Varjoainekuvauksesta

Terve!

Mukava kuulla että kohtalotovereitakin on.
Niistä oireista sitten. Ensinnäkin on mainittava että ensimmäiset rytmihäiriöt koin armeijaaikana. Rasitus-EKG tehtiin mutta siinä ei paljastunut mitään poikkeavaa paitsi suurehko sydän. Vuosien varrella on ollut joitakin sydänperäisiksi tulkitsemiani tuntemuksia. Erityisesti aterioiden jälkeen on saattanut tulla tunne että jokin kramppaa pallean takana, ikäänkuin verenkierto estyisi hetkellisesti. Tekee mieli rykäistä tuolloin. Noita oireita on ollut satunnaisesti ja ne tulee ja menee. Aina niitä säikähtää yhtä paljon. Olen epäillyt noita paksusuoliperäisiksi tai vatsalaukusta/ruokatorvesta johtuviksi oireiksi. Närästys on ollut itselläni ajoittain riesana. Se on vähentynyt kun lopetin laktoosin käytön.
Mutta ruokatorven tulehduksesta olen siis kärsinyt usein ja kahdesti olen Nexium-kuurin ottanut vaivaan.
Kolme ja puoli vuotta sitten kuntoutin polvileikkauksen jäljiltä polveani ja olin aloittamassa kuntopyöräsessiota kun tuli rintalastan takana tuntunut nopea kivulias riipaisu. Oire tuli ja meni mutta itestä tuntui siltä että nyt sydän meinasi ottaa lopputilin. Menin seuraavana päivänä pelonsekaisin tuntein terveysasemalle jossa otettiin lepo-EKG. Vikaa ei löytynyt eikä merkkejä ainakaan infarktista. Lääkäri totesi jälleen että mulla on kookas sydän. Eli vaivaan ei löytynyt syytä.

Noita riipaisuja on ollut tuon jälkeenkin satunnaisesti mutta kun hengissä kerran olen niin siitä olen tehnyt johtopäätöksen että syy on ruokatorven ja mahalaukun tulehduksessa. Ruokatorvea ei ole tutkittu mitenkään koskaan.

Tämän vuoden maaliskuussa sain harrastejääkiekkotreenien jälkeen kammioperäisen rytmihäiriökohtauksen jossa oli näitä muljahduksen tunteita. Oire ei ollut muuten poikkeava mutta slllä kertaa ne jäivät päälle ja oireita kesti reilu puolituntia. Todella pelottava kokemus. Ambulanssikin tilattiin ja päästiin ottamaan EKG kohtauksen aikana. Tämä oli siis ensimmäinen kerta kun oireet eivät menneet nopeasti ohi.
Tuon maaliskuun jälkeen olin luonnollisesti entistä pelokkaampi pumppuni suhteen ja hakeuduin työterveyslääkärin pakeille. Lepo-EKG otettiin taas ja kilpirauhasverikokeet. Myös sydänröntgen otettiin ja suurehko mutta kooltaan normaalin ylärajoilla oleva sydän todettiin. Lääkäri sanoi että jos rytmihäiriöitä vielä tulee niin sitten otetaan rasitus-Ekg. Toukokuussa minulla tuli kerran työpaikalla istuallaan sellainen jännä kihelmöivä tunne rintakehään ja arvasin että kohta saattaa rytmit sekoilla. Yritin rauhoitella itseäni mutta sydän alkoi takomaan nopeammin ikäänkuin adrenaliinia olisi suoneen pistetty. Yritin kumartua kun olen kuullut että se voi lopettaa rytmihäiriön. Kun se ei auttanut nousin jaloittelemaan ja koitin rauhoittaa itseäni. Helppoa se ei kohtauksen aikana ole. Jotenkin sydän alkoi ittestään rauhoittua ja jatkoin töitä.
Istuallaan on esiintynyt tuota riipaisevaa tunnetta noin pallean seudulla. Noihin oireisiin yhdistyy joskus palelua ja lievää heikotusta.

