Hei. Tulin tänne kirjoittelemaan, josko saisin vertaistukea muilta alkoholistien puolisoilta.
Avomieheni on pikkuhiljaa alkoholisoitunut nyt 3 vuotta kestäneen suhteemme aikana. Meillä on vähän yli 1,5-vuotias lapsi.
Tavatessamme hän joi, mutta ei läheskään yhtä paljon kuin nyt. Näin jälkikäteen pientä ongelmaa oli havaittavissa jo silloin. Sitä ei vaan rakkauden huumassa kai huomannut... Olin juuri eronnut alkoholistista ja tämä mies tuntui täysin toisenlaiselta.
Pikkuhiljaa kuitenkin alkoholismi paheni. Ensin täytyi juoda joka viikko, nykyään joka päivä. Ensimmäinen "havahtuminen" mulla oli kun hän ei kovan krapulan takia tullut ultraääneen. Se tuntui pahalta.
Pikkuhiljaa juominen on pahentunut ja nykyään hän ei voi olla ottamatta vähintään muutamaa kaljaa joka päivä. Töissä mies on selvin päin, mutta heti töiden jälkeen on jatkettava juomista. :( Viikonloppuisin tissuttelu alkaa jo aamulla.
Mies itse VÄITTÄÄ tajuavansa tilanteen, mutta ei sitä tee. Sanoo: "Mun pitäisi vähentää juomista", mutta mitään ei tapahdu.
Olen huomannut, eetä hän valehtelee itselleen: "Olen ottanut vain pari kaljaa", "Haen kaupasta vain muutaman". Sitten kun yhdessä rupeamme aloitteestani laskemaan, monta kaljaa meni, niin se pari onkin kymmenkunta...
Kännissä ollessaan hän ei voi myöntää olevansa kännissä. Sitten seuraavana aamuna ei muistetakaan mitä tuli sanottua.
Hänellä ei ole ollut yli vuoteen tipatonta päivää.
Ja perusteluja juomiseen aina löytyy:
"Mua ahdistaa", "Mulla on kurja olla", "Mulla on synttärit", "Nokun muutkin juo", "Ethän säkään voi olla syömättä herkkuja, niin ei munkaan tarvii olla juomatta", "Nyt on viikonloppu/loma", "Haluan rentoutua rankan työpäivän päälle", "Kalja on hyvää", "En jaksa kuunnella sun valitusta juomisesta, niin otan lisää", "Mua ahdistaa tää sotku, mikset oo siivonnu? Eihän tässä selvin päin kestä" jne. jne.
Viime aikoina hän ei ole pystynyt pitämään kaikkia lupauksiaan, esim: on luvannut olla juomatta, muttei olekaan ollut. On luvannut sukulaisilleen autokyydin, mutta onkin ollut juovuksissa. On luvannut vahtia lastamme, jotta saisin vapaaillan, mutta onkin sammunut. Ym.
Aina kaikki täytyy suunnitella sen mukaan, että hän saattaa olla (ts. on) kännissä.
Itse hän ei pysty näkemään mitä minulle tekee. Kertoo valheita tai kiertelee sanoissaan, esim:
kysyn,
-"mennäänkö huomenna 'sinne-ja-sinne'?", tai
-"Tehdäänkö 'sitä-ja-sitä'?" tai
-"Oletko juomatta huomenna?" niin vastaus on
-"Eiköhän", tai
-"Joo, kyllä kai noin vois tehdä", tai
-"Kuulostaa kivalta" tms.
Mun mielestä tällaiset vastaukset on vähän niinku sanoisi kyllä. No, hän sitten sanoo, että "en mä mitään oo luvannu", kun rupeaakin juomaan ja torpedoi suunnitelmamme. "Sanoin, että kyllä KAI."
Mä oon päättänyt, että kaljaa en hänelle kanna ja olen tehnyt selväksi, että juomista en hyväksy.
