vauva

ehkä kannattais odottaa valmistumiseen saakka..toki jotkut "vauvakuumeiset" täällä ristiinnaulitsevat moiset odottamisajatukset, mutta, nyt nuorena on helpompi opiskella, saat silloin työttömyysturvaa työkkäristäkin, kun ja jos viitsit opiskella loppuun..ja on helpompi keskittyä siihen lapseen myöhemmin kun on koulut käynyt ja ei ole enää päänvaivaa kokeista sun muista.tää nyt on mun mielipide, sitä ei ole pakko noudattaa mutta suosittelen, ei opiskelukaan ole mitään tosi helppoa...jos haluaa selvitä hyvillä papereilla eikä vain just ja just

kyllä mä oon opiskelun kannalla. Itse oon ollu samassa tilanteessa ja oon nyt onnellinen että jaksoin käydä ammatin vauvakuumeen ohessa ja nyt sitten voin rauhassa keskittyä uuteen tulokkaaseen eikä tarvii miettiä opiskelu juttuja. Koulu on kuitenkin loppujen lopux aika rankkaa ja vaativaa ja kun ei sitten tiedä että millainen raskaus on esim. pahoinvoinnit yms... Opiskele reippaasti ja sitten voi hyvillä mielin rueta väkertämään omaa pesäkoloa ilman mitään ylimääräistä stressiä :) Tsemppiä elämääsi, mitä sitten päätätkin :)

Moi!

Olen itse opiskelija ja vauvaa ollaan miehen kanssa alettu nyt yrittämään. Lukiota käyn neljättä vuotta... keväällä pitäisi vain kirjoittaa, kurssit oon muutamaa vajaa käynyt ja nyt aloitan iltaopinnot kauppiksessa.
Joo monet on oikeessa, että kannattaa odotella ja opiskella, mutta olen sen luontonen ihminen, että asiat vaan tuppaa järjestymään elämän myötä. Tänäpäivänä opiskelu on helppoa ja keskeyttää voi koska vain jatkaen sitten siihen mihin on jäänyt... Tottakai aluksi sitten elellään vähän tiukemmin, mutta mä en todellakaan tiedä mikä musta tulee isona ja en aijo odotella siihen asti, että tiedän ensin sen ja sitten alan perustamaan perhettä. Riippuu mielestäni ihan ihmisestä ja siitä mihin on henkisesti ja fyysisesti valmis.
En toki kumoa näitä "opiskele ensin" aatteita, koska niinhän järkevät ihmiset tekee. Itse kyllä tiedän mitä teen ja mihin ryhdyn ja olen ajatellut asian loppuun asti. Että ei tää ihan viikon parin ajatus ole.

Nimittäin oon ite toisen vuoden amk-opiskelija ja raskaana... Saa nähdä miten elämä vie. Uskon kuitenki että tästä selviää, niinku edellinen kirjotti ni eiköhän se lapsi motivoi koulua käymään. Työtä saa varmasti paljon tehdä että jaksaa, mutta onneks on puolisko keventämässä taakkaa.

Meillä tämä kuvio on onnistunut hyvin. Muutettiin uudelle paikkakunnalle 1,5 vuotta sitten, jatkoin raskaana ollessani iltalukiossa, mieheni amk:ssa päivät ja samoin jatkettiin pojun syntymän jälkeen. Poju nyt 10kk ja minulla yo-lakki kourassa 3vk:n päästä. Vihdoinkin! :)
Niin se tietysti on, että opiskelun eteen on vähemmän aikaa tehdä töitä, mutta minä ratkaisin sen panostamalla yhteen aineeseen, venäjänkieleen, josta Laudatur ilmeisesti tulossa ja ensi keväänä aion yliopistoon hakea slaavilaista filologiaa lukemaan. Paikka jo varma opettajani mukaan. Aion tosin lykätä puolella vuodella opintojen aloitusta, kun en aivan pientä halua hoitoon laittaa. Sen takia käyn nyt avoimessa yliopistossa kursseja etukäteen, jotta 5 vuoden opinto-oikeusaika ei ylittyisi.
Itselläni amk-opinnoista ei ole kokemusta, mutta mieheni vauvavapaidn yms. poissaolojen suhteen ollaan oltu todella ymmärtäväisiä ja jopa kannustettu panostamaan ensisijaiseti isyyteen.
Vaikka tavallisilla ihmisillä onkin todella paljon ennakkoluuloja opiskelijavanhempia kohtaan, niin esimerkiksi meidän neuvolatäti on sitä mieltä että näin nuorena lapset pitääkin tehdä ja otti meidät opettamaan näille vanhemmille tuleville äideille lastenhoitoa. ;) Näinhän se on että lapset ne opettaa vanhemmilleen.. ;) Kunhan vaan uskot itse siihen että pystyt, joskus vaikeina aikoina vaikka väkisinkin, niin sinä tulet siihen pystymään. Tsemppiä sinulle, teet sitten minkä päätöksen tahansa. :))))

    Onkos täällä ketään, joka on saanut lapsen opiskelun (amk) aikana? Miten käytännössä vaikutti opiskeluun, viivästyikö valmistuminen...?

Onko "tyhmää" edes yrittää kesken opiskelujen, vai pitäisikö vain odottaa valmistumiseen?

Kiitos asiallisista vastauksista!



Heippa!
itse opiskelin ensimmäistä vuotta, kun ihan tietoisesti päätettiin mieheni kanssa yrittää vauvaa. äkkiä tärppäsikin.olin mammalomalla ja kun poikani täytti vuoden, palasin koulun penkille. Mielestäni opiskelun ja perheen voi yhdistää. Välillä on rankkaa, kun esim. lapsen sairastelun takia jää jotkut kurssit suorittamatta joita vaikea korvata. Itselleni tämä kyllä sopii. Koulu on ihanaa vastapainoa kotielämälle ja päinvastoin. vaikka lapsi muuttaakin elämää älyttömän paljon, ei uuden elämän synnyttäminen lopeta kaikkea vanhaa. Myös siskoni opiskeli sairaanhoitajaksi vaikka oli pienen lapsen äiti. Kävipä vielä töissäkin samalla. Oikealla asenteella pärjää.