En ymmärrä kissani sielunelämää. Toisinaan kun sitä silittää, kun se sitä selvästi on pyytänyt ja ensin siitä kovasti nauttii, niin yhtäkkiä se saattaa tarttua hampailla tai kynsillä kädestä. Ei hirveän kovaa mutta kuitenkin tuntuvasti. Samoin harjatessa ensin tykkää ja yhtäkkiä iskee kynsillä käteen tai harjaan. Ja jos ei saa huomiota haluamallaan hetkellä, iskee sääreen kiinni. niin, ja tekee tätä 99%:sti miehelleni, ei mulle. Olen kissan pääasiallinen hoitaja, mutta saa huomiota päivittäin myös mieheltä. Ei ole kivaa käytöstä kisulta... Voikohan tapaa kitkeä enää (2-v. kissa, meillä vuoden ollut). Kielletään kyllä aina mutta tuo käytös aina välillä toistuu.
Kissa puree kättä ja jalkaa
t.h.e.a
73068
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos kisusi olisi tosissaan, niin sitten kyllä purisi niin, että menisi ihosta läpi ja kunnolla. Sitäpaitsi voisi hypätä silmille. Ehkä kisusi vain leikkii tai haluaa kertoa, että nyt riitti, kiitos.
Minulla oli aikanaan kissa, joka paimensi minut nukkumaan tiettyyn aikaan. Jouduin menemään arkisin tiettyyn aikaan nukkumaan, koska aamulla oli aikainen herätys. Jos en mennyt esim. viikonloppuisin samaan aikaan nukkumaan, niin kissa alkoi näykkiä nilkkojani. Kun oli saanut minut sänkyyn, niin hyppäsi viereen. Tämä tapahtui aina, kun valvoin normaalia myöhempään. Aamulla sitten oli aina samaan aikaan herätys, oli sitten arki tai pyhä. Kissa nuoli nenääni, jos en noussut normaaliin aikaan (arkena oli pakko, koska piti herätä tiettyyn aikaisin lähtevään junaan). Muille perheenjäsenille se ei näin tehnyt.
Minulla kun kello oli normaalisti arkisin soimassa klo 6.00, niin silloin noustiin Kissan kanssa ylös. Kissa alkoi myös viikonloppuisin herätellä tasan klo 6.00. Pitkään sitä ihmettelin, mistä se tietää ajan noin tarkasti. Eräänä aamuna olin hereillä ja Kissa nukkui, niin kellosta kuului pieni naksahdus kun oli soittoaika. Kissa heräsi välittömästi ja siinä se oli.
...ihan tavalliselta kissalta.
Huomion kerjäämistähän tuo nilkkoihin käyminen on, huutelee vaan, että "Keksi mulle tekemistä!". Kieltämisestä tuskin juuri muuksi muuttuu, ennen kuin ikä tekee tehtävänsä.
Samoin silittäminen ja sitten pureminen, se on vain leikkimisen aloittamista - "nyt saa silittäminen riittää, toimintaa kehiin kiitos!" - tai sitten vain silittäminen sai riittää. Ei sen kummempaa.
Usein esim. omat kissani putsailevat näennäisesti rauhassa toisiaan, mutta yhtäkkiä toinen näykkäsee toista takajalkaan, ja se toinen älähtää, ja siitä se jahti taas kerran alkaa. Sitten hirveetä kohkaamista ympäri kämppää, kunnes tulee väsy.
Pehmeä hampailla kiinni käyminen, näykkiminen, on hellyyden osoitus.
Tassuilla kun käy kiinni ja alkaa potkia takajaloilla, niin se on vain toverillista "kurmoottamista" - ihan normaalia leikkimistä kissojen välillä. Jos lajitoveria ei ole tarjolla, niin lähin vastine on se käsi.
(Kissa on muuten aina onnellisempi kun sillä on seuraa lajitoverista. Toverilla vältetään monta häiriökäyttäytymisongelmaa jo ennen kuin ovat syntyäkseen.)
Mun kissa tekee ihan samanlaista ja aluksi sitä ihmettelin, että miksi. Nyt kun olen tilannetta pidempään tarkkaillut, niin kyllä se selvästi jotain kissanleikkiä on. Varmaan toisen kissan kanssa leikkisi samalla tavalla kuin omistajansa käden kanssa.
Miten muuten on, jos kissalle hankkii kissakaverin, niin leikkivätkö kissat silloin vaan keskenään? Vai kelpaako omistaja vielä rapsuttajaksi?
Kaveruuden taso vaihtelee tietty kissoittain, luonne-eroja on aina. Yleensä kissat ovat sopeutuvaisia.
Omat kissani (molemmat leikattuja kolleja) tutustuivat n. nelivuotiaina ja ovat nykyisin aivan parhaat kaverit. Alkuun tietty oli pientä kapinahenkeä alkuperäisellä kissallani, varsinkin kun tulokas oli aika lailla isompi. Kyllä siinä matsattiin vähän tosissaankin pariin ottesseen, mutta ei mitään niin vakavaa, että olisi tarvinnut väliin mennä.
Ensimmäisellä kissalla oli juurikin tuota hyökkimistä, hermostuneisuutta, tapettien raapimista, ym. ym. ongelmaa. Mikään määrä leikittämistä tai temuamista ei tuntunut riittävän (sisäkissa).
Kaikki oireet hävisivät tulokkaan tultua parissa kk:ssa ja kissa on huomattavasti rauhallisempi ja itsevarmempi nykyisin. Tietty se välillä tekee tuhojaan kuten muutkin kissat, mutta se ei ole sellaista maanista huomionhakua kuin ennen.
Se mitä en ollut ajatellut ja mikä oli miellyttävä yllätys, oli se, että vaikka kuvittelin oman kissani olevan hyvässä kunnossa, niin kyllä se liikunta vain tekee tehtävänsä. Molemmat kissat ovat nykyisin lihaksistoltaan todella timmissä kunnossa ja turkki kiiltää hienosti. Tulokaskissa oli vähän pullukka tullessaan - ylipainosta ei ole enää tietoakaan. Sen verran kovaa treeniä ottavat päivittäin.
Toisaalta sitten taas makoilevat lattialla tassut allaan metrin päässä toisistaan ja siristelevät vuoron perään toisilleen. Tai notkuvat ikkunalla ja katselevat vierekkäin pihalle. Tuon kaltaista vuorovaikutusta ei ihminen voi tarjota.
Eikä se läheisyydentarve ole mihinkään hävinnyt. Molemmat tulevat iltasella viereen nukkumaan tai kerjäävät makupaloja ja rapsutuksia.
Kannattaisiko aina puremisen kohdalla päästää joku outo ääni? Niitähän on lasten leluissa sellaisia, että kun torven päässä olevaa kumia puristaa, niin törähtää.
arvelinkin, että sinänsä normaalia käytöstä on, vaikkakaan ei aina niin kivaa. Kiitos kun vastailitte! Kovasti yritän kissaa kotona ollessani leikittää, ulkoiluttaa ja riehuttaa, mutta kun on päivät yksin ja on nuori ja virkeä, niin ei ehkä ihan riitä aina. Kaveria olen kyllä miettinyt, mutta välillä mietin, että mahtaako varmasti tottua toiseen kun on semmoinen pomoileva luonne tytöllä ja jos niin minkälaiseen? Pennunko helpoimmin hyväksyy? Entä se sukupuoli?