Olen myös ollut avoin tilanteesta miehen ja omille sukulaisille, mistä mies ei tykkää. Mutta mä en tahdo vähätellä asiaa enää, hänellä ON alkoholiongelma. Taidan vaan nalkuttaa jo liikaakin, eli valitusta voisin vähentää, kun ei sekään näytä tehoavan.
Nyt en jaksa kirjoittaa enempää, mutta ehkä jatkan joku toinen kerta.
Avomieheni on pikkuhiljaa alkoholisoitunut nyt 3 vuotta kestäneen suhteemme aikana. Meillä on vähän yli 1,5-vuotias lapsi.
Tavatessamme hän joi, mutta ei läheskään yhtä paljon kuin nyt. Näin jälkikäteen pientä ongelmaa oli havaittavissa jo silloin. Sitä ei vaan rakkauden huumassa kai huomannut... Olin juuri eronnut alkoholistista ja tämä mies tuntui täysin toisenlaiselta.
Pikkuhiljaa kuitenkin alkoholismi paheni. Ensin täytyi juoda joka viikko, nykyään joka päivä. Ensimmäinen "havahtuminen" mulla oli kun hän ei kovan krapulan takia tullut ultraääneen. Se tuntui pahalta.
Pikkuhiljaa juominen on pahentunut ja nykyään hän ei voi olla ottamatta vähintään muutamaa kaljaa joka päivä. Töissä mies on selvin päin, mutta heti töiden jälkeen on jatkettava juomista. :( Viikonloppuisin tissuttelu alkaa jo aamulla.
Mies itse VÄITTÄÄ tajuavansa tilanteen, mutta ei sitä tee. Sanoo: "Mun pitäisi vähentää juomista", mutta mitään ei tapahdu.
Olen huomannut, eetä hän valehtelee itselleen: "Olen ottanut vain pari kaljaa", "Haen kaupasta vain muutaman". Sitten kun yhdessä rupeamme aloitteestani laskemaan, monta kaljaa meni, niin se pari onkin kymmenkunta...
Kännissä ollessaan hän ei voi myöntää olevansa kännissä. Sitten seuraavana aamuna ei muistetakaan mitä tuli sanottua.
Hänellä ei ole ollut yli vuoteen tipatonta päivää.
Ja perusteluja juomiseen aina löytyy:
"Mua ahdistaa", "Mulla on kurja olla", "Mulla on synttärit", "Nokun muutkin juo", "Ethän säkään voi olla syömättä herkkuja, niin ei munkaan tarvii olla juomatta", "Nyt on viikonloppu/loma", "Haluan rentoutua rankan työpäivän päälle", "Kalja on hyvää", "En jaksa kuunnella sun valitusta juomisesta, niin otan lisää", "Mua ahdistaa tää sotku, mikset oo siivonnu? Eihän tässä selvin päin kestä" jne. jne.
Viime aikoina hän ei ole pystynyt pitämään kaikkia lupauksiaan, esim: on luvannut olla juomatta, muttei olekaan ollut. On luvannut sukulaisilleen autokyydin, mutta onkin ollut juovuksissa. On luvannut vahtia lastamme, jotta saisin vapaaillan, mutta onkin sammunut. Ym.
Aina kaikki täytyy suunnitella sen mukaan, että hän saattaa olla (ts. on) kännissä.
Itse hän ei pysty näkemään mitä minulle tekee. Kertoo valheita tai kiertelee sanoissaan, esim:
kysyn,
-"mennäänkö huomenna 'sinne-ja-sinne'?", tai
-"Tehdäänkö 'sitä-ja-sitä'?" tai
-"Oletko juomatta huomenna?" niin vastaus on
-"Eiköhän", tai
-"Joo, kyllä kai noin vois tehdä", tai
-"Kuulostaa kivalta" tms.
