POIS KALENTERISTA

joo edi tulis mieleenkään että päästäisin mun poikaa isänpäiväks biologiselle isälle isänpäivänä

Mikäs pakko sitä on viettää. Kalenterihan on täynnään kaikenmaailman päiviä, eikä niistä tarvitse kenenkään välittää, jos ei kiinnosta.

Päätös on aivan sinun.

isiä,kuin toiset on myös äitejä joille ei voi "biologista"lastaan antaa.

Lastenlapset hyörii pappansa ympärillä ja suukkoja napsuu kilvan parransänkeen.
On aivan oikein,että ISÄNPÄIVÄ on heistä suurin osa
tuo "leivän pöytään".
Tunnen useita äitejä,jotka pienillä palkoillaan ostavat lapsilleen vaatteita ja myös kodin liinavaatteet.
Isä maksaa niin ruoan kuin sähkön,veden ja lämmön.
Yleensä mies kuljetta lapset eri harrastuksiin.
Isänpäivänä hän saa ansaitsemansa Kiitoksen!

jaa, äidithän ne on loppupeleissä lastensa isät valinnu (en tunne yhtään,joka ois väkisin tullu jollein idiootille raskaaks),joten siinä vaiheessa kai on hyvä myös miettiä, et onko kyseinen henkilö kypsä saamaan kiitosta isänpäivänä.
Ja kyllä ne isäpuoletkin aina kiitoksen ansaitsee ja myös saa. Ei se juhla oo pelkästään biologisille isille tarkotettu, vaan niille, jotka on ollu isän roolissa. Meillä juhlitaan ukkia, vaaria, isiä ja isipuolta. Kaikki on kiitoksensa ansainnu (vaikkei isi asukaan äitin kanssa). Jokainen isi on tärkeä ja jokaista juhlitaan ja iloitaan. Kyllä mun mielestä molemmat vanhemmat on juhlansa ansainnu ja lapsilla on oikeus silloin ymmärtää ja kiittää vanhempiaan.

Niin, ja meillä oltiin yhdessä "raskaana" ne yhdeksän kk. Täytyy kyl nostaa hattua, et joku on niinkin kauan jaksanu minunlaistani hormonihirviötä joskus vuosia sitten. Näin jälkeenpäin ajatellen minä sain äitinä jopa sen helpomman osan ( synnytys mukaan luettuna): isi toteutti äitin pesänrakennusviettiä, lohdutti, kun kaikki asiat itketti ja otti työstä vapaata nahdäkseen täysin ilman helpottavaa lääkitystä raaimman tapahtuman elämänsä aikana. sen jälkeen vielä pesi vastasyntyneen, limaisen lapsukaisen sillä aikaa, kun äiti nukkui univelkaa pois sairaalavuoteella. Minä ainakin äitinä voin kiittää ja kiitänkin lapseni isää isänpäivänä.

www.pulju.net

Isäni kuoli ollessani vauva ja niin mummo on minut kasvattanut äidin kanssa. Ala-asteella teimme isänpäiväkortteja ja minä mietin kenelle tehdä ku ei ole isää tai isäpuoltakaan. Sitten siitä päivästä lähtien olen mummoa onnitellut kortein ja kukin isänpäivänä(vaikka mummo joskus ärähti että minä mikään isä ole)koska hän korvasi sen mitä en koskaan saanut, isän. Ja aion viedä tänäkin isänpäivänä kukkaset, vaikkakin haudalle(rakas mummo nukkui pois kesällä). Minulle isänpäivä on siis tärkeä päivä ja varmasti monille muillekin. Monet isäthän muuten jää nykyään hoitaa lapsia kotiin ja tekevät paljon enemmän lasten asioita kuin ennen.

Kuulostipa alkuperäisen viestin kirjoittaja katkeralta, isänsä tavalla tai toisella menettäneeltä - surullista, ja samalla ikävä todeta, ettet osaa olla iloinen niiden puolesta joille on siunaantunut RAKASTAVA, ihana isä