Mistä sitä saa?Puoliso ei ymmärrä ja pettää en halua?Onko jollain kokemusta?Asia on kipeä enkä halua "parisuhdeterapiaan",vaikka aihetta olisi.Tarvisi varmaan molemmat osapuolet huomata,että jossain mättää,ennenkuin voisi terapeutti auttaa.
jos kaipaan
hellyyttä rakkaaltani
91596
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja jätä viesti tunteistasi paperille. Ota prepaid liittymä, etäisyyden takia..
Callesta.On muuten paikat hellänä sen jälkeen.
Ethän odottanut täältä ihan oikeasti kunnon vastauksia.Ajan tuhlausta.Onko sinulla ystävää kenen kanssa voisit keskustella.meidän perheen hellyys alkoi lemmikkieläimen myötävaikutuksella.Pieni suloinen koira on saannut koko perheen muuttuun halailevaksi joukoksi.Se kun retkahtaa keskelle selälleen niin herkistyy ronskimpikin kaveri ja uskaltaa näyttää tunteensa.Hyvää terapiaa kaikille.Pienet ruskeat silmät valkoisen palleron päässä vahtii tyynyn vieressä milloin nukkujan silmät aukeaa ja sitten alkaa kova halaaminen ja peuhu.Pitää olla aika kova kaveri jossei helly.
karkottaa vanhempien hellyyden osoitukset. Kyl se siitä sitten taas..
puolisokin huomaamaan, että apua tarvitaan. Molempia siihen kumminkin kaivataan. Itse en useinkaan pysty sanomaan, mikä painaa tai vaivaa - kirjoitan sähköpostia. Parempi sekin kuin ei mitään.
Itse annat aikaasi kumppanillesi? Mitä se hellyys pitää sisällään jota kaipaat?
koko suhde loppujen lopuks kohta ohi! Siinä ei oo mitään järkee jos on suhteessa mistä ei saa mitään irti! Ja onkohan järkee eds yrittää jatkaa teidän suhdetta kun et itsekkään ole valmis menemään terapiaan?
Minulla on henk.koht. se tilanne, että vaimo lähti kälppimään. Olen yrittänyt kaikkea mitä nyt voisi kuvitella suhteen pelastamiselle, vaan ei tunnu menevän vaimolla jakeluun. Olen ehdottanut myös parisuhdeterapiaa, mutta ei niin ei. Meillä on eläimiäkin, mutta eipä niiden hellittelykään tunnu "sulattavan umpijäätä". Yhteinen jälkipolvi asuu kanssani eli ei lähtenyt äitinsä matkaan (ymmärrettävistä syistä). Itse tunnen suurta surua ja kaipausta, sillä eihän minun rakkauteni minnekään ole hävinnyt. Vaimon selityksiä pohtiessa jää kyllä sellainen maku, ettei hänen rehellisyyttään minua kohtaan voi enään ehkä pelastaa. Vaikka en haluaisi edes ajatella, niin pelkäänpä pahoin, että hänellä on ollut muutakin vispilänkauppaa. Kun olen kysynyt häneltä, että sano rehellisesti ja suoraan, niin hän vain vaikenee.
Ehkä olen viimein antamassa periksi, koska on tunne kuin hakkaisi päätään suotta seinään. Ja kiinnostukseni erääseen naiseen nuoruudestani on palailemassa, kun tiedän hänen olevan sinkku. Meillä oli silloin kauan sitten todella lämmin ja kiihkeä suhde. Se vain päättyi silloin "olosuhteiden pakosta". Jotenkin olen alkanut miettimään, olisiko hän "se oikea" täyttämään ammottavan aukon sydämessäni, jos hänellä on vielä samat tunteet kuin silloin aikoinaan. Rohkenisinko lähestyä häntä?
suuri juttu läpikäytäväksi..että anna aikaa itsellesi ja sen sulattelulle sekä omille tunteillesi- sillä niitä on ja tulee olemaan liianki kanssa..se että syöksyt uuteen suhteeseen vaikka vain lyhyeksi ajaksi siirtää vain tuskaa eteenpäin.. ja sitä tuskan suuruutta ei voi tietää etukäteen..
kaikesta selviää tietysti,mutta sen jälkeen vasta uuden naisen aika!!