Urheillessa olen myös oirehtinut. Juoksulenkin aikana on tullut tunnetta että sydän salpautuu ja ei mahdu ikäänkuin lyömään rintakehän sisällä. Mitä korkeampi syke niin sitä todennäköisemmin tuo tunne tulee. Pakko on ollut pistää kävelyksi. Sitten erityisesti rullaluistelulenkin tai jääkiekkotreenin jälkeen saattaa tulla no. pallean seudulle sellainen pakahduttava tunne ikään kuin pyörivä kivi olisi mahassa. Tuo tunne voi nousta myös kurkkuun. Istuminen rasituksen jälkeen provosoi tuota tunnetta. Oireet menee ohi n. varttitunnissa. Syke on kyllä tasainen rasituksen jälkeen mutta tuo tunne pallean seudulla on pelottava. Lisäksi käden ja jalkojen puutumista olen rasituksen jälkeen huomannut. Verenpainetta olen myös ahkerasti mittailut niin levossa kuin rasituksen jälkeen. Normaali lepopaine on n. 125/75 ja rasituksen jälkeen 120/65 eli aika normaaleitahan nuo ovat. Leposyke on noin 55-60.

Yksityisellä lääkärillä kuvautin varalta vatsa-aorttani mutta se onneksi sentään on ihan kunnossa. Ei mitään pullistumia eikä nesteen keräytymistä ollut.

Myöskään perusverikokeet eivät paljastaneet poikkeamia.

Viikko sitten poljin tuon rasitus-EKG:n eikä siinä mitään erityisiä tuntemuksia kokeen aikana tai jälkeen tullut. Ólen menossa jälleen työterveyslääkärin kautta uusiin verikokeisiin ja puhumaan sitten jatkotutkimuksista lääkärin kanssa.

Että kyllä tässä jo vähitellen haluaisi tietää mikä näitä em. lukuisia oireita aiheuttaa. Paniikihäiriöksikin näitä voisi joku luulla mutta ei kai rasituksen jälkeen yleensä paniikkikohtauksia ilmene. Ihan sama mulle mitä tämä on kunhan syy löytyy.

Olen enimmäkseen täysin oireeton jos tuo tarina hurjalta kuulostaakin. Oireita on kuitenkin sen verran usein ja varsinkin kun noita rasituksen jälkeisiä tuntemuksia on niin siksi asia vaivaa.

Toivon että jos joku lääkäri sattuu tätä stooria lukemaan niin ottaisi analyyttisesti kantaa ja kertoisi mihin tutkimuksiin pitäisi ryhtyä.

Kiitos ja hyvää vointia kullekin!

tutkittava kirjoitti:

Terve!

Mukava kuulla että kohtalotovereitakin on.
Niistä oireista sitten. Ensinnäkin on mainittava että ensimmäiset rytmihäiriöt koin armeijaaikana. Rasitus-EKG tehtiin mutta siinä ei paljastunut mitään poikkeavaa paitsi suurehko sydän. Vuosien varrella on ollut joitakin sydänperäisiksi tulkitsemiani tuntemuksia. Erityisesti aterioiden jälkeen on saattanut tulla tunne että jokin kramppaa pallean takana, ikäänkuin verenkierto estyisi hetkellisesti. Tekee mieli rykäistä tuolloin. Noita oireita on ollut satunnaisesti ja ne tulee ja menee. Aina niitä säikähtää yhtä paljon. Olen epäillyt noita paksusuoliperäisiksi tai vatsalaukusta/ruokatorvesta johtuviksi oireiksi. Närästys on ollut itselläni ajoittain riesana. Se on vähentynyt kun lopetin laktoosin käytön.
Mutta ruokatorven tulehduksesta olen siis kärsinyt usein ja kahdesti olen Nexium-kuurin ottanut vaivaan.
Kolme ja puoli vuotta sitten kuntoutin polvileikkauksen jäljiltä polveani ja olin aloittamassa kuntopyöräsessiota kun tuli rintalastan takana tuntunut nopea kivulias riipaisu. Oire tuli ja meni mutta itestä tuntui siltä että nyt sydän meinasi ottaa lopputilin. Menin seuraavana päivänä pelonsekaisin tuntein terveysasemalle jossa otettiin lepo-EKG. Vikaa ei löytynyt eikä merkkejä ainakaan infarktista. Lääkäri totesi jälleen että mulla on kookas sydän. Eli vaivaan ei löytynyt syytä.

Noita riipaisuja on ollut tuon jälkeenkin satunnaisesti mutta kun hengissä kerran olen niin siitä olen tehnyt johtopäätöksen että syy on ruokatorven ja mahalaukun tulehduksessa. Ruokatorvea ei ole tutkittu mitenkään koskaan.

Tämän vuoden maaliskuussa sain harrastejääkiekkotreenien jälkeen kammioperäisen rytmihäiriökohtauksen jossa oli näitä muljahduksen tunteita. Oire ei ollut muuten poikkeava mutta slllä kertaa ne jäivät päälle ja oireita kesti reilu puolituntia. Todella pelottava kokemus. Ambulanssikin tilattiin ja päästiin ottamaan EKG kohtauksen aikana. Tämä oli siis ensimmäinen kerta kun oireet eivät menneet nopeasti ohi.
Tuon maaliskuun jälkeen olin luonnollisesti entistä pelokkaampi pumppuni suhteen ja hakeuduin työterveyslääkärin pakeille. Lepo-EKG otettiin taas ja kilpirauhasverikokeet. Myös sydänröntgen otettiin ja suurehko mutta kooltaan normaalin ylärajoilla oleva sydän todettiin. Lääkäri sanoi että jos rytmihäiriöitä vielä tulee niin sitten otetaan rasitus-Ekg. Toukokuussa minulla tuli kerran työpaikalla istuallaan sellainen jännä kihelmöivä tunne rintakehään ja arvasin että kohta saattaa rytmit sekoilla. Yritin rauhoitella itseäni mutta sydän alkoi takomaan nopeammin ikäänkuin adrenaliinia olisi suoneen pistetty. Yritin kumartua kun olen kuullut että se voi lopettaa rytmihäiriön. Kun se ei auttanut nousin jaloittelemaan ja koitin rauhoittaa itseäni. Helppoa se ei kohtauksen aikana ole. Jotenkin sydän alkoi ittestään rauhoittua ja jatkoin töitä.
Istuallaan on esiintynyt tuota riipaisevaa tunnetta noin pallean seudulla. Noihin oireisiin yhdistyy joskus palelua ja lievää heikotusta.

Urheillessa olen myös oirehtinut. Juoksulenkin aikana on tullut tunnetta että sydän salpautuu ja ei mahdu ikäänkuin lyömään rintakehän sisällä. Mitä korkeampi syke niin sitä todennäköisemmin tuo tunne tulee. Pakko on ollut pistää kävelyksi. Sitten erityisesti rullaluistelulenkin tai jääkiekkotreenin jälkeen saattaa tulla no. pallean seudulle sellainen pakahduttava tunne ikään kuin pyörivä kivi olisi mahassa. Tuo tunne voi nousta myös kurkkuun. Istuminen rasituksen jälkeen provosoi tuota tunnetta. Oireet menee ohi n. varttitunnissa. Syke on kyllä tasainen rasituksen jälkeen mutta tuo tunne pallean seudulla on pelottava. Lisäksi käden ja jalkojen puutumista olen rasituksen jälkeen huomannut. Verenpainetta olen myös ahkerasti mittailut niin levossa kuin rasituksen jälkeen. Normaali lepopaine on n. 125/75 ja rasituksen jälkeen 120/65 eli aika normaaleitahan nuo ovat. Leposyke on noin 55-60.

Yksityisellä lääkärillä kuvautin varalta vatsa-aorttani mutta se onneksi sentään on ihan kunnossa. Ei mitään pullistumia eikä nesteen keräytymistä ollut.

Myöskään perusverikokeet eivät paljastaneet poikkeamia.

