat.
Mutta oliko tosiaan siihen aikaan tapana, että joka kääntyy Jeesuksen uskoon, hänen pitää tulla köyhäksi. Nykyaikaan se ei kuitenkaan sovellu ensinkään. En ole kuullut kenestäkään uskovaisesta rikkaasta, jolle varallisuus olisi ollut tai tullut uskon esteeksi.
Sen sijaan varallisuus on uskovaisten elämässä arvostettua ja köyhyyttä pidetään saamattomuutena ja laiskuutena.
Jos on vaikkapa työtön, sitä kummastellaan, sillä Jumalan lapsihan saa siunauksia osakseen ja se tulisi näkyä elintasossa korkeana sellaisena.
Iloista antajaa Jumala rakastaa, saatetaan sanoa ilmoitettaessa, että kohta kerätään kolehti suomen rauhanyhdistyksen keskusyhdistykselle Jumalan valtakunnassa tehtävää työtä varten.
Mutta kenellekkään ei sanota, että sun pitää myydä kaikki tai testamentata omaisuutesi SRK:lle.
Tosin testamentteja on tehty, mm. Reisjärven kansanopisto on saanut alkunsa siitä, kun eräät lahjoittivat maatilansa Jumalan valtakunnan työhön.
Jeesus ja hänen 12 opetuslastaan eivät tehneet mitään bisneshommia, vaan vaelsivat kuin kulkurit ja saarnasivat evankeliumia.
Tämän päivän Jumalan lapsi on erilainen tässä suhteessa. Hän tekee bisnestä kovasti ja hankkii maallista mammonaa sen kuin ehtii.
Mammonalla ei ole kuitenkaan mitään esteitä olla Jumalan lapsena, kunhan vain käy seuroissa istumassa ja tukee rahallisesti ja talkootyöllä rauhanyhdistysten toimintaa.
Sanokaapa mielipiteitänne tästä rikkaus aiheesta.
Vaikka olen kuullut sen monta kertaa, en ole tullut hullua hurskaammaksi, siis käsittämään tätä Jeesuksen opetusta, jossa helpompi on kamelin käydä neulan silmästä läpi, kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.
Entäs jos saarnamies käskisi varakkaan uskonveljen myymään kaiken omaisuutensa autuuden ehtona, niin varmasti tämän päivän rikas nuorukainen tekisi samoin, eli lähtisi pois, koska eihän kukaan ole niin toope, että antaisi noin vain talonsa ja tavaransa ja näkisi itse sitten kurjutta ja kolkuttelisi sosiaalitoimiston luukulla, josko sais vähän ruokarahaa.
Mutta eipä ole puhujaveljet minulle osanneet selittää tätä raamatunpaikkaa silla lailla, että olisin tajunnut.
Aina se on selitetty samalla tavalla, joskin vähän eri sanoilla eli, että kameli voi helpommin mennä ompelulangan neulansilmästä läpi, kuin rikas taivaan valtakuntaan.
Puhuja kyllä sanoo, jotta eihän se rikkaus ole syntiä, mutta jos sitä alkaa palvomaan, eikä välitä tulla enää seuroihin, niin silloin se rikkaus on sokaissut järjen.
Palataanpa siihen hetkeen, kun Jeesuksen luo tuli tämä rikas nuorukainen kysymään, että mitenkäs minä perisin sen taivaan valtakunnan.
Olisi luullut, että Jeesus olisi sanonut näin: "Usko sinä syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin sinä pelastut, mutta Jeesuspa käskikin luopumaan, ei vain osasta, vaan kaikesta omaisuudestaan.
Mietin seurapenkissä, että oliko Jeesuksen aikana vallalla käsitys ja usko, että vain köyhänä ja kurjana voi pelastua. Ainakin nämä Jeesuksen seuraajat olivat köyhiä ja ei niillä ollut muuta virkaa, kuin kävellä Jeesuksen perässä ja odottaa, koska Jeesus loihtisi jostain ruokaa.
Eikä Jeesus itsekkään ollut ansiotyössä, vaan teki tätä saarnaamishommaa. Kuka hänelle maksoi siitä ja oliko Jeesuksella edes vakituista asuntoa.
Näitä kaikkia täytyy itse mkiettiä, kun saarnamies ei taida selittää kuin sillä tyypillisellä lapsenomaisella tavalla.
Onko sitä selvitetty, tarkoittiko Jeesus ompelulangan silmää vai kallioista halkeamaa, josta kamelit kävivät lävitse siinain vuoristossa.
Pikkulapsikin tajuaa, ettei kameli voi mennä ompelulangan silmästä läpi, joten vertaus on ontuva. MIksi siis Jeesus asetti tälle rikkaalle nuorukaiselle näin ankarat ehdot autuudesta. Nehän olivat täysin kohtuuttomat.
Mutta oliko tosiaan siihen aikaan tapana, että joka kääntyy Jeesuksen uskoon, hänen pitää tulla köyhäksi. Nykyaikaan se ei kuitenkaan sovellu ensinkään. En ole kuullut kenestäkään uskovaisesta rikkaasta, jolle varallisuus olisi ollut tai tullut uskon esteeksi.
Sen sijaan varallisuus on uskovaisten elämässä arvostettua ja köyhyyttä pidetään saamattomuutena ja laiskuutena.
Jos on vaikkapa työtön, sitä kummastellaan, sillä Jumalan lapsihan saa siunauksia osakseen ja se tulisi näkyä elintasossa korkeana sellaisena.
Iloista antajaa Jumala rakastaa, saatetaan sanoa ilmoitettaessa, että kohta kerätään kolehti suomen rauhanyhdistyksen keskusyhdistykselle Jumalan valtakunnassa tehtävää työtä varten.
Mutta kenellekkään ei sanota, että sun pitää myydä kaikki tai testamentata omaisuutesi SRK:lle.
Tosin testamentteja on tehty, mm. Reisjärven kansanopisto on saanut alkunsa siitä, kun eräät lahjoittivat maatilansa Jumalan valtakunnan työhön.
Jeesus ja hänen 12 opetuslastaan eivät tehneet mitään bisneshommia, vaan vaelsivat kuin kulkurit ja saarnasivat evankeliumia.
Tämän päivän Jumalan lapsi on erilainen tässä suhteessa. Hän tekee bisnestä kovasti ja hankkii maallista mammonaa sen kuin ehtii.
Mammonalla ei ole kuitenkaan mitään esteitä olla Jumalan lapsena, kunhan vain käy seuroissa istumassa ja tukee rahallisesti ja talkootyöllä rauhanyhdistysten toimintaa.
Sanokaapa mielipiteitänne tästä rikkaus aiheesta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
>Mutta kenellekkään ei sanota, että sun pitää myydä kaikki tai testamentata omaisuutesi SRK:lle.
liikuntakyvytöntä mummoani painostettiin testamenttaamaan varansa vl:ille - kun tätini ajoi pois saalistajat, ei vl-sisaria tai -veljiä enää näkynyt mummolla vieraisilla-ei edes hautajaisissa!
En minä ole kyllä tuollaisista koskaan kuullut, että väkisellä olis mitää viety.
Tai vietiinhän niitä televisioita väkisin koillismaalla silloin 1960-luvulla, mutta kun silloin uskottiin, että pelastuu helvetin tulijärvestä, kun tekee tälläisen palveluksen ymmärtämättömille mummoille ja papoille, joilla alkaa elämän ehtoo olla kohta käsillä.
Ja olen sattunut näkemään, että kolehtiin laitetaan isojaki seteleitä mielenlikutuksessa ja sitten jäläkeen päin kavutaan, että tuli laitettua ainuvat ruokarahat.
omaisia , niin ei kukaan puutu kenenkään omaisuusasioihin. Silloin , jos omaisuus muuten menee valtiolle , oon minäkin kuullut, että asianosainen on halunnut testamentata Rauhanyhdistyksen kautta tehtävälle työlle. Silti voi testamentata tietenkin , mihin haluaa.
kertomuksen alusta.