Mun mielestä tällaiset vastaukset on vähän niinku sanoisi kyllä. No, hän sitten sanoo, että "en mä mitään oo luvannu", kun rupeaakin juomaan ja torpedoi suunnitelmamme. "Sanoin, että kyllä KAI."
Mä oon päättänyt, että kaljaa en hänelle kanna ja olen tehnyt selväksi, että juomista en hyväksy.
Olen myös ollut avoin tilanteesta miehen ja omille sukulaisille, mistä mies ei tykkää. Mutta mä en tahdo vähätellä asiaa enää, hänellä ON alkoholiongelma. Taidan vaan nalkuttaa jo liikaakin, eli valitusta voisin vähentää, kun ei sekään näytä tehoavan.
Nyt en jaksa kirjoittaa enempää, mutta ehkä jatkan joku toinen kerta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
vaan vissiin itse puoli tai neljännes alkoholisti. Ymmärrän kuitennii asennoituu tilanteeseesi ehkä vielä paremmin, koska ite olen mies (sukupuoli).
On paha juttu, et teillä on jo lapsi, koska luullakseni mitä todennäköisemmin varhemmin tai myöhemmin joudutte ottamaan kantaa huoltajuudesta eron myötä. En nimittäin näe keinoa, jolla miehes sais raitistettuu ja nykynen pelikään ei pitkään vetele.
Ainoo, mitä voisin ehottaa, on, että tylysti ilmootat, et Sää paat eropaperit vetämään, jollei juominen lopu. Toisaalta, jos sen oikeesti teetkin ja juominen ei lopu, niin oothan ainaskii voitonpuolella.
Onhan toki olemassa mahis, et ukkos "joskus" tulis tajuihinsa ja lopettas ryypiskelyn, mutta käsittääkseni se vaatii vähintään mainittemani uhkauksen, ei vähempää!
Muuten itekin meinasin vastaavassa tilanteessa joutua samaan jamaan ukkos kaa, mut jotennii käsitin, ettei niin voi olla, enkä sitäpaitti ollu ees noin pitkällä, ku Sun miehes.
Joko jatkat näin, tai sitten paat harkittavaks hälle toisen äärimmäisyyden; kirjuutukses ei oikeen muita vaihtareita anna! Sorry!
ettei miehellesi ole muita vaihtoehtoja kuin hoitoon meno. Itse hän ei pysty/voi lopettaa tuota. Hoitokaan ei aina auta, vaan retkahduksia tulee olemaan ainakin vuoden ajan, ellei hän ole erikoistapaus.
Hänen täytyy myös SISÄISTÄÄ tarve raitistua ja tärkein ja ratkaisevin askel tässä on, että hän myöntää olevansa alkoholisti ja heikko sen suhteen.
Alkoholismi kun ei ole järjen sairaus ja juoppo itse ei pidä järkevinä syinä lopettamiselleen esim. lasta tai puolisoa. Minut sai lopettamaan työpaikka ja sieltäkin piti tulla kaksi varoitusta, ennenkuin uskoin. Silti meinasin, että otan vaikka loparit, jotta saan vielä juoda just niinkuin haluan ja milloin haluat. ajatus tuntui jopa liiankin houkuttelevalta, mutta suostuin kalliiseen hoitoon, johon työpaikaltani ohjattiin. Pitkin hampain menin, mutta nyt olen tyytyväinen elämäni parhaaseen ratkaisuun, eli täysraittiuteen. Työtä se vaatii silti joka päivä pään sisällä ja yhä pitää olla varovainen "vaaratilanteissa", eli ei yhtään kaljaa minulle enää, ikinä.
Sinun on pakko ottaa ohjat käsiin ja oltava kovana. Al-Anonista saat ihan varmasti läheiselle tärkeää tietoa. Soitto vaan sinne ja tsemppiä.
Voin lohduttaa ettet ole yksin tilanteessa. Meitä on paljon muitakin, kohtalotoverit vain tuntuvat vaikenevan.