Viikko sitten poljin tuon rasitus-EKG:n eikä siinä mitään erityisiä tuntemuksia kokeen aikana tai jälkeen tullut. Ólen menossa jälleen työterveyslääkärin kautta uusiin verikokeisiin ja puhumaan sitten jatkotutkimuksista lääkärin kanssa.

Että kyllä tässä jo vähitellen haluaisi tietää mikä näitä em. lukuisia oireita aiheuttaa. Paniikihäiriöksikin näitä voisi joku luulla mutta ei kai rasituksen jälkeen yleensä paniikkikohtauksia ilmene. Ihan sama mulle mitä tämä on kunhan syy löytyy.

Olen enimmäkseen täysin oireeton jos tuo tarina hurjalta kuulostaakin. Oireita on kuitenkin sen verran usein ja varsinkin kun noita rasituksen jälkeisiä tuntemuksia on niin siksi asia vaivaa.

Toivon että jos joku lääkäri sattuu tätä stooria lukemaan niin ottaisi analyyttisesti kantaa ja kertoisi mihin tutkimuksiin pitäisi ryhtyä.

Kiitos ja hyvää vointia kullekin!

Lue lisää

Mielestäni noilla oireilla sepelvaltimotauti on kyllä äärimmäisen epätodennäköinen. Kannattaa muistaa, että sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa lävistetään valtimon seinämä ja viedään sitä kautta katetri sydämen sisään, ei mikään ihan pikku juttu, ja toimenpiteeseen valitettavasti liittyykin pieni kuolleisuusriski. Noilla oireilla kuulostaa siltä, että toimenpiteen riskit ovat suuremmat kuin se häviävän pieni mahdollisuus, että sinulla oikeasti olisi sepelvaltimotauti.

Sepelvaltimotaudit riskitekijät:
-ikä. Olet tosi nuori.
-miessukupuoli: no se sulla on
-tupakointi, et ainakaan maininnut polttavasi?
-korkea kolesteroli: onkohan tsekattu?
-diabetes: sitä sinulla ei ilmeisesti ole?
-ylipainoisuus ja liikkumattomuus: sinulla ei taida olla kumpaakaan
-suku: riskiä lisää, jos lähisuvussa (vanhemmat, sisarukset) on ollut sepelvaltimotautia nuorella iällä, eli suurinpiirtein alle 60-vuotiaana. Onko?
-verenpaine: sinulla ei ole yhtään koholla.

Jo riskitekijäsi sepelvaltimotaudille kuulostavat olevan hyvin pienet, ehkä tarkennat niitä vielä noiden osalta, joita et viesteissäsi kertonut.

Sitten oireet. Ne eivät kuulosta sepelvaltimotaudin oireilta. Riipivä, pistävä kipu ja lyhytkestoiset tuikkaukset tai pistokset eivät sovi sydämen hapenpuutteesta johtuviksi kivuiksi. Ja levossa, tai työpaikalla istuessa, sepelvaltimotautikipuja ei tule, ellei ole pahat ahtaumat valtimoissa - ja silloin rasituskokeessa olisi takuuvarmasti nähty hapenpuutteen merkkejä. Myöskään kramppimainen hetkellinen tunne pallean tienoilla ei sovi sepelvaltimotaudiksi. Sepelvaltimotautikipu tulee rasituksessa. Se on puristavaa, vannemaista, tylppää kipua, kuin jokin painava istuisi rinnan päällä. Kipu saattaa usein säteillä vasempaan yläraajaan, joka voi puutua; joskus harvoin myös kaulalle tai oikeaan yläraajaan. Kipu menee ohi muutaman minuutin, viiden minuutin, levolla, uusiutuakseen taas samanlaisena samanvahvuisessa rasituksessa.

