Heip...
Kysyin taannoin täällä, että miten minun tulisi suhtautua alkoholistiin mieheeni, jonka kanssa tulee ero. Halusin tukea miestäni parhaani mukaan koska hän hakee apua. Kuitenkin ne omat tunteet vähän vaikeutti koko hommaa, sillä rakastin häntä kaikesta huolimatta.
Sain vastaukseksi lähinnä moittimisia itseäni kohtaan, ikäänkuin se että otan miehestäni eron, olisi jotenkin minulle helppoa tai kivaa, ja mieheni olisi (jälleen kerran) elämässään väärin kohdeltu uhri. Näin ei ole, sillä tunteet ei ole lähteneet mihinkään.
Kiitos kuitenkin kaikista vastauksista, tajusin, että minusta ei ole miehelle tukipilariksi eikä tukijaksi. Nyt en ole miehen kanssa missään tekemisissä enkä halua kuulla hänestä, enkä hänen säälittävästä elämästään sanaakaan. Kiitos tuestanne.
Kysyin taannoin täällä, että miten minun tulisi suhtautua alkoholistiin mieheeni, jonka kanssa tulee ero. Halusin tukea miestäni parhaani mukaan koska hän hakee apua. Kuitenkin ne omat tunteet vähän vaikeutti koko hommaa, sillä rakastin häntä kaikesta huolimatta.
Sain vastaukseksi lähinnä moittimisia itseäni kohtaan, ikäänkuin se että otan miehestäni eron, olisi jotenkin minulle helppoa tai kivaa, ja mieheni olisi (jälleen kerran) elämässään väärin kohdeltu uhri. Näin ei ole, sillä tunteet ei ole lähteneet mihinkään.
Kiitos kuitenkin kaikista vastauksista, tajusin, että minusta ei ole miehelle tukipilariksi eikä tukijaksi. Nyt en ole miehen kanssa missään tekemisissä enkä halua kuulla hänestä, enkä hänen säälittävästä elämästään sanaakaan. Kiitos tuestanne.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tottakai ihmisen täytyy ensin ajatella omaa hyvinvointiaan, "jos et rakasta itseäsi et voi rakastaa ketään muuta".
Kerran tänne kirjoitti vastaavanlaisesta tilanteesta alkoholistin puoliso, kysellen neuvoja siihen, miten toimia juovan miehensä kanssa.
Hän sai yhden aivan järisyttävän neuvon, nimittäin joku kehtasi kysyä tältä puolisolta; "mikset rakastaisi miestäsi raittiiksi"?
Tuo on niin kuvottavan omahyväinen neuvo, kuin vain olla ja voi, että se suorastaan oksettaa...
Aivan kuin puoliso ei olisi rakastanut miestään tarpeeksi, kun on kestänyt vuosikaudet tämän itsekästä ryyppäämistä ja mesoamista.
Joku, jolla ei ollut minkäänlaista käsitystä alkoholismi-sairaudesta tai elämästä alkoholistin rinnalla, tuli antamaan juopon puolisolle parisuhdeneuvoja kyynisesti kynsiinsä puhallellen, aitoon naistenlehti-tyyliin.
Täällä siis saat kaikenlaisia ohjeita, kaikenlaisilta tosielämästä erkaantuneilta romantikoilta. Niistä ei pidä välittää, vaan sinun täytyy nyt ajatella ensisijaisesti itseäsi, siihen sinullakin on oikeus.
Hyvää jatkoa sinulle.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Nuo sanasi lämmittivät minun mieltäni, paljon.
Tuomari Nurmiota ironisesti lainaten; "pimeinkin yö aavistamattaan, kuljettaa aamua kainalossaan..."
Niin kaunista. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa . . .
"Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä."
nyt on molemmilla mahdollisuus eheytyä ja parantua ihan itse valitulla tavalla.
tuo jäi vaivaamaan:
"Sain vastaukseksi lähinnä moittimisia itseäni kohtaan, ikäänkuin se että otan miehestäni eron, olisi jotenkin minulle helppoa tai kivaa, ja mieheni olisi (jälleen kerran) elämässään väärin kohdeltu uhri."
kaivaisitko esille vaikka linkkinä tuo kyselysi, katsotaan mitä siellä oikein kirjoitettiin, ja kuka.
tuntuu oudolta.
2, otsikon alta alkoholistin vaimo, kohta ex....tai sinne päin.