jonkun tekemäsi asian tekemättömäksi tai sanomasi asian sanomattomaksi tai viestin lähettämättömäksi, mitä se olisi?
Vielä kerran
jos saisit
566131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
En olisi lukenut sitä yhtä viestiä.
Missä. Täällä, spostissa, käännykässä? Kerro heti..
yhden mitäänsanomattoman tuntoisen mutta minulle tärkeän. Ei ollut mitään mahdollisuutta ohittaa sitä vaan toimia omista eduista piittaamatta.
eduista piittaamatta? Teitkö jotain?
viesti suunnattu jollekkin mutta en voinut ottaa
mitään riskiä. Toimin aika typerästi ja lapsellisesti mutta hyväntahtoisesti.
että muutama viesti olisi jäänyt kirjoittamatta.
kaikki tekemäni tyhmyydet.
Elämäähän tämä on ja eilisiä ei kannata miettiä.
paria sähköpostivastaustani tarkemmin...ne oli aina viimeisiä...ei vastausta.....en poistas kaikkia, vain osan. Tai yleensäkin miettisin ennen kuin kirjoitan...mä aina vaan kirjoitan, ja sitten sen ymmärtää toinen ihan väärin.
jonka joskus laitoin. elämä olisi niin paljon helpompaa nyt, jos sen kohde ei olisi koskaan sitä lukenut.
idean etsintäkuulutukseen?
se oli ainoa mahdollisuus löytää kyseinen henkilö.
hänen olevan täällä?
sen mahdollisuus, että sen oikea joskus lukisi, oli tyyliin yksi ties monesta tuhannesta. mutta niin siinä vaan kävi.
eihän täällä kuitenkaan kirjoita kuin muutama henkilö.
Uskomaton sattuma, voiko uskoa?
Aivan samaa ajattelin minäkin. Alan kai jo toivoa etten olisi koskaan huomannut että olen etsintäkuulutettu. Olisi ehkä hieman helpompaa nykyään. Mutta kai se oli kohtalo.
en olis uskonut minäkään. ja nyt tahdon vaan unohtaa.
yhden sähköpostiviestin kirjoittamattomaksi!
Se oli suutuspäissä kirjoitettu, tahallisesti loukkasin toista niin että en koskaan saa anteeksi.
Onko sillä sitten enään väliäkään. Joskus ajattelen että olisi joskus taas että hän oli ansainnut sen kaiken.
Olen itse saanut tuollaisen viestin. Suutuspäissään kirjoitetun. Olin ansainnut sen, eipä silti. Kun kaikki olisi sitten jäänyt siihen, olisi asia ok. Mutta viestistä huolimatta tunteet jäivät, molemmilla, päinvastaisiksi kuin se viesti. SE ahdistaa, anteeksianto on vaikeaa! Pahat sanat satuttavat.
Itse pyysin anteeksi, suoraan. Hän ei halunnut tehdä samoin. Eli se siitä!
jos vain saisin tosiaan sen viestin anteeksi!
Totta , siitä huolimatta tunteet jäivät.
Enkä tiedä mitä tekisin. Huokailen , riudun, ikävöin! Oma vikani.
Otin opikseni.
Mutta olisiko mahdollisuus pyytää anteeksi suoraan? Minulla on nyt sellainen käsitys että ei!
anteeksi, mitä siinä vielä mietit? Mitä voisit menettää?
luulen , että asianomainen tietääkin.
Omalla tavallani jo olen yrttänyt.
Muuta nyt en voi.
Joten se siitä.
Jos olisit hän. Veit pohjan mahdollisuudelta pyytää anteeksi naamatusten? Minä pyysin anteeksi kaiken uhallakin. Eihän anteeksi pyytämiseen tarvita lupaa, eikä siitä voi suuttua. Jos suuttuu, se on hänen oma vikansa, ei anteeksi pyytäjän syy. Silloin hän ei ehkä anna jotain anteeksi itselleen.