Jos haluat lisätutkimuksia, sinuna teettäisin sydämen ultraäänitutkimuksen. Se on vaaraton, ei-invasiivinen tutkimus, eikä edes kovin kallis yksityisestikään tehtynä. Muuten en edes sitä ehdottelisi, mutta kerroit, että sydänvarjosi oli keuhkoröntgenkuvassa hieman kookkaammanpuoleinen. Ultraäänitutkimuksessa nähdään hyvin sydämen pumppauskyky, seinämien paksuudet, läppien toiminta jne. Sillä voidaan poissulkea, ettei sinulla ole mitään hypertrofista kardiomyopatiaa (eräs sydänlihassairaus) tai läppävikaa (joita voi olla nuorillakin, tosin yleensä silloin sydämestä kuuluu sivuääni) jotka voisivat olla noiden oireiden takana. Jos ultraääni on normaali, en lähtisi tutkimaan lisää. Lisälyöntejä on ihan tervesydämisillä ihmisillä.

Toivottavasti tästä oli apua!

tutkittava kirjoitti:

Terve!

Mukava kuulla että kohtalotovereitakin on.
Niistä oireista sitten. Ensinnäkin on mainittava että ensimmäiset rytmihäiriöt koin armeijaaikana. Rasitus-EKG tehtiin mutta siinä ei paljastunut mitään poikkeavaa paitsi suurehko sydän. Vuosien varrella on ollut joitakin sydänperäisiksi tulkitsemiani tuntemuksia. Erityisesti aterioiden jälkeen on saattanut tulla tunne että jokin kramppaa pallean takana, ikäänkuin verenkierto estyisi hetkellisesti. Tekee mieli rykäistä tuolloin. Noita oireita on ollut satunnaisesti ja ne tulee ja menee. Aina niitä säikähtää yhtä paljon. Olen epäillyt noita paksusuoliperäisiksi tai vatsalaukusta/ruokatorvesta johtuviksi oireiksi. Närästys on ollut itselläni ajoittain riesana. Se on vähentynyt kun lopetin laktoosin käytön.
Mutta ruokatorven tulehduksesta olen siis kärsinyt usein ja kahdesti olen Nexium-kuurin ottanut vaivaan.
Kolme ja puoli vuotta sitten kuntoutin polvileikkauksen jäljiltä polveani ja olin aloittamassa kuntopyöräsessiota kun tuli rintalastan takana tuntunut nopea kivulias riipaisu. Oire tuli ja meni mutta itestä tuntui siltä että nyt sydän meinasi ottaa lopputilin. Menin seuraavana päivänä pelonsekaisin tuntein terveysasemalle jossa otettiin lepo-EKG. Vikaa ei löytynyt eikä merkkejä ainakaan infarktista. Lääkäri totesi jälleen että mulla on kookas sydän. Eli vaivaan ei löytynyt syytä.

Noita riipaisuja on ollut tuon jälkeenkin satunnaisesti mutta kun hengissä kerran olen niin siitä olen tehnyt johtopäätöksen että syy on ruokatorven ja mahalaukun tulehduksessa. Ruokatorvea ei ole tutkittu mitenkään koskaan.

Tämän vuoden maaliskuussa sain harrastejääkiekkotreenien jälkeen kammioperäisen rytmihäiriökohtauksen jossa oli näitä muljahduksen tunteita. Oire ei ollut muuten poikkeava mutta slllä kertaa ne jäivät päälle ja oireita kesti reilu puolituntia. Todella pelottava kokemus. Ambulanssikin tilattiin ja päästiin ottamaan EKG kohtauksen aikana. Tämä oli siis ensimmäinen kerta kun oireet eivät menneet nopeasti ohi.
Tuon maaliskuun jälkeen olin luonnollisesti entistä pelokkaampi pumppuni suhteen ja hakeuduin työterveyslääkärin pakeille. Lepo-EKG otettiin taas ja kilpirauhasverikokeet. Myös sydänröntgen otettiin ja suurehko mutta kooltaan normaalin ylärajoilla oleva sydän todettiin. Lääkäri sanoi että jos rytmihäiriöitä vielä tulee niin sitten otetaan rasitus-Ekg. Toukokuussa minulla tuli kerran työpaikalla istuallaan sellainen jännä kihelmöivä tunne rintakehään ja arvasin että kohta saattaa rytmit sekoilla. Yritin rauhoitella itseäni mutta sydän alkoi takomaan nopeammin ikäänkuin adrenaliinia olisi suoneen pistetty. Yritin kumartua kun olen kuullut että se voi lopettaa rytmihäiriön. Kun se ei auttanut nousin jaloittelemaan ja koitin rauhoittaa itseäni. Helppoa se ei kohtauksen aikana ole. Jotenkin sydän alkoi ittestään rauhoittua ja jatkoin töitä.
Istuallaan on esiintynyt tuota riipaisevaa tunnetta noin pallean seudulla. Noihin oireisiin yhdistyy joskus palelua ja lievää heikotusta.

