Mitenkäs teidän pienokaiset ilmaisevat kiukkua / pahaa mieltä? Jos esimerkiksi kiellätte lastanne tekemästä jotain mitä ei tosiaan saisi tehdä, tai jos lapsenne vaikka haluaa / osoittaa jotain mitä ei voi antaa.. niin miten lapsenne käyttäytyy tämmöisissä tilanteissa?
Itse vähän huolestuin, kun meidän poikaa alkaa esim. hakkaamaan omia käsiä pöytään niin lujaa että varmasti sattuu. Esim. syöttötuolissa istuessaan jos osoittaa pöydällä jotain esinettä minkä haluaisi, vaikka mun kännykkää, ja vaikka poika tietää että ei tule sitä saamaan ja kun sanon että "ei kännykkää voi ottaa" tmv. niin varsinkin kun on väsynyt niin alkaa hakkaamaan käsillä tosi lujaa pöytään ja huiskimaan mahdollisesti lähellä olevia tavaroita pois luotaan (vaikka olisi juuri leikkinyt jollain omalla pikkuautolla siinä niin raivostuessaan kaikki lentää).
Pahin oikeastaan sattui tänään kun yritti päästä isänsä työkalukaapille ja kielsin ettei sinne mennä, eikä sieltä oteta mitään kaluja (ei ole menty ennekään, että ei sinällään tullut edes mitenkään yllätyksenä/poikkeuksena tmv.). Raivostuipa poika niin että alkoi ensin hakkaamaan päätään kyseisen kaapin oveen.. ja kun kielsin hakkaamisen, niin meni istumaan maahan ja hakkasi sitten päätään lattiaan!! Tämä tuntuu jo ihan hullulta! Ei voi olla normaalia?
Olen huomannut että nämä raivarit sattuvat erityisesti kun on väsynyt tai nälkäinen. Ja tietäähän sen itsekkin, että jos on nälkä tai väsy niin vastoinkäymiset kiukuttaa enemmän, mutta onko siis tämmöistä päänhakkaamista muilla?
Nim.huolestunut
Itse vähän huolestuin, kun meidän poikaa alkaa esim. hakkaamaan omia käsiä pöytään niin lujaa että varmasti sattuu. Esim. syöttötuolissa istuessaan jos osoittaa pöydällä jotain esinettä minkä haluaisi, vaikka mun kännykkää, ja vaikka poika tietää että ei tule sitä saamaan ja kun sanon että "ei kännykkää voi ottaa" tmv. niin varsinkin kun on väsynyt niin alkaa hakkaamaan käsillä tosi lujaa pöytään ja huiskimaan mahdollisesti lähellä olevia tavaroita pois luotaan (vaikka olisi juuri leikkinyt jollain omalla pikkuautolla siinä niin raivostuessaan kaikki lentää).
Pahin oikeastaan sattui tänään kun yritti päästä isänsä työkalukaapille ja kielsin ettei sinne mennä, eikä sieltä oteta mitään kaluja (ei ole menty ennekään, että ei sinällään tullut edes mitenkään yllätyksenä/poikkeuksena tmv.). Raivostuipa poika niin että alkoi ensin hakkaamaan päätään kyseisen kaapin oveen.. ja kun kielsin hakkaamisen, niin meni istumaan maahan ja hakkasi sitten päätään lattiaan!! Tämä tuntuu jo ihan hullulta! Ei voi olla normaalia?
Olen huomannut että nämä raivarit sattuvat erityisesti kun on väsynyt tai nälkäinen. Ja tietäähän sen itsekkin, että jos on nälkä tai väsy niin vastoinkäymiset kiukuttaa enemmän, mutta onko siis tämmöistä päänhakkaamista muilla?
Nim.huolestunut
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta! Enkä sitä ole pitänyt mitenkään omituisena. Toki olen ottanut lapsen syliin rauhoittumaan, enkä ole antanut itseään satuttaa. Mutta välillä hermo menee näköjään niin pienestä, että lelut lentää ja käsiä hakataan milloin minnekin. Ei siinä itse heti ehdi väliin.
Luulen, että kun ikää tulee lisää ja sanoja, tuo pään hakkaaminen vähenee. Meidän poika nyt 1v 9kk eikä enää päätään mihinkään lyö. Toki hermostuu edelleen herkästi jos ei asiat mene mielen mukaan..
Itse olen myös puhunut noista pahanolon/ kiukun tunteista kun olