Mitä ihmettä oi tehdä jos äiti yhteishuoltajuustilanteessa ei tahdo tavata lasta /manipuloi lapsenkin tahdottomaksi tavata itseään? joka toinen vkl pitäisi tavata ei onnistu. Todennäköisesti tietää että isällä on uusi elämä ihan kivasti aluillaan mutta tekee vaan kiusaa, mutta kuvittelisi että terve aikuinen tahtoisi lapsiaan tavata.
voiko käräjäoikeuden tapaamisoikeuspäätöksen muuttaa? millä saa äidin tapaamaan? mitä voi asialle tehdä?
voiko käräjäoikeuden tapaamisoikeuspäätöksen muuttaa? millä saa äidin tapaamaan? mitä voi asialle tehdä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ihan älytön ajatuskin että lapsia pitäisi tavata. Lasten kanssa eletään ja asutaan, heitä kasvatetaan, heistä pidetään huolta. Miksi teillä noin suppeat tapaamiset? Ei tule etävanhemmuus onnistumaan jos on vain neljä päivää/kk. Anna äidin olla rauhassa ja toipua surusta - ehkä ajan kanssa sitten tilanne muuttuu.
mistä surusta?? itsehän eroa haki.
tapaamisoikeus, ei tapaamisvelvollisuus.
Etävanhempi voi ihan rauhassa päättää, että haluaako tavata lastaan ja käyttää tapaamisoikeuttaan, mutta kukaan ei pakota tapaamiseen, ei edes käräjäoikeus.
Lasten menettäminen eron myötä varmaan aiheuttaa suunnatonta surua - samoin itse ero vaikka olisi eron aloitteentekijä. Anna siis hänen toipua rauhassa.
ei tällä palstalla juur koskaan sanota miehille, mutta toki pyhä äiti saa surra rauhassa :O
jos kyse olisi etä-isästä. Etävanhemmuus on p:stä ja monet tarvitsevat suruaikaa.
äiti ja se tapaava henkilö.
isällä uusi suhde ja jne.
mutta en vain pysty tapaamaan lastani.
ikävä on kova, joka päivä lapsi on mielessä.
mutta en kykene tapaamaan, tekee niin pahaa hakea lapsi perjantaina, ja palauttaa tiettyyn aikaan sunnuntaina. ja se palauttaminen on todella rankkaa. sitä ei kukaan voi tietää/ kuvitella miltä se tuntuu, palauttaa lapsi ja sulkea ovi takanaan.
siinä asiassa ymmärrän etä isiä jokka jättävät tapaamatta lastaan. se ei tarkoita sitä etteikö isä tai äiti rakastaisi ylitse muiden lastaan, mutta se on rankkaa, todella rankkaa.
2- viikonloppua kuussa... lapsen palauttamisen jälkeen jää todella paha mieli, ja suunnaton suru. joka juuri ja juuri ehtii parantumaan, kun taas on tapaamis viikonloppu eessä.
kierre, se on loppumaton.
käräjäoikeus/mikään muukaan taho ei voi/ pysty isää tai äitiä pakottamaan tapaamaan lastaan.
itse ehkä tapaisin, jos saisin enempi päiviä tavata lastani. mutta, ei niitä isä suostu antamaan.
tuollaiset joka toinen viikonloppu klo siittä ja siittä, sinne ja sinne... se on henkisesti rankkaa.
varsinaista kellokortti elämää tavata omaa lastaan.
en ymmärrä sitä miksi se vanhempi jolle lapsi/ lapset jää, on niin ehdoton tapaamisien suhteen?
miksi ihmeessä?
onhan eronkin jälkeen isä yhtä lailla lapsiensa isä, kuin äiti eronki jälkeen äiti.
raha kyllä kelpaa... mutta mistään muusta ei sitten voi puhuakkaan myönteiseen ääneen.
ymmärrän hyvin samassa tilanteessani olevia etä isiä. ja sitä sortoa mitä me etät saamme osaksemme... olemmepa sitten isiä tai äitejä.
miksi lähivanhempi ei koskaan ajattele/ pysähdy ajattelemaan tilannetta toisin päin, että jospa hän olisikin se etävanhempi? ja olisiko hänestä mukavaa jos toimittaisiin samanlailla kuin toisen etän kohdalla. ???
katsokaapa peiliin, ja nähkää se toinenkin puoli.
mutta nykyajan lähit ovat todella itsekkäitä ja kostonhaluisia. ei siinä taida mitään muuta olla... samalla kuitenkin kostetaan myös lapselle, ja tietty etällekkin. ja sitten vedetään herneet nekkuun, kun etä jättääkin tapaamatta lastaan, kun ei enää henkisesti jaksa kellokortti/ vaatimus elämää.
kohta saan tietysti kuulla kuinka huono äiti olen ja jne... ja ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja jne... mutta, ei olen yrittänyt.
mutta tälläinen etä elämä on henkisesti todella rankkaa. mutta te jokka ette sitä ole kokeneet, ette myöskään voi sitä mitenkään moittia.
Olen itse eronnut ja meillä yhteishuoltajuus.Minulla vuorotyö ja lapset isällään kun olen töissä.Meillä on toiminut lasten huoltajuus loistavasti.Ei riitoja lasten tapaamisista ja aina on sovittu ja joustettu toistemme menojen mukaan.
En ymmärrä näitä riitoja kellon mukaan palauttamisista.Ne ei ainakaan ole lapsista lähtöisin.Itse ainakin olen tyytyväinen,että olemme ex:n kanssa sen verran aikuisia,ettei tarvitse lapsista tapella.Molemmille lasten hyvinvointi ja mahd. hyvin erosta selviäminen pääasia.Ex:llä jo uusi suhde ja olen joutunut sen asian kanssa tekemään kovasti töitä,etten näytä tunteitani lapsille.Ei siitä mihinkään pääse,että koskee,kun näkee rakastamansa miehen uuden naisen kanssa.Ja tietää,että omat lapset elävät arkea heidän kanssaan.
Eiköhän nyt pitäisi ajatella lapsia!
"On niin kurjaa/ikävää/masentavaa palauttaa lapsi takaisn."
HALOO! Kuinkahan kurjaa siitä lapsesta on kun äiti/isä ei halua tavata???
Kyllä aikuisten pitää ajatella ensin lastaan ja sitten itseään...toki erosta toipuminen vie aikaa,on sitä sitten itse halunnut tai ei,mutta kuitenkin,lapsien hyvinvointi pitäisi olla etusijalla.
Ja kukaanhan ei voi lapsia pakottaa tapaamaan.
Itselläni tilanne jossa isä ei halua tavata heitä.
Alussa koitettiin sovitella,mutta kun ei niin ei. Ensin lupasi ja sitten perui kun tuli aika eteen,se lapsille vasta kauheaa onkin. Ensin odotetaan tapaamista ja sitten petytään.
Parempi näin että ei ollenkaan sitten tapaa.
Ettet vaan olisi se isän kivasti alkanut uusi elämä ja katkera kun lapset häiritsevät?