Urheillessa olen myös oirehtinut. Juoksulenkin aikana on tullut tunnetta että sydän salpautuu ja ei mahdu ikäänkuin lyömään rintakehän sisällä. Mitä korkeampi syke niin sitä todennäköisemmin tuo tunne tulee. Pakko on ollut pistää kävelyksi. Sitten erityisesti rullaluistelulenkin tai jääkiekkotreenin jälkeen saattaa tulla no. pallean seudulle sellainen pakahduttava tunne ikään kuin pyörivä kivi olisi mahassa. Tuo tunne voi nousta myös kurkkuun. Istuminen rasituksen jälkeen provosoi tuota tunnetta. Oireet menee ohi n. varttitunnissa. Syke on kyllä tasainen rasituksen jälkeen mutta tuo tunne pallean seudulla on pelottava. Lisäksi käden ja jalkojen puutumista olen rasituksen jälkeen huomannut. Verenpainetta olen myös ahkerasti mittailut niin levossa kuin rasituksen jälkeen. Normaali lepopaine on n. 125/75 ja rasituksen jälkeen 120/65 eli aika normaaleitahan nuo ovat. Leposyke on noin 55-60.

Yksityisellä lääkärillä kuvautin varalta vatsa-aorttani mutta se onneksi sentään on ihan kunnossa. Ei mitään pullistumia eikä nesteen keräytymistä ollut.

Myöskään perusverikokeet eivät paljastaneet poikkeamia.

Viikko sitten poljin tuon rasitus-EKG:n eikä siinä mitään erityisiä tuntemuksia kokeen aikana tai jälkeen tullut. Ólen menossa jälleen työterveyslääkärin kautta uusiin verikokeisiin ja puhumaan sitten jatkotutkimuksista lääkärin kanssa.

Että kyllä tässä jo vähitellen haluaisi tietää mikä näitä em. lukuisia oireita aiheuttaa. Paniikihäiriöksikin näitä voisi joku luulla mutta ei kai rasituksen jälkeen yleensä paniikkikohtauksia ilmene. Ihan sama mulle mitä tämä on kunhan syy löytyy.

Olen enimmäkseen täysin oireeton jos tuo tarina hurjalta kuulostaakin. Oireita on kuitenkin sen verran usein ja varsinkin kun noita rasituksen jälkeisiä tuntemuksia on niin siksi asia vaivaa.

Toivon että jos joku lääkäri sattuu tätä stooria lukemaan niin ottaisi analyyttisesti kantaa ja kertoisi mihin tutkimuksiin pitäisi ryhtyä.

Kiitos ja hyvää vointia kullekin!

Lue lisää

on tutun kuuloista eli juuri näitä on ollut, myös alkoholin/kahvin käytön jälkeen....:

Verenpainetta oli joten lääkitys ja vatsalääkitys (haponesto) sekä paniikkihäiriöksi sanottiin osin.

"Erityisesti aterioiden jälkeen on saattanut tulla tunne että jokin kramppaa pallean takana, ikäänkuin verenkierto estyisi hetkellisesti. Tekee mieli rykäistä tuolloin."

"arrastejääkiekkotreenien jälkeen kammioperäisen rytmihäiriökohtauksen jossa oli näitä muljahduksen tunteita. Oire ei ollut muuten poikkeava mutta slllä kertaa ne jäivät päälle ja oireita kesti reilu puolituntia. Todella pelottava kokemus. Ambulanssikin tilattiin ja päästiin ottamaan EKG kohtauksen aikana. Tämä oli siis ensimmäinen kerta kun oireet eivät menneet nopeasti ohi.
Tuon maaliskuun jälkeen olin luonnollisesti entistä pelokkaampi pumppuni suhteen ja hakeuduin työterveyslääkärin pakeille. Lepo-EKG otettiin taas ja kilpirauhasverikokeet. Myös sydänröntgen otettiin ja suurehko mutta kooltaan normaalin ylärajoilla oleva sydän todettiin. Lääkäri sanoi että jos rytmihäiriöitä vielä tulee niin sitten otetaan rasitus-Ekg. Toukokuussa minulla tuli kerran työpaikalla istuallaan sellainen jännä kihelmöivä tunne rintakehään ja arvasin että kohta saattaa rytmit sekoilla. Yritin rauhoitella itseäni mutta sydän alkoi takomaan nopeammin ikäänkuin adrenaliinia olisi suoneen pistetty. Yritin kumartua kun olen kuullut että se voi lopettaa rytmihäiriön. Kun se ei auttanut nousin jaloittelemaan ja koitin rauhoittaa itseäni. Helppoa se ei kohtauksen aikana ole. Jotenkin sydän alkoi ittestään rauhoittua ja jatkoin töitä. Istuallaan on esiintynyt tuota riipaisevaa tunnetta noin pallean seudulla. Noihin oireisiin yhdistyy joskus palelua ja lievää heikotusta."

"Juoksulenkin aikana on tullut tunnetta että sydän salpautuu ja ei mahdu ikäänkuin lyömään rintakehän sisällä. Mitä korkeampi syke niin sitä todennäköisemmin tuo tunne tulee. Pakko on ollut pistää kävelyksi. Sitten erityisesti rullaluistelulenkin tai jääkiekkotreenin jälkeen saattaa tulla no. pallean seudulle sellainen pakahduttava tunne ikään kuin pyörivä kivi olisi mahassa. Tuo tunne voi nousta myös kurkkuun. Istuminen rasituksen jälkeen provosoi tuota tunnetta. Oireet menee ohi n. varttitunnissa. Syke on kyllä tasainen rasituksen jälkeen mutta tuo tunne pallean seudulla on pelottava. Lisäksi käden ja jalkojen puutumista olen rasituksen jälkeen huomannut. Verenpainetta olen myös ahkerasti mittailut niin levossa kuin rasituksen jälkeen. Normaali lepopaine on n. 125/75 ja rasituksen jälkeen 120/65 eli aika normaaleitahan nuo ovat. Leposyke on noin 55-60."

"Yksityisellä lääkärillä kuvautin varalta vatsa-aorttani mutta se onneksi sentään on ihan kunnossa. Ei mitään pullistumia eikä nesteen keräytymistä ollut. Myöskään perusverikokeet eivät paljastaneet poikkeamia. Viikko sitten poljin tuon rasitus-EKG:n eikä siinä mitään erityisiä tuntemuksia kokeen aikana tai jälkeen tullut. Ólen menossa jälleen työterveyslääkärin kautta uusiin verikokeisiin ja puhumaan sitten jatkotutkimuksista lääkärin kanssa. Että kyllä tässä jo vähitellen haluaisi tietää mikä näitä em. lukuisia oireita aiheuttaa. Paniikihäiriöksikin näitä voisi joku luulla mutta ei kai rasituksen jälkeen yleensä paniikkikohtauksia ilmene. Ihan sama mulle mitä tämä on kunhan syy löytyy. Olen enimmäkseen täysin oireeton jos tuo tarina hurjalta kuulostaakin. Oireita on kuitenkin sen verran usein ja varsinkin kun noita rasituksen jälkeisiä tuntemuksia on niin siksi asia vaivaa. Toivon että jos joku lääkäri sattuu tätä stooria lukemaan niin ottaisi analyyttisesti kantaa ja kertoisi mihin tutkimuksiin pitäisi ryhtyä."

saivatko kuntoon