Olen nyt 6 vuotta yrittänyt toivoa vain parasta, että tilanne korjaantuisi jotenkin tai kääntyisi parempaan suuntaa. Nyt alkaa olla mitta täynnä, ei enää jaksa.
Iltaa ei kehtaa tuttavien luona koskaan viettää, menee överiksi se ottaminen, ei osaa lopettaa ajoissa. Kotona ollaan pahalla tuulella jos juomingit loppuu kesken ja siitä kuulee kyllä koko perhe.
Töihin kyllä pystyy jos haluaa, mutta kotia tullessa melkein heti pulloon kiinni. Aamulla kunto on monesti arveluttava kun hyppää auton rattiin.
Viikossa menee useampi pullo väkeviä, 6-12 paukkua per päivä joskus enemmänkin. Rahaa kuluu aivan sairaasti, ja sitten valitetaan sen vähyyttä.
Olen omalta osaltani ratkaisun tehnyt, otan lapset ja lähden. Printtasin eilen avioerohakemuksen. Pelkkä ajatus lähdöstä antaa voimia tulevaa viikonloppua varten.
En jaksa enää, ahdistus sisällä painaa rintaa.
Apua mies ei suostu hakemaan, eikä myönnä vaivojen johtuvan alkoholista, se on se kaikki parantava lääke. Täytyy olla aina jokin syy ottaa, kuten myös teillä. Ja niitähän löytyy jos haluaa löytää.
Lasten vuoksi teen lähtöä, lasinen lapsuus ikuisessa pelossa ei tee (kenellekkään) hyvää.
Toivon sinulle jaksamista. Sinun täytyy tutkia tuntojasi sisällä ja tehdä niinkuin itsestäsi ja lapsen kannalta parhaimmalta tuntuu.
Onko tämä nyt sitä elämää jota olen aina halunnut?
Riittääkö rakkaus?
Joo kovin tutun kuuloista ihankuin omaa elämääni kolmisen vuotta sitten.
Juominen on vielä tuossa vaiheessa kivaa ja sitä on ihan turha kenekään toisen yrittääkään saada loppumaan. Juomisen syy voi olla ihan mikä vaan. Aluksi juodaan iloon ja sitten lopuksi vitutukseen. Joten syitä siltä välitä on helppo löytää.
Mun elämän muutos tapahtui kun tajusin mitä mulla on pelissä. PERHE!
Sun on pakko hoitaa itseäsi ja varottava jättämästä ukkoas lapsen kanssa kaksin koska mitä vaan voi tapahtua ja sitä et anna itsellesi koskaan anteeksi.
Pikku breikkiä suosittelen, ja anna ukkos valita kalja vai perhe.
Teillä on muuten sitten vielä edes helvetinmoinen paini jossa opetellaan vielä kohtuukäyttöä ja luottamuksen palatumista.
Luulenpa, että sun oltava määrätietoisempi ja vahvempi kuin koskaan.
Niin ja vielä se tärkein, ukkos on alkoholisti
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkoholismi
Kohtuukäyttö alkoholistille on sama asia kuin, että voin taas juoda.
Tuo on just pahinta mitä voi alkoholistille suositella: Kohtuukäyttö ja luottamuksen palautuminen. Kokemuksesta voin kertoa, ettei kohtuukäyttö enää onnistu. Siinä sitten rämmitään rähmällään koko perhe, kun mietitään montako kaljaa voi ottaa, jotta olisi kohtuullista. Kuivat kaudet voivat olla helvetillisempiä odotellessa taas sitä seuraavaa hutikkaa kun jokainen osapuoli tietää mihin se johtaa, aina.
sitä, että se kohtuukäyttövaihekin pitää kokeilla vielä, sehän on vaan sen painin yksi vaihe!!??
Selitin ehkä huonosti mutta niin se vaan mennee että tulee kohtuukäyttövaihe missä mukamas on opittu juomaan, luottamus palautuu - katoaa - "palautuu" - katoaa - yritetään taas.....
Niin missä kohtaa suosittelin kohtuukäyttöä HÄ`??
niin tutulta! Erosin juuri miehestäni, 10 vuotta kestäneestä aviliitosta. Juominen paheni vuosi vuodelta ja meillä on 6 vuotias tytär. Mies menetti työnsä kesällä ja silloin päätin, että nyt loppuu tämä helvetti, tyttäreni ei tarvitse elää tälläisessa perheessä, minun on pidettävä itsestäni huolta,että on edes yksi terve vanhempi lapsella. Ketään ei voi rakastaa raittiiksi, sen opin. Nyt jatkan tyttäreni kanssa elämää, aion tulla jälleen onnelliseksi, vaikka sitten kaksin tyttäreni kanssa. Mieluiten yksin onnellinen, kuin kaksin ja onneton.
ja se tarkoittaa nimenomaan sitä että jonkun muun täytyy sanoa että nyt RIITTÄÄ. Olen alkohlisti, ja tiedän että satutan miestäni sillä että olen juovuksissa kun tämä tulee töistä. Silti en vaan osaa tehdä asialle mitään! Mieheni on minulle kaikista tärkein, mutta se alkoholi.. Ai niin. Se ukkeli tulee kohta kotiin ja minun täytyy taas näytellä skarppia.
Al-Anon läheisryhmistä. Käyhän katsomassa www.al-anon.fi sivulta omaa paikkakuntaasi lähellä oleva ryhmä. Omalla paikkakunnalla on monesti korkea kynnys mennä sinne vaikkakin sen hyväätekevä tarkoitus parantaa sielläkin. Monesti entä jos - estää menemästä sinne. Tiedän tämän kokemuksesta. 2v olen ryhmissä käynyt eri puolilla Suomea mutta tuttuja en ole tavannut yhtäään. Sieltä niitä saa kyllä lisää kun on vastaanottavainen sekä mielenrauhaa ja tyyneyttä joka kyllä katoaa peruspilareita myöten alkoholistisessa ympäristössä.
Tai nimettömänä saa soittaa 09-750200 kysymällä alkoholistin läheistä puhelimeen ellei ole, sieltä saat puhelinnumeron toiselle alkoholistin läheiselle.
Olen nuori, jo kotoa pois muuttanut naisenalku. Isäni on alkoholisti. Hän on juonut jo vuosia, mutta viime vuosina tilanne on pahentunut tuntuvasti. Nyt juominen alkaa olemaan sitä luokkaa, että jotain on tapahduttava. Äitini on hajoamassa aivan palasiksi isäni juomisen takia, ja mikäli juominen ei lopu, vanhemmillani on todennäköisesti avioero edessä. Varmaa on kuitenkin se, että jos ero tulee, molemmat vanhempani vajoavat sen johdosta masennukseen ja yksinäisyyteen, ja isäni alkoholiongelma joko pahenee edelleen tai sitten hän juo itsensä hengiltä.
En voi seurata tilannetta vierestä, minun on pakko puuttua asiaan, mutta helppoa se ei ole. Isäni ei kuuntele ketään, eikä myönnä ongelmaansa. Suunnitelmissani on hankkia hänelle AA:lta materiaalia ja mahdollisesti kirja alkoholiongelmasta, sekä aion tulostaa hänelle listan aa:n kokouspaikoista ja ajoista.
Jos tämä ei auta, en tiedä mitä tehdä. Ei aikuista miestä voi hoitoon pakottaa, eikä hän taatusti parane ennen kuin myöntää ongelmansa, mutta jotain on PAKKO tehdä! Onko vastaavia kokemuksia?
Olen kuin tuo sinun isäsi.
Minä join vuosia kiihtyvään tahtiin, ja kuvittelin itse, sekä vakuuttelin muille, että pystyn vähentämään juomista, kunhan elämäntilanteemme muuttuu riittävästi.