Rikas nuorukainen oli myös hengellisesti niin rikas, että hän tuli vain kiusaamaan Jeesusta.
Hän kysyi hyvän kysymyksen: "Mitä minun pitää tekemän, että tulisin autuaaksi?"
Jeesus vastasi kysymyksellä: Mitä kirjoitettu on? Kuinkas luet?
Nuorukainen vastasi aivan oikein.
Jeesus totesi: "Oikein sinä vastasit. Tee se niin sinä saat elää!"
Hän oli niin rikas hengellisesti, että hänellä ei ollut lain täyttämisessä muuta ongelmaa, kun se ettei hän tiennyt kuka hänen lähimmäisensä on.
Niinpä hän sitä kysyi Jeesukselta.
Jeesus kertoi vertauksen Jerikontien matkamiehestä ja kysyi, kuka hänen mielestään oli tuon matkaajan lähimmäinen.
Nuorukainen vastasi: "Se joka laupeuden teki."
Nyt nuorukainen tiesi kuka hänen lähimmäisensä oli.
Tästä nyt voidaan pohtia asiaa.
Kenelle tulee tulee kohdistaa rakkautta ja miten tulee käyttää mammonaa?
Onnistuuko lain täyttäminen?
Raamattuhan selittää itse itseään, niin tässäkin kertomuksessa. Raamattua pitää lukea alusta loppuun, eikä ottaa sieltä täältä kohtia ja tukeutua pelkästään niihin.
Monesti sanotaan, että siellä luki niin, mutta kun avataan raamattu toisesta kohtaa, käsitys muuttuu toiseksi.
Kerran kuulin juttua miehestä, joka avasi summamutikassa raamatun ja luki sieltä:
Ja hän meni pois ja hirtti itsensä. Ei hyvä, tuumasi lukija avaten toisen kerran, josko nyt sattuis parempi kohta. Siinä luki nyt, että mene ja tee sinä samoin. Mies löi raamatun kiinni ja päätti, ettei lue noin hullua kirjaa enää.
Jerusalemin muurissa on portti, jota kutsutaan neulansilmäksi. Kamelia käytetään tavaran kuljetuksiin, mutta korkeana eläimenä kameli ei mahdu kuormineen tuosta portista. Ainakin se tuottaa suuria vaikeuksia.
Jeesuksen vertaus tarkoittaa Jerusalemiin (=Jumalan valtakunta) olevan vaikea mennä omilla ansioilla (=kuormaa). Kuorma on voi olla syntiä tai muuta ajallista mammonaa.
Puhuja on kertonut aivan oikein, ettei vauraus ole suoranaisesti synti, vaan kun kuorma on jätettävä pois Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi. Niinpä rikkaalla on luovuttava suuremmasta kuormasta kuin köyhällä. Kamelikin autettiin tyhjäksi kuormasta, jotta se pääsee portista sisälle.
Luopuminen rikkaudesta (=kuormasta) merkitsee sitä, että mikään ajallinen tavara tai rikkaus ei saa olla liian tärkeä.
Näin minäkin olen kuullut tuota Raamatunkohtaa selitettävän, ja se tuntuu minustakin "oikealta" selitykseltä. Kuten sanoit, rikkaalla on varmaankin usein suurempi "kuorma" harteillaan (mammonan palvonta, maailman rakkaus) kuin köyhällä. Valtava rikkaus saa helposti ihmisen kuvittelemaan itsestään liikoja; onhan tuo nähty, kuinka monet upporikkaat kuvittelevat olevansa lain kouran ulottumattomissa ja suorastaan "kuolemattomia"...
ja köyhiä painaa yleensä kova kateus muita kohtaan mikä myös on aikamoinen kuorma ja jota ei välttämättä huomaa.
Tuokin pitänee kyllä valitettavasti paikkansa. Ihmisten kannattaisi yrittää sisäistää tuo alla oleva Raamatun kohta, mutta taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty...
1 Tim 6:
6 Mutta se on suuri voitto, olla jumalinen ja tyytyä onneensa.
7 Sillä emmepä me ole mitään maailmaan tuoneet, on siis tiettävä, ettemme myös mitään täältä taida viedä ulos.
8 Mutta koska meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.
9 Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeevat kiusaukseen ja paulaan ja moniin tyhmiin ja vahingollisiin himoihin, jotka ihmiset vahinkoon ja kadotukseen upottavat.
10 Sillä ahneus on kaiken pahuuden juuri, jota muutamat ovat himoinneet, ja ovat uskosta eksyneet ja itsellensä paljon murhetta saattaneet.
11 Mutta sinä, Jumalan ihminen, karta niitä ja noudata vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä ja hiljaisuutta.
12 Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, käsitä ijankaikkinen elämä, johonka sinä kutsuttu olet, ja olet tunnustanut hyvän tunnustuksen monen todistajan edessä.
jotka ovat, jos ei varsinaisesti köyhiä, niin vaatimattomasti eläviä. Se on heidän oma valintansa. Heille ovat aivan muut asiat tärkeitä kuin aineellinen hyvä, ja sitä hankitaan vain sen verran, että pystytään elämään. Monet elävät myös omantunnon syistä vaatimattomasti, eivät halua saastuttaa ja kuluttaa luonnonvaroja enempää kuin on aivan välttämätöntä.
Tällainen 'vaihtoehtoköyhyys' tuntuu olevan vl-ihmisille vieras asia. Heillä on niin ahdas se oma maailmansa, ettei siinä nähdä kuin yksi tapa suhtautua elämään.
jotka ovat, jos ei varsinaisesti köyhiä, niin vaatimattomasti eläviä. Se on heidän oma valintansa. Heille ovat aivan muut asiat tärkeitä kuin aineellinen hyvä, ja sitä hankitaan vain sen verran, että pystytään elämään. Monet elävät myös omantunnon syistä vaatimattomasti, eivät halua saastuttaa ja kuluttaa luonnonvaroja enempää kuin on aivan välttämätöntä.
mitä kirjoitit? Jos on, niin sehän on hyvä!
"että kameli voi helpommin mennä ompelulangan neulansilmästä läpi, kuin rikas taivaan valtakuntaan."
kuka on sitten rikas?, rikkaudellahan hyvin kuvataan sitä, ettei kyseinen henkilö tunne tarvitsevansa enää mitään, kun kaikkea on yllinkyllin, ei tunne tarvitsevansa edes jeesusta, kun menestys on käynyt liian rakkaaksi sydämelle.
jumala kyllä avaa näitä asioita ajan kanssa, joihinkin asioihin emme koskaan saa tyhjentävää vastausta, mutta on tyydyttävä siihen mitä saamme, muuten ei ole toivoa uskossa säilymiseksi.
kautta aikain on tullut näitä kohtia epäilyksen alle, joita ollaan sitten kun jumala on niin armossaan nähnyt tarpeelliseksi tuoda selvyyden asioihin, niin ettei aivan ylivoimainen eksytys kohtaisi tätä lammaslaumaa.
siis kehoitus on luopua kaikesta mikä on uskomisen esteenä.
Jumala vaatii ihmiseltä asioita, joihin ihmisen on nöyrryttävä. Jos joku raha ja rikkaus on nöyrtymisen esteenä ja Jumalan vaatimuksiin suostumisen tiellä, ei pääse taivaaseen. Jeesus sanoi "mene ja myy kaikki mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille". Kuinka moni nykyään nöyrtyy näin tekemään? Yleensä näin tekee se köyhä leski, joka antaa sen viimeisen rovon, jos näkee jonkun nälkäisen. Katsos, kun hyvä antaa vähästäänkin, paha ei paljostaankaan.