Harwey on kulkenut kolme päivää kohti Mahogany
Townia ja on vihdoin päässyt sinne Olivine
Citystä...
"Vihdoin!" Harwey huudahti viimeisillä voimillaan
ja kaatui TERVETULOA MAHOGANY TOWNIIN kyltin
eteen.
"Voi ei..." Harwey nosti päänsä hiekasta ja
katsoi kohti Pokémon Centeriä.
"Vielä 10 metriä..." Hän sanoi ja nousi ylös
maasta väsyneenä ja käveli patterit lopussa
Pokémon Centeriin. Juurikun hän oli astumassa
sisään hän kuuli sanat jotka hän oli unohtanut
kokonaan:
"Ollaan Rakettiryhmästä molemmat,"
"rakkauteen tyhmät uskovat."
"Ei me tultu leikkimään,"
"vaan Pokémoneja keräämään."
"Lakia me noudateta ei,"
"mutta varkaat kyllä voiton vei."
"Larydy!"
"Larry!"
"Jos antautua ette voi,"
"niin taistelua henki soi!"
"Ei nyt... vaikkapa huomenna..." Harwey yritti
estää mutta Rakettiryhmä ei kuunnellut häntä...
"Natu ja Slugma, matkaan!" He komensivat ja
heittivät pallonsa maahan.
"Äst... Flaaffy matkaan!" Harwey huudahti ja
heitti oman pallonsa maahan josta vapautui
iloinen ja vaaleanpunainen lammas...
"Flaaffy, villapamaus!" Harwey käski... Slugma ja
Natu olivat kiinni toisissaan villasta.
"Älkää välittäkö! Käyttäkää ryhmä hyökkäystä!"
Larry ja Larydy huusivat samaan aikaan.
Slugma pamautti kidastaan liekinheittimen ja Natu
silmistään psykoaallot jolloin Flaaffy kärsi
tuplasti. Flaaffy menetti tasapainonsa ja
horjahti maahan istumaan ja sitten se alkoi
ladata itselleen sähköä.
"Flaaffy, ukkosisku!" Harwey komensi ja
Rakettiryhmä lensi kohti horisonttia
kärventyneenä... Harwey otti Flaaffyn syliinsä ja
juoksi Hoitaja Joyn luo.
"Kuulin melua ulkoa... mitä tapahtui?" Hän kysyi.
"Tuota... no... ei mitään! Ei yhtikäs mitään!"
Harwey vastasi ja päätti olla puhumatta Larrystä
ja Larrydystä. Harwey ja hänen Pokémoninsa
ottivat nokoset Pokémon Centerissä ja
valmistautuivat Pryceiä vastaan. Harweyn kylmin
ottelu oli alkamassa... Aamulla Harwey heräsi
virkeänä ja paljon pirteämpänä kuin eilen. Hänen
mielessään oli vain yksi ajatus... ottelu. Harwey
päätti haastaa jonkun harjoitus otteluun ennen
Pryceä. Hän poistui Pokémon Centeristä Pokémonit
palloissaan ja etsi ottelun haluista.
"Eikö kukaan halua otella!?" Harwey huusi
Mahogany Townin keskustassa.
"Otan haasteesi vastaan..." Sanoi tyttö Harweyn
selän takana. Harwey huomasi että se oli se sama
tyttö jonka hän oli jo tavannut kahdesti mutta ei
aikonut sanoa mitään.
"Aloittakaamme... Quilava, hyökkäykseen!" Tyttö
heitti hieman aikaa sitten kehittyneen
Pokémoninsa pallon maahan.
"Krabby, nitistä se!" Harwey heitti uusimman
Pokémoninsa taisteluun.
"Quilava, liekinheitin!" Tyttö komensi
tietämättömänä. Krabbystä huomasi että se yritti
nauraa.
"Krabby, vesipyssy!" Harwey käski ja Quilava
kaatui hetkessä maahan.
"Ei tämä näin nopeasti ole ohi sillä maa
Pokémonit voittavat veden! Matkaan Sandshrew!"
Tyttö heitti toisen pallonsa maahan josta
todellakin tuli ulos Sandshrew. Harweykin olisi
halunnut nauraa mutta pysyi parhaansa mukaan
tyynenä. Tyttö ei huomannut Harwey hyökkäystä
vaan komensi:
"Sandshrew, raapaisu!" Krabby oli juuri saanut
naarmun sen vasempaan sakseen. Silloin Harwey
alkoi nauraa niin että jylisi.
"Krab... *ha-ha-ha!* Krabby, vesipyssy! *ha-ha-
haaa!" Harwey ulvoi ja voitti Sandshrewin
hetkessä. Tyttö katsui hämmästyneenä Harweyä.
"Mutta eikö maa Pokémonit voitakkaan vesi
Pokémoneja?" Hän sanoi ja palautti Sandhrewin
palloonsa. Harweykin palautti Krabbyn palloonsa
lopetettuaan naurunsa.
"Hyvä on... voiti minut..." Tyttö sanoi ja
punastui. Lopulta hän käveli pois.
"No... taisi kunnon treenaukset jäädä väliin..."
Harwey sanoi tyynenä ja kääntyi kohti Pokémon
Centeriä. Yö saapui ja Harwey meni nukkumaan.
"Huomenna... huomenna seitsemäs merkki on
minun..." Harwey kuiskasi itselleen ja nukahti...
"JATKUU..."
