Miten ja mistä te revitte kahdenkeskeisen aikanne arjessa puolison kanssa? Onko teillä joku käytäntö, millä saatte kahdenkeskeisen tuokion, vai odotatteko kunnes tulee joku hoitaa lapsia? Joskus minusta tuntuu, että olemme 24h kiinni lapsissa, sillä aina on joku tarvitsemassa jotakin - jos haluan puhua mieheni kanssa kahdenkesken se on käytännössä mahdotonta. Yöllä, kaikkien mentyä nukkumaan, olemme jo usein niin väsyneitä, ettemme enää jaksa edes yrittää keskustella.
Kahdenkeskeinen aika
suurpeheessä?
81609
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
meillä on isoperhe ja aikaa on kotona kun sen vaan osaa ottaa.
Sitä olen monesti kaivannut vaan että sitä aikaa ei ole että lähtis jonnekkin kotoa kahdestaan.Kun ei tahdo saada lastenhoitajaa.
Monesti joku on päiväunilla ja toiset ulkona tai jotai tollaista
Kyllä meillä ainakin oli se päiväkahvi aika jolloin saatiin juoda kahvit ja jutella
...todella silloin kun omat lapset ovat pieniä, ei kahdenkeskistä aikaa ole olemassa...ehkä yö on se ainoa aika parisuhteen hoitamiseen :)
...silloin sekä riidellään että halataan... :)
...mutta...heti, kun vain mahdollista...lähimmälle abc:lle niille pullakahveille...jo siinä hetkessä...sielu ja ruumis lepää...kovasti on kiire sitten jo rakkaita pilttejä laskemaan... :)
...en tiedä, lohduttaako tämä tieto; mutta...sitä yhteistä aikaakin on vielä tulossa, jos elinpäiviä riittää... :)
Tilanne on nyt sikäli helpottunut, että meillä isommat tytöt voivat hoitaa nuorimmaista joskus sen hetken kun käymme miehen kanssa vaikkapa saunassa tai huilaamme hetken. Sitten joskus viemme lapset mummulaan että pääsemme vaikka syömään ihan kahdestaan.
Kahdenkeskinen aika on kyl meillä ainaki kortilla."Joskus ja jouluna" otetaan viikonloppu (la-su) ja lähetään vaik vaan hotelliin makoilee ja syömään hyvin.Ja nauttimaan täysillä toisistamme!
Meillä vaan tuppaa nykyisin olee lastenvahtipula.Anoppi asuu 20km:n päässä mut ei halua tulla meille yön yli (meillä ku ei tv:tä),eikä kuulema jaksa meijän isoimpia lapsia ku tappelevat ja kinastelevat "aina".On tainnu mummu unohtaa omien lastensa lapsuusajan.Ja sit on viä sellanen ongelma ettei mummu ymmärrä et me tarvitaan kahdenkeskistä aikaa.Se on kuulema turhaa.
Ja vaikka ollaan yritetty jutella jne. ku lapset on menny nukkuun ni ei siit mitään tule.Väsyneitä ollaan ja jotenki siin vaihees jutut on kateissa.Ja jo pelkästään se yhdessä oleminen olis tärkeetä.Etenki nyt ku mun mies sai sairaskohtauksen muutamia viikkoja sitte ni tuntuu et koskaan ei voida olla liikaa yhdessä.Koska jos nyt olis mun miehellä ollu aika lähteä iankaikkisuuteen,ni paljon olis jääny sanomatta.
meillä 6 lasta 1-16v ikä haitari.isäntä käy hatkuvaa 3vuoroa ja minä kotona ja teen välillä työ keikkaa.illat ovat meidän in juttu ja sit auto ajelut ovat meille terapiaajuttelemme autossa paljon.meil tila auto..
Pienet nukkumaan ja siite isommat voi hiukka auttaa vaikka elokuvaa katsoessa kuunnella että vaikka pienet nukkuu nii pääsee saunaan tai ulos pihalle...
Joskus on käyty ajelulla kun puhelimet on keksitty esm uutena vuotena käytiin rakettiajelulla=)
*yhteinen saunahetki ( iltapala), kun kaikki muksut on nukkumassa (kannattaa olla sähkökiuas, mieluiten hetivalmis-sellainen)
*MLL:n lastenhoitaja, mieluiten vakityyppi, niin lapsetkin hurraa jo hoitajan saavuttua ja on itse helppo lähteä
Ja jos saa koko sakille hoitajan/t esim vuorokaudeksi: lähimpään hotelliin tai mieluiten kylpylähotelliin vuorokaudeksi!!!
..neuvoja...näillä eväillä on menty pitkälle....:D