Minä sain kirjeen omalta tyttäreltäni, ja minua kävivät puhuttamassa vaimoni pyytäminä muutkin ihmiset.
Mutta minä vaan join enemmän ja useammin.
Tarkoitan tällä, että et pysty paljoakaan tekemään isäsi hyväksi. Hän tulee juomaan kykenemättä itsekään asialle yhtään mitään.
Hän on jo antanut äidillesi lukemattomia lupauksia, ja luvannut ottaa kohtuudella ja harvemmin, mutta se ei ole onnistunut. Sillä jos hän on alkoholisti, hänen juomisensa on pakonomaista.
Sinä olet nuori ihminen, sinulla on oikeus omaan elämään. Sinulla on varmasti tarpeeksi tekemistä siinäkin.
Sinä et saa syyllistää itseäsi etkä kokea olevasi vastuussa perheesi tai äitisi hyvinvoinnista.
Voit silti yrittää auttaa äitiäsi, sillä hän tarvitsee apua jopa enemmän kuin isäsi, joka sentään "nollaa" oman elämänsä säännöllisesti. Äitiäsi voit auttaa viemällä hänelle tietoa esim. läheisten vertaistuki-toiminnasta, joka saattaisi tehdä sinullekin hyvää.
JOs isäsi on alkoholisti, hän kieltää oman tilansa täysin. Hän ei suostu silloin ottamaan vastaan mitään ohjeita tai määräyksiä läheisiltään.
Siksi et saa masentua, jos viemäsi luettava ei löydä kohdettaan.
Isäsi voi ottaa sen vain inhottavana ja ymmärtämättömänä vihjailuna, sekä loukkaantua asiasta mahtipontisesti, mutta eihän sitä koskaan tiedä, josko jotain jäisi itämään hänen mieleensä.
Meillä ollaan vähän pidemmällä. Tällä kertaa takana kuuden päivän putki, jonka aikana ollaan oltu pojan kanssa mökillä paossa ynnä muuta. On aika raskasta kuunnella kuusi vuorokautta putkeen, millainen huoripukki on ja kuinka mulla on kymmenen huoraa, joihin hukkaan kaikki rahat. Mikään puhe ei auta. Aina löytyy joku 15 min myöhässä soitettu puhelu, epäilyttävä maitokaupan kuitti, parinkympin käteisnosto automaatista... Olishan se tietysti makeeta, kun olis kymmenen huoraa, mutta kunnei tällasen viiskymppisen jätkän kunto sellasta edes kestä eikä sen puoleen lompakkokaan.
Sun äijäs on lähtenyt kilpaan vahvempansa kanssa ja hävinnyt kisan jo alkumetreillä. Kimiräikkösiä se ei siinä kisassa enää tee. Valitettavasti matka pohjalle on vielä alussa, joten nopeita muutoksia parempaan päin ei ole luvassa. Kohtuukäyttäjää siitä ei enää tule. Viina tappaa hitaasti eikä juopolla ole kiire, valitettavasti.
Kehtako tollaseen Al-anoniin mennä kun ei ole uskovainen? Kun siellä luotetaan, että korkeampi voima auttaa jne. Mä kun en usko sellaisiin. Entä voiko sinne mennä lapsen kanssa? Kun pelkään, että hän häiritsee muita, kun on vielä niin pieni. Enkä taida hoitajaakaan saada...
Taas meni uimalareissu pieleen, kun avomiestä "ei huvita" tullakaan mukaan. Ts. juo kaljaa. Taidetaan mennä lapsen kanssa kahdestaan. Ei mua huvita juosta toisen pillin mukaan koko ajan.
On tää elämä vaikeeta. Mun isäkin on alkoholisti ja muitakin sellaisia suvusta löytyy... Miks pitää vielä kotonakin olla sellainen? Olen myös huolissani veljestäni, joka on ruvennut ottamaan aina viikonloppuisin.