"TO BE CONTINUED..."
Townia ja on vihdoin päässyt sinne Olivine
Citystä...
"Vihdoin!" Harwey huudahti viimeisillä voimillaan
ja kaatui TERVETULOA MAHOGANY TOWNIIN kyltin
eteen.
"Voi ei..." Harwey nosti päänsä hiekasta ja
katsoi kohti Pokémon Centeriä.
"Vielä 10 metriä..." Hän sanoi ja nousi ylös
maasta väsyneenä ja käveli patterit lopussa
Pokémon Centeriin. Juurikun hän oli astumassa
sisään hän kuuli sanat jotka hän oli unohtanut
kokonaan:
"Ollaan Rakettiryhmästä molemmat,"
"rakkauteen tyhmät uskovat."
"Ei me tultu leikkimään,"
"vaan Pokémoneja keräämään."
"Lakia me noudateta ei,"
"mutta varkaat kyllä voiton vei."
"Larydy!"
"Larry!"
"Jos antautua ette voi,"
"niin taistelua henki soi!"
"Ei nyt... vaikkapa huomenna..." Harwey yritti
estää mutta Rakettiryhmä ei kuunnellut häntä...
"Natu ja Slugma, matkaan!" He komensivat ja
heittivät pallonsa maahan.
"Äst... Flaaffy matkaan!" Harwey huudahti ja
heitti oman pallonsa maahan josta vapautui
iloinen ja vaaleanpunainen lammas...
"Flaaffy, villapamaus!" Harwey käski... Slugma ja
Natu olivat kiinni toisissaan villasta.
"Älkää välittäkö! Käyttäkää ryhmä hyökkäystä!"
Larry ja Larydy huusivat samaan aikaan.
Slugma pamautti kidastaan liekinheittimen ja Natu
silmistään psykoaallot jolloin Flaaffy kärsi
tuplasti. Flaaffy menetti tasapainonsa ja
horjahti maahan istumaan ja sitten se alkoi
ladata itselleen sähköä.
"Flaaffy, ukkosisku!" Harwey komensi ja
Rakettiryhmä lensi kohti horisonttia
kärventyneenä... Harwey otti Flaaffyn syliinsä ja
juoksi Hoitaja Joyn luo.
"Kuulin melua ulkoa... mitä tapahtui?" Hän kysyi.
"Tuota... no... ei mitään! Ei yhtikäs mitään!"
Harwey vastasi ja päätti olla puhumatta Larrystä
ja Larrydystä. Harwey ja hänen Pokémoninsa
ottivat nokoset Pokémon Centerissä ja
valmistautuivat Pryceiä vastaan. Harweyn kylmin
ottelu oli alkamassa... Aamulla Harwey heräsi
virkeänä ja paljon pirteämpänä kuin eilen. Hänen
mielessään oli vain yksi ajatus... ottelu. Harwey
päätti haastaa jonkun harjoitus otteluun ennen
Pryceä. Hän poistui Pokémon Centeristä Pokémonit
palloissaan ja etsi ottelun haluista.
"Eikö kukaan halua otella!?" Harwey huusi
Mahogany Townin keskustassa.
"Otan haasteesi vastaan..." Sanoi tyttö Harweyn
selän takana. Harwey huomasi että se oli se sama
tyttö jonka hän oli jo tavannut kahdesti mutta ei
aikonut sanoa mitään.
"Aloittakaamme... Quilava, hyökkäykseen!" Tyttö
heitti hieman aikaa sitten kehittyneen
Pokémoninsa pallon maahan.
"Krabby, nitistä se!" Harwey heitti uusimman
Pokémoninsa taisteluun.
"Quilava, liekinheitin!" Tyttö komensi
tietämättömänä. Krabbystä huomasi että se yritti
nauraa.
"Krabby, vesipyssy!" Harwey käski ja Quilava
kaatui hetkessä maahan.
"Ei tämä näin nopeasti ole ohi sillä maa
Pokémonit voittavat veden! Matkaan Sandshrew!"
Tyttö heitti toisen pallonsa maahan josta
todellakin tuli ulos Sandshrew. Harweykin olisi
halunnut nauraa mutta pysyi parhaansa mukaan
tyynenä. Tyttö ei huomannut Harwey hyökkäystä
vaan komensi:
"Sandshrew, raapaisu!" Krabby oli juuri saanut
naarmun sen vasempaan sakseen. Silloin Harwey
alkoi nauraa niin että jylisi.
"Krab... *ha-ha-ha!* Krabby, vesipyssy! *ha-ha-
haaa!" Harwey ulvoi ja voitti Sandshrewin
hetkessä. Tyttö katsui hämmästyneenä Harweyä.
"Mutta eikö maa Pokémonit voitakkaan vesi
Pokémoneja?" Hän sanoi ja palautti Sandhrewin
palloonsa. Harweykin palautti Krabbyn palloonsa
lopetettuaan naurunsa.
"Hyvä on... voiti minut..." Tyttö sanoi ja
punastui. Lopulta hän käveli pois.
"No... taisi kunnon treenaukset jäädä väliin..."
Harwey sanoi tyynenä ja kääntyi kohti Pokémon
Centeriä. Yö saapui ja Harwey meni nukkumaan.
"Huomenna... huomenna seitsemäs merkki on
minun..." Harwey kuiskasi itselleen ja nukahti...
"JATKUU..."
"TO BE CONTINUED..."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.