Olisi se onnetonta, jos ei olisi ystäviä. Nyt kun olevinaan enemmän aikaa, on aivan mahtavaa, kun voi viettää sitä ystävien kanssa. Tein äsken ihan "kartoitusta" ystävistäni ja erikoisesti ilahdutti se, että eräskin ystävä on ollut minulla jo ystävänä nelisenkymmentä vuotta.
Sitten on näitä muutaman vuoden takaisia ja kaikki ovat tosiystäviä. Toisten kanssa vaihdetaan kuulumisia lähes päivittäin ja joidenkin kanssa harvemmin, mutta yhteisiä asioita löytyy näiden kaikkien kanssa.
Voin todeta, että olen rikas; minulla on läheisiä ihmisiä. Kyllä ne rahan korvaa mennen tullen.
Sitten on näitä muutaman vuoden takaisia ja kaikki ovat tosiystäviä. Toisten kanssa vaihdetaan kuulumisia lähes päivittäin ja joidenkin kanssa harvemmin, mutta yhteisiä asioita löytyy näiden kaikkien kanssa.
Voin todeta, että olen rikas; minulla on läheisiä ihmisiä. Kyllä ne rahan korvaa mennen tullen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
muutama tosi hyvä ystävä. Moni on karissut pois vuosien varrella. Itse olen ollut aktiivinen kanssakäymisessä. Nyt olen lopettanut yhteydenoton sellaisiin, jotka odottavat vain minun ottavan yhteyttä. Moni putosi pois mieheni kuoltua, vaikka olivat minun ystäviäni. En olisi uskonut, että niin käy. Itse olen valmis tukemaan ystäviäni, kun heillä on vaikeaa. Olen samaa mieltä siitä, että tosiystävät ovat tärkeitä.
Ystäviä, sekä omia että yhteisiä, miehen ystäviä ja lasten ikätovereita joista on osa jäänyt minunkin ystäväpiiriini.
Sen suuren onnettomuuden jälkeen moni ystävä katosi. Kaksi viikkoa puhelin soi, uteluja, kyselyjä, nimellistä osanottoa ja nyt kun 10 vuotta on kulunut, harva heistä ottaa yhteyttä ellen minä tee aloitetta. Kovin oli köykäistä ystävyys monen kohdalla.
Nyt olen luonut oman ystäväverkostoni jossa tartumme toinen toisemme käteen.
Voi kysyä mitä elämä olisi jos ystäviä ei olisi, mutta " Kirves hiotaan molemmin puolin".
Ei sen enempää, mutta he ovatkin sitten kullan arvoisia.Sanoisinko, että luottohenkilöitä.
On myös toisenlaisia ystäviä, sellaisia, joiden kanssa ollaan yhteyksissä harvemmin. En vähättele heitäkään.Sitten on tuttavia, joiden kanssa puhutaan ilmoista sun muista "tärkeistä" asioista.
En ole enää kovin hanakka solmimaan uusia ystävyyssuhteita. Olen opetellut olemaan itse itselleni ystävä ja onhan minulla koira. Uskollisin kaikista, joka ei keskeytä, eikä puhu selän takana pahaa.
Tuollaisiakin "ystäviä" saattaa joukkoon sopia.
Oli ystävä, joka haastoi kaikki puhumani asiat eteenpäin. Ei ole enää ystäväni. Tekipä meikäpojan varovaiseksi.
Ole kuule onnellinen kun on ystäviä. Mulla ei ole yhtään ystävää ollut koskaan ja olen jo melkein 60v
Oletko ihan tosissasi, kun noin kirjoitit?
Miten olet selvinnyt elämästä ilman ystäviä?
Vielä onneksi on ystäviä muutama, yksi Kanarialla asti, ja läheiset siskot.
Kaksi ystävääni kuoli pari vuotta sitten yhtäkkiä lyhyen ajan sisällä ja olivat vielä kumpikin itseäni nuorempia. Ajattelemaan pistää.
Kaksi "ystävätärtä" on jäänyt tien poskeen, kun osoittautuivat epäluotettaviksi. Toinen soitteli jopa häirintäsoittoja, mutta paljastui, kun häirintösoittoja myös saanut laittoi tutkintapyynnön. Toki sitä ennenkin olin ollut sangen epäileväinen tuosta "ylimmästä ystävyydestä", mutta olihan se pettymys sittenkin. Kauniit sanat olivat olleet tyhjää täynnä.
jossa luennoitiin hyvästä elämästä. Siellä tuli esille myös sellainen seikka, että ystävät on tärkeitä hyvän elämän laadun takeita. Luennoitsija mainitsi, että tulisi pitää huolta siitä, että olisi ainakin arkun kantamiseen tarvittava määrä ystäviä, elikkä kuusi.
Tuntuu siltä, että nykyaikana ystvätkin on kortilla eikä läheskään kaikilla ole kuutta ystävää. Mistä kiikastaa? Olemmeko liian kriittisiä, itsekkäitä, ei haluta jakaa elämää ystävien kanssa?
On joitakin ystäviä, mutta yksi sydänystävä. Ellei häntä olisi, olisin onneton ja hukassa.
Vain
Vihamiehiä
Ja
Välin-
Pitämättömiä
On kysymyksen arvoinen vastaus!
Tuskin on totta. Vihaatko itsekin kaikkia?