olen ollut myyjänä nyt 3 viikkoa. Joka kerta kun menen töihin alkaa ahdistaa, hikoilen, suu kuivuu ym ym oireita. Tänään töiden jälkeen kun pääsin autoon, aloin itkemään ihan hullun tavalla. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Se työ ei sovi minulle ollenkaan. en voi ottaa lopareitakaan koska joudun karenssiin, ja lääkäriltä en varmasti lomaa saa. Mitä teen?! Sekoan sinne. Kärsin joka päivä, käyn välillä vessassa itkemässä ja taas esitän iloista asiakkaille. Olen umpikujassa...auttakaa joku! mitä pitäisi tehdä!
Olen saanut masennuksen vuoksi vapautuksen armeijasta...olen umpikujassa...pelkään.
Olen saanut masennuksen vuoksi vapautuksen armeijasta...olen umpikujassa...pelkään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miten niin et saa sairaslomaa??? Menet nyt kipin kapin lekurin pakeille ja kerro kaikki tämä minkä kirjoitit; aivan varmasti saat lomaa ja muunkin tarvitsemasi avun...
jolla voisimme antaa toisillemme voimia aina tarpeen mukaan, onneksi tämä tänne kirjoittelu on yksi henkireikä. On kurjaa kun saa purettua pahaa olotilaa itkulla mutta se ei ole mahdollista töissä. Vaikeaksi sen varmaan tekee juuri se että on "esitettävä iloista naamaa" asiakkaiden edessä voimatta olla oman olotilansa mukaan apea. Näin sen jotenkin käsittäisin sen voimistuneen pahanolon? Olisitpa päässyt johonkin muuhun työhön jossa voi olla enemmän oma itse ja siten hiljalleen rakentaa omanarvontuntoa omaan tahtiinsa mutta aina eteenpäin mennen. Eikö sinulle ole mahdollista toisenlainen työ joka ei lisäkuormita tämänhetkistä surullista oloasi ?
Itse tuohon hommaan hain kun aina olin haaveillut myyjän työstä. Mutta enhän minä siihen näköjään pysty. paniikkihäiriöitä ym kokoajan. Etsin kokoajan toista työtä jotta pääsisin pois tuolta ettei tarvitsisi kärsiä. Olen aina ollut huono ihmisjoukoissa...miksi ihmeessä kuvittelin että myyjän homma olisi oma juttuni...sain vapautuksen armeijastakin samanlaisten oireiden vuoksi. kun ei pysty niin ei pysty :/ Huomenna menen lähetteeni kanssa lääkäriin. Pakko saada asiat kuntoon.
..on se että nyt oloni on normaali, loistava jopa. Mutta tiedän sen, että kun töihin pääsen niin ne oireet alkaa taas. Hikoilu, ahdistus ja mahdolliset itkukohtaukset...Vaikka nyt tuntuukin että pystyis töihin menemään. Mutta siellä töissä se sitten taas iskee :/
Mä olen joskus kouluttautunut asiakaspalvelualalle, oli jostain syystä "pakko" päästä juuri siihen kouluun. Todelliset kykyni ovat jossain ihan muualla mutta silloin en sitä kyennyt näkemään enkä olisi uskaltanut hakea sinne minne oikeasti varmaankin alitajunnassani halusin. ehkäpä sitä luulin että musta kehkeytyy supliikki ja sosiaalinen mutta kun pakottaa itsensä johonkin mihin ei kykene niin ei siitä ainakaan itsetunto parane..mutta toisaalta mä ainakin nyt tiedän vahvuuteni ja heikkouteni.on kai sekin jo askel parempaan.
..pikayhteys....
juttelemaan jollekin noista asioista? ei tuo ihan masennukselta minusta kuulosta.... kovalta jännittämiseltä sen sijaan. onko sinulla mitään lääkitystä? sellaistakin on jännittämiseen olemassa, jos se on niin kovaa että haittaa esim. työntekoa.
musta jotenkin kuulostaa, että tykkäisit jopa olla myyjänä? siis jos et jännittäisi noin paljoa.(vai olenkohan ihan hakoteillä)
terv. naisihminen, jolla vähän samoja kokemuksia