Minusta et ehkä halua saada oikeasti anteeksi. Haluat pitää minut erossa itsestäsi kaikin mahdollisin keinoin. Antaisin anteeksi, mutta en ala arvailemaan!! En ole tyhmä, enkä ryhdy mihinkään, mihin ei "ole lupaa". En siis tyrkytä seuraani, se ei kelpaa kuitenkaan. Näin olen sen asian ottanut.
--Luulen tietäväni, mutta luulottelut ei auta.
Mitähän tarkoitat tuolla pohjan viemisellä?
Pyysitkö anteeksi kaiken uhallakin, kuten sanot, henk.kohtaisesti vaiko sähköpostiviestillä?
Olisi kiva tietää.
Jos palataan alkuun, niin siellähän kysyttiin mitä haluaisi tehdä tekemättömäksi.
Vastasin ,että sen yhden suutuspäissäni kirjoitetun viestin jättäisin kirjoittamatta, vaikka hän sen ansaitsikin. Anteeksi sitä en saa. Opiksenikin otin.
Mitään anteeksipyyntöä en ole saanut minäkään en henkilökohtaisesti enkä sähköpostissakaan.Se kyllä olisi madotontakin koska sen minun kirjoittamani viestin jälkeen laitoin sinne eston.Niin suutuspäissäni olin!
Totta, ne tunteet jäivät.
Mutta siitähän kärsin vain minä itse.
et ehkä ole saanut viestiä, anteeksipyyntöä. On käynyt kyllä mielessä, että näinkin saattaa olla.
Kysyit, mitä tarkoitin pohjan viemisellä.. no ajattelin lähinnä sitä, että vihaiset sanat vievät pohjaa useinkin, siis siltä, ettei toista voi lähestyä ihan helposti. Tätä peräänkuulutin, kävikö mielestäsi näin?
Toinen pointti. Kirjoitit, että tunteet jäivät jäljelle kaikesta huolimatta ja siitä kärsit vain sinä itse. No, siinä olen vahvasti eri mieltä! Jos on kyseessä sellainen tunteva ihminen kuin itse olen... Tiedän, ettei hän ehkä voi tätä ymmärtää, mutta edelleen tunnen hänen olotilojaan. Tiedän, milloin hän ajattelee ja kaipaa. Milloin vihaa. Voin sanoa, etten ole kerjännyt sitä enkä sitä ole toivonut, mutta näin asiat vain ovat. Se ahdistaa ajoittain erittäin paljon!!
Jos hetken pohdit tätä, saatat ymmärtää asioita. Miksi jotkut jutut ovat menneet niinkuin ovat. Ehkä, toivon, voisit antaa anteeksi ne ikävät asiat, jotka kohtasit. Kesti aika monta vuotta ymmärtää, mitä tällainen on ja miksi kaikki tapahtui näin!! Voin sanoa, ettei ymmärtäminen tullut helpolla, vaan kävin kaikenkaikkiaan aika tavalla pohjalla elämässäni. Jotain hyvääkin tietysti tapahtui ja se kantaa nykyisin hedelmää. Ainoastaan se jäi askarruttamaan, miksi hänen täytyy asua vieläkin sisälläni... Mutta ehkä syy löytyi nyt?
Silläkin uhalla kerron, ettet ymmärrä tai halua ymmärtää. ;-)
Syytä siihen että ne tunteet ovat, ovat edelleen!
Kerroit jotain, kiitos siitä.
Anteeksi!
Kaiken uhalla kerron, että minä sinua kaipaan.
Saat anteeksi. (Sainhan minäkin, varmasti?)
Hyvä, jos ymmärrät. Usko tai älä, mutta se on minulle tärkeää. Tietänet sen, ettei se tunne ole vain sinun. Minäkin kaipaan sinua, jopa luvattoman suuresti ajoittain ja ne hetket raastavat...
Toit sisääni rauhan. Kiitos siitä! Niin paljon sinä minulle merkitset! =)
Vielä kun keksin miten siitä luvattomasta kaipuusta pääsee eroon niin minä saan sen sisäisen rauhan!
Ajan kanssa varmaan, niinhän se on.
Mitähän sinä silloin teet, kun kaipuu raastaa?
Eräänlainen sisäinen rauha minulla on, vaikka se luvaton kaipuu on ja raastaa. Tarkoittaa enemmän sitä, etten enää etsi jotain. Ei minulla ole sinulle antaa poppakonsteja siihen. Kun repii ja raastaa, olo on aivan järkyttävä. Silloin tekisi mieli...
On minullakin yksi kysymys. Se on vaivannut minua suunnattomasti. Tuntuuko tutulle elikäs muistuuko mieleen sellainen kysymyksen alku, joka meni jotenkin näin: "huolisikohan joku..." ?? Minä en pääse siitä oikein yli, se vaivaa. Kaikki muu sopii kuvioon, mutta ne sanat eivät. Pelleilitkö kanssani? Kaiken muun vielä ymmärrän, tuo lausahdus meni "yli hilseen". En tietenkään tahdo loukata tai häkellyttää, seikka vaan on vaivannut kuluneet vuodet ja tahtoisin päästä selvyyteen...
niin paha, että tuo ei millään sopisi minun käsialaani. Ei myöskään tuo kun kirjoitat muutamista vuosista.
Ehkä meillä täällä on nyt vain samantyyppinen kokemus harteillamme. Mutta tulin tulokseen ettet kuitenkaan olisi hän jota ajattelin. Toisaalta olisihan se ollut aika ihme.
Annetaan me anteeksi itsellemme .Yritetään ainakin!
Ehkä meillä on samankaltainen kokemus.
Tuo kysymys, jonka alkua mainitsin, on esitetty tosiaan parisen vuotta sitten. Ja omalla tavallani halusin varmistaa, kenen kanssa juttelen. Nimittäin tiedän senkin, että tämän kyseisenkin ihmisen kanssa olen täällä keskustellut.
Vaan... antaa ajan kulua. On vaan hyväksyttävä, että mikä on tapahtunut, on tapahtunut. Mutta se on varmaa, etten anna hänelle anteeksi ilman anteeksipyyntöä! Minun on pakko ajatella näin, muuten satutan itseäni! ;-)
niin lapsellisesti, vaan ottanut asian vastaan coolin tyynesti, sehän oli kuitenkin imartelevaa..
kaikki tekstiviestit lähettämättä, koska jos jostain todella pitää, on oikein ajatella hänen parastaan...
No, kännissä sitä tulee höpistyä kaikenlaista :D
En olisi mennyt Eiraan, viime kesänä. En olisi vienyt sitä lehteä. En olisi kirjoittanut niitä juttuja. En olisi sanonut, että olen nainen. En olisi kirjoittanut runoja - En olisi lähettänyt niitä.
Aika pitkään on mennyt pieleen. Olisin ollut hiljaa ja kadonnut varjoihin. Ongelmia hain - ongelmia sain. Aika paljon olisi pitänyt tehdä toisin, jotta nyt en olisi tässä tilanteessa. Hirtettynä ja loisittuna, rekan perässä retuutettuna ja raiskattuna.
Ainakin elämä olisi paljon helpompaa, lievempää ja ongelmat liudempia, rauhallisempia.
Olen mä miettinyt tota: missä vaiheessa olisi voinut muuttaa asioita, tehdä toisin jotta ei olisi tässä pisteessä. Miten olisi voinut estää tämän kaiken. Ja miten voisi estää pahemman.
järkikultaani ja ajatella sinua joka tunti, joka minuutti aamulla herätessäni, illalla ennen nukkumaan menoa. En olisi halunnut rukoilla niitä kaikkia rukouksia, että Jumala, auta minua selvittämään tämä juttu. En olisi halunnut kirjoittaa kaikkia niitä kirjoituksiani, joissa toisinaan ylistin sinua ja toisinaan syöksin sinut alimpaan pohjamutaan. Minä en ollut siihen syypää. Se oli vaan sydämeni, joka teki työtään ja sormeni naps naps painoivat. Minä haluaisin vain unohtaa tämän kaiken, kaapata kaiken olemassaolevan tapahtuman kouraani, rutistaa sen pieneksi muruseksi, avata ikkunan, levittää käteni ja antaa tämän unohduksen hiukkasen lennähtää kohti taivaan ilmoja. Phuiiii...sinne meni. En halua koskaan muistaa tätä, mutta muistan silti. Muistan jokaikisen tapahtuman, katseen, sanomisen kristallinkirkkaasti niin kauan kuin elän. Hyvästi.
alkaa kirjoittelemaan eräälle tietylle palstalle...
Mutta historiaa on turha jossitella.
niin päin koskaan, että vaikka nämä tällasia höpöpalstoja onkin, niin voi näistä olla hyötyäkin.. siis että jotein jäis kuitenkin, ja siitä vois jatkaa muualla
on aivan sama. Ei olisi koskaan pitänyt tulla tänne, jäin jotenkin koukkuun. Ja sitten aina välillä olin ihan "varma" että joku viesti oli minulle. Just joo. Enää en paljoo vastaile näihin mutta tähän oli pakko vastata :)
Mennyttä ei voi muuttaa, se on tosiasia. Totta.
että vaikka mennyttä ei voi muuttaa, tulevaan voi aina vaikuttaa
Olen jo nähtävästi mokannut riittävästi ja ylittänyt hänen sietokykynsä rajan. Voin vaikuttaa tulevaan vain pysymällä poissa hänen silmistään ja elämästään. Ja unohtamalla koko tyypin. Niin, ja metsästää muita miehiä ;)
..mennyt naimisiin, en edes vilkaisut koko tyyppiä.
että "niin... sää siis oot varattu...?"
Olisin varmistanut sen ennen kuin aloittaisin kävelemisen asemalle.
Olisin sitten voinut tulla samaan suuntaan.
:)
...että kaiken sen menisin ja muuttaisin mikä hänet pois luotani vei...
kun en raukkaparka tajua vieläkään miksei hän yritä millään tapaa enään lähestyä.
;(
sanat "älä soita" koska hän ilm. luuli minun tarkoittavan että älä soita enään koskaan vaikka halusin vain sanoa että älä soita juuri nyt...älä tällä minuutilla.
omaan kysymykseeni. Monta viestiä voisin vetää takaisin, jos mahdollista. Näppäilevä sormi vain nopeampi kuin järki...
Kaikki me kuitenkin tiedämme, että on olemassa sana; anteeksi, jos sellaista tarvitaan. Sillä saa ihmeitä aikaan... :)
Meillä on myöskin aina mahdollisuus muuttaa mieltämme ja perustella päätöksiämme. Se onkinkin siiten haastavampi juttu saada toiset kuuntelemaan.
Ja onko se niin paha asia myöntää joskus olleensa väärässä. Tunteet saavat ihmisen reagoimaan usein ennen kuin järki ehtii mukaan. Kunpa muistaisimme antaa toisillemme "se toinen mahdollisuus".
Voit olla blondi, mutta et selvästikään ole "blondi".
mahdoit tarkoittaa?Itse voisin ainakin yhden
tekstiviestin vetää takaisin, en siksi millai-
sen vastauksen siihen myöhemmin sain vaan kos-
ka pelkään sen vain sotkeneen asioita.
vaikka välillä kaduttaa omat hölmöilyt, mutta sellainen olen ja muuta en voi. Enemmän harmittaa asiat, jotka jätin tekemättä ja se etten huomannut ajoissa omaa sinisilmäisyyttäni.
hampaitani yhteen enkä olisi pihahtanutkaan eräälle miehelle tunteistani.Olisin vaientanut kaikki"vaistoni" jo heti alkuunsa.
Kuuntelin itseäni ja miten kävi? Nolasin itseni pahemmin kuin koskaan.Hyvä esimerkki siitä kun kuvittelee toisenkin tuntevan jotain.Ja toinen onkin tunteissaan hämäävä peili-ihminen.
pelkään, että tää juttu puukottaa mua selkään..
Oppisin luottamaan.
pusuviestin lähettämättä, oli sekin yks älytön tempaus.
Kaikkea se ihastus teettää.
tekemättämäksi, niin se olisi juuri se minun tekemättömyyteni.
Sain viisi mahdollisuutta syksyn aikana tulla sinun juttusillesi nainen, mutta jänistin ja hätäsesti vain moikkasin.. Nyt en ole nähnyt sinua kuukauteen.. Huoh.. no sinulla ei ilmeisesti ollut tunteita minua kohtaan? olisithan sinäkin voinut aloitteen tehdä..
Haluaisin tutustua sinuun paremmin, jotta tietäisin oletko sellainen nainen josta olen aina haaveillut.
No jospa vielä joskus jossain näkisimme... Olet ajatuksissani.
on matkan varrella kertynyt asioita, joita katuu. Kuitenkin täyttyy pyrkiä katsomaan eteenpäin; huomiseen.
Ketään en ole kuitenkaan tahallani loukannut tai satuttanut. Toivoakseni.
Nyt kun ajattelee kuinka paljon olen kokenut päivittäin kaipuuta, ikävää, tuskaa, kärsimystä, epätietoisuutta, valehtelua, välipitämättömyyttä jne...
Kaikki tämä ilmeisesti hänen kiitoksensa minulle ystävyydestä, auttamisesta, välittämisestä, tukemisesta, ymmärryksestä, ja rakkaudesta häneen.
Jos vain voisin, poistaisin tämän ihmissuhteen elämästäni, vaikka eipä tuota enää ole ollutkaan kuin aikoihin...aina silloin kuin hänelle sopii.
Poistaisin sen päivän, etenkin sen hetken kun tunteet nousivat pintaan...poistaisin hänet valheineen menneisyydestäni.
Poistaisin sen rakkauden, joka on tuonut pysyvät vammat sydämeeni, eikä niihin aikakaan auta..
Hän itsessään oli yksi suurimpia valheita elämässäni, hän tietää kuinka minuun vaikuttaa, ja varmaankin nauttii siitä...hän ei anna rauhaa itseltään varmaan koskaan.
Turhauttavaa, surullista....en pysty edes sanoin kuvaamaan, kuinka paljon hän kaikesta huolimatta vaikuttaa minuun vieläkin.
Hän toi surun ja tuskan elämääni sillä hetkellä, kun saattelin hänet pois läheltäni hänelle parempaan elämään...hän toivottavasti sai elämänsä järjestykseen, minä jäin epätietoisuuteen, hän hylkäsi minut kaikkineen niin tunteettomasti kun sen voi vain tehdä.
Yksi ihminen joka järisyttää vieläkin erilaisilla tunteilla, näille tunteille yhteinen nimitys voisi olla hyvinkin tuska.
Tässä ihmissuhteessa on vain jotain erikoista, yleensä tällaiset "ystävät" unohtuvat aikanaan ilman jälki traumoja, tämä on jotain omituista.
Nyt tiedän miltä todellinen hylätyksi tuleminen tuntuu, kai...
ollu vaan rohkeempi...
Tullu hiljaa ja halannu sua takaapäin kun heiluskelit sillä keikalla ja laittanu pääni sun olkapäälle,oisit ollu mun vähän niinku "sylkys" ja oltais fiilistelty niin..:) ja hmmm... pusutellu kaulaa ihan hellästi sillee pikkusen....:D
Mitä hyödyttäisi, ei mitään.
Todennäköisesti asia olisi mennyt pieleen jollain muulla sanomisella tai tekemisellä.
Onneksi meillä on mahdollisuus, halu, taito pyytää ja saada anteeksi. Useimmilla.
Sen avulla voimme kokea jotain aivan uutta, entistä parempaa.
Virheistä ja väärinkäsityksistä me voimme oppia.
Jokainenhan tekee joskus jotain virheitä tai sanoo väärän sanan.