Vanhempien luona vierailu

Yleensä käyn päiväseltään vanhempien luona ja viikonloppuisin enimmäkseen,kun ei ole muuta tekemistä,samaten loma-aikoina. Ihan normaalisti olen heillä vierailulla,ja saan tarvittaessa ottaa heidän jääkaapista jotain syötävää,varsinkin jos on taloudellisesti tiukkaa. Yleensä kuitenkin aika vähän otan vanhempien jääkaapista mitään,koska omassa kodissani on ruokaa riittävästi. Vaikka olisin vanhempien luona yötäkin,niin silloinkaan mun ei tarvitse viedä omia ruokiani heille,vaan he kustantavat ruokakulut. Loppukuusta kun on tiukempaa,niin syön yleensä makaronia ja tonnikalaa,ellen käy vanhemmilla syömässä,tai he kustanna mun ruokaostoksia. Eli mun ei tarvitse raahata omia ruokia vanhempien luokse.

Saan vanhemmilta tarvittaessa rahallista avustusta,koska yritän tulla toimeen omillani. Joskus he omasta halustaan antavat mulle esim. 40 € käteistä,tai maksavat ruokaostoksiani kaupassa. Viimeksi keväällä vanhempani avustivat minua,kun oli tosi tiukkaa. Nytkin on tiukkaa,mutta en silti aio heiltä pyytää rahaa,koska mielestäni nuoren aikuisen on tultava omillaan toimeen,kun asuu itsenäisesti. Mielummin syön vaikka makaronia viikonlopun ajan,niin saa laskut maksetuksi.

Jos käyn vanhempien kanssa jossain reissussa ja pysähdytään syömään tai kahville,niin he yleensä maksavat mun syömiset tai kahvin. Joskus olen sanonut vanhemmilleni,että voin maksaa omani,tai tarjota teille vuorostani,mutta he yleensä sanovat siihen,että me maksetaan,kun sulla on tiukka budjetti,ja niinhän se onkin,kun opiskelija olen. Mutta silti joskus mietityttää,onko tämä oikein.

Vanhempani ovat sitä mieltä,että pesästä muuttaneen nuoren pitää pärjätä omillaan,ainakin jos käy töissä. Jos on opiskelija,niin sitten heidän mielestä vanhempien kuuluu avustaa rahallisesti,varsinkin jos nuori ei saa yhtään opintotukea,kun vanhempien tulot on niin isot. Itse olen vanhempieni kanssa samaa mieltä. Sen aikaa kun nuori opiskelee,vanhempien pitää ainakin välillä avustaa rahallisesti,mutta toisaalta taas nuorenki pitäis ajatella muita vaihtoehtoja,kuten työssäkäyntiä tai opintolainaa,ja mitoittaa menot tulojen mukaan.

ja siinä sivussa töissä käyvän, kotoa pois muuttaneeen, vanhempana voin sanoa, että ilomielin avustamme lastamme rahallisesti niin kauan kuin opiskelu kestää, vaikka tienaamme alle keskiarvon.
Onhan selvää, että sitten kun hän on täysillä työelämässä myös meidän velvollisuus osallistua hänen kuluihinsa loppuu.
Aina kuitenkin kotona ruoka tarjotaan, ei siitä tarvitse maksaa.

Opiskeluaikoina tuli joskus pyydettyä tilille isukilta hätäapua, pakkohan se oli. Ja lomilla kotona käydessäni söin tietysti äiskän lihapataa.

Nyt "aikuisena" ja palkkatyötä tekevänä voin hoitaa osani. Varsinkin kun vanhemmat ovat nyt eläkkeellä eivätkä ui rahassa. Tietenkään kotona vieraillessani en raahaa sinne eväitäni, mutta jos kotopuolessa täytyy käydä kaupassa niin minä menen kauppaan ja maksan ostokset, samalla ehkä tankkaan isän auton.

Jos köyhät vanhempani tarvitsevat lainaa esim. uuteen pesukoneeseen, niin minä annan.

Ja kotona käydessä en tietenkään ruinaa enää vanhemmilta rahaa koska tienaan nyt paremmin kuin he eläkkeellä.

Kun opiskelija-aikana kävin kotipuolessa, otin tarkoituksella hieman isomman kassin mukaan, joka sitten täyttyi paluumatkalle vanhempien meille ostamista ruokatarvikkeista. Aivan hulluahan tuota määrää oli roudata satoja kilometrejä :-) mutta vanhemmat kokivat sen konkreettisempana auttamisena kuin pelkän setelin lähettämisen. Heidän ostamiaan ruokia söin vklpn aikana ja usein auttoivat vielä bussilippujen ostamisessa, jos olin tulossa kotia. Kummastakaan eivät kommentoineet pahalla vaan nimeomaan sanoivat, että haluavat yhä auttaa. Opiskelijan varat ovat kuitenkin tosi napakat.

Nyt työssäkäyvänä teen kuten edellinen vastaaja: yritän auttaa heitä takaisin. Jos he pienituloisina nyt pyytävät lainaa (perheessämme ei lainaaminen ole ollut tabu vaan aina on autettu ja apua pyydetty), en kuitenkaan pyydä heitä sitä maksamaan takas: minähän se heille varmasti olen monta kertaa enemmän velkaa kuin he muutaman kympin kerrallaan. Nyt olen myös itse tienaavana tajunnut, että kuinka pienistään ovat meitä sisareni kanssa auttaneet....eli kiitollisuudentunne on aika korkea tällä hetkellä.

Parhainta järjestelyissämme on kuitenkin ehkä ollut se, että kumpikaan osapuoli ei ole odottanut automaattisena mitään eikä auttamisia käytetä "kiristyksenä" tai niistä huomautella ikävästi jälkikäteen katkerana. Vieläkään en pysty antamaan vanhemmilleni takaisin lähellekään sitä, mitä he ovat minulle aikanaan antaneet....mutta jospas joskus pystyne tekemään saman sitten omille lapsilleni. Sitä hekin toivovat, ovat oman vanhemman roolinsa täyttäneet ja nyt meidän junnujen vuoro.

Aika oudolta kuullostaa tuo että otetaan oma ruoka mukaan vanhempien luo? Tarjotaanhan sitä yleensä vieraillekkin ruokaa, kahvia, leivonnaisia ym. niin miksei sitten omalle lapselle? Outoa tuo tuommonen. Saan kyllä aina syödä mahani täyteen vanhempien luona!

Olen vasta muuttanut kotoa pois, ja vanhemmat soittaa monta kertaa viikossa ja kysyvät että tarvitsenko rahaa! :D Ihania. Hirveätä rahapulaa minulla ei onneksi ole, joten hirveästi avustuksia en ole joutunut ottamaan vastaan.

Mielestäni vanhempien tulisi auttaa vasta pois muuttaneita lastaan, jos hän esim. hoitaa koulunkäyntinsä hyvin, tekee töitä silloin kun ehtii jne.

Asun vain parinsadan metrin päässä vanhemmistani, joten en ole kotoa muuton jälkeen mennyt sinne "lomailemaan". Jos on kylään kutsuttu ja ruokaa tarjottu niin sitä on syöty, ja jos nyt jostain syystä olen ollut siellä nälkäisenä käymässä muutenkin niin on siellä kaapilla saanut käydä. Tarvittaessa autokin joutaa lainaan ilman että sitä tarvitsee tankata... toisaalta kuljettelen itse meidän autolla nuorinta siskoani vanhempien puolesta enkä veloita kahvista jos vanhemmat käy kylässä :D

Juhannuksena, jouluna ja muina suurempina juhlapyhinä kun perhepöydän ääressä on viitisentoista henkeä olen joskus tarjoutunut tuomaan / tekemään jotain ja kantamaan korteni kekoon, koska tuollaisen pesueen ruokkiminen läpi juhlapyhien on työlästä ja hintavaa. Juurikaan apua ei ole suostuttu ottamaan vastaan, paitsi juhannuksena saan mökille viedä tuoretta leipää tai muuta viimetipan ostettavaa koska he itse menevät sinne aina päivää paria aiemmin.

Muutin kotoa 18-vuotiaanan enkä tuolloin saanut muuta tukea kuin asumislisän, koska vanhempani ovat "hyvätuloisia" - ei rikkaita mutta pärjäävät ongelmitta. Lainan ottaminen olisi vanhempieni mielestä ollut älytöntä joten he maksoivat tililleni 225 euroa / kk sen ajan kun asuin yksin sekä avustivat kalleimpien oppikirjojen ja esimerkiksi talvitakin ostossa.

19-vuotiaana muutin sitten poikakaverin kanssa yhteen, enkä enää ottanut vastaan tuota "kuukausirahaa". Vanhempani kuitenkin halusivat jollain tavalla osallistua elatukseeni kunnes 2.asteen opinnot ovat ohi (kesti 20-vuotiaaksi koska suoritin kaksoistutkinnon), ja he maksoivat siis suuremmat vaatehankinnat ja kouluun liittyvät menot.

20 täytettyäni olen saanut vanhemmilta satunnaisia suosionosoituksia, äitini esimerkiksi maksoi viimetalven tanssikurssin (pyytämättä!), koska se olisi omilla tuloillani jäänyt väliin ja olin liikuntaharrastusta vailla.

Vanhempani ovat siis selvästi kovinkin valmiita tukemaan aina tarvittaessa. Itse olen vähän kiusaantunut ottamaan tuota rahaa vastaan, ja haaveilen edelleen noiden 10kk * 225 euroa takaisinmaksusta, mutta saa nähdä miten sen mahdollistuu kun pitäisi asunnonostoa alkaa suunnitella. Olisi kuitenkin typerää toistuvasti kieltäytyä, koska esim. kyseinen tanssikurssi ei vanhempieni kukkarossa juuri tuntunut mutta minulle se oli tärkeä.

Mainittakoon, että parin viime vuoden aikana neljästä lapsesta kolme on muuttanut pois kotoa, joten vanhemmillani voi tällä hetkellä olla jopa hieman vaikeuksia keksiä rahalleen käyttöä, auto ja asunto kun on maksettu. Ei sillä että rahaa olisi hillittömästi, mutta tilanne on uusi. Kotoa muuttaneet sisarukseni saavat ilmeisesti tällä hetkellä hieman minua enemmän vanhemmilta satunnaista taloudellista tukea edelleen (iät 24 ja 19) mutta toisaalta he tarvitsevatkin - vanhemmalla on lapsi ja hän puolisoineen opiskelee vielä, nuorempi etsii asuntoa yksin mikä on opiskelijalle aika kova pala - opiskelija-asuntoihin on kuitenkin yli vuoden jono.

Ai niin, ja yksi hassu tapa äidillä sitten vielä on: Hänen pitää saada aina joskus ostaa meille ruokaa. Ei niin, että sillä kummankaan taloudelle olisi merkitystä, mutta esimerkiksi tarjous-pihvilihaa löydettyään hän kiikuttaa parit pihvit kaikille mukuloille (perheineen) :D Kai hän saa siitä jotain tyydytystä. Tätä tapahtuu joitain kertoja vuodessa.

Tulipas tarinaa. Terkkuja äidille!

Näin vanhempana toteaisin, että jotakin on mennyt pahasti pieleen, jos lasten tarvitsee tuoda omat eväät mukanaan kotiin tullessaan. Jotakin on pahasti vialla silloin suhteessa, ainakin minusta. Itse pitäisin sitä jopa loukaavana.

Meillä on myös tapana maksaa matkat kotiin - bussilippu.

Rahallinen avustus riippuu taasen ihan vanhempien ja lasten taloudellisesta tilanteesta. Molempien on tämä syytä huomioida.

Itse olen lähtenyt siitä, että vanhemman kasvatustehtävään kuuluu lapsensa saattaminen elämän alkuun. Siihen kuuluu omillaan pärjääminen.

Olemme ratkaisseet asian siten, että lapset saavat rahallista avustusta esim. tiettyjen hankintojen muodossa epäsäännöllisen säännöllisesti. He joutuvat suunnittelemaan elämänsä siten, että ilmankin pärjäävät, mutta tietävät varsin hyvin että erityisesti isompiin hankintoihin on "ehkä" saatavissa "sponsorointia". Lapsemme eivät kuitenkaan koskaan pyydä itse rahaa, vaan aloite on aina meillä. Lisäksi ajoittain tulee synttäri ja joululahjaksi vähän isompi summa.

Tuo on toiminut hyvin. Meillä lapset haluavatkin olla itsenäisiä ja tulla toimeen omillaan, vaikka sitten senttiä venyttämällä. Olen ylpeä tuosta asenteesta.

Tilanteet kuitenkin vaihtelevat, joten mitään yleistä en uskalla sanoa.

Meillä lapsuuden kodissa vanhemmat maksavat ruoat jne. Eli itseni ei tarvitse omia ruokia tai vastaavia sinne raahata.
Koti on kuitenkin aina koti. ^^

Nyt kun omillani asun laittaa vanhemmat rahaa ainoastaan silloin tällöin jonkin muutaman kympin. Eli ihan itse oman elämäni kustannan.
Toisaalta, on hyvä että minulla on se tieto, että jos ne rahat loppuvat niin vanhemmat kuitenkin tukevat. Sitä he ainakin itse sanovat, ja kyllä minä siihen uskon.
Mutta itse ainakin yritän ihan omillani olla. Minusta on jotenkin noloa muuttaa omilleen, ja olla sitten käsi ojossa että joo, ryyppäsin mun rahat.

Mein vanhemmat on sitä mieltä, että kun on pois muuttanut, pitää kyetä itse maksamaan elämänsä. Toisaalta, ne kyllä jaksaa sanoa sitä että jos rahat loppuu niin heiltä rohkeasti pyytämään, mikä on hyvä tietoa mielestäni. Ei ole liikaa paniikkia. Itse en tähän asti ole joutunut kuin 20€ heiltä lainaamaan, ja senkin vain viikoksi, jolloin sain jälleen palkan.
Itse olen tätä mieltä myös, että pesästä muuttaneen on kyettävä kustantamaan oma elämänsä. Okei, itse olen puhelinmyynnissä töissä, eli palkka määräytyy tosi paljon sen mukaan, miten saa kauppaa. Eli en koskaan voi olla varma seuraavasta palkastani. Tämän takia on hyvä olla vanhemmat, joilta saa rahaa lainaan jos sitä tarvitsee. Mieluiten tietenkin heiltä pyydän, enkä lainaile ympäri kylää ^^

Nyt muuttamassa omakotitaloon poikakaverin ja koiran kanssa

Vanhemmat maksavat kaiken. Siis ihan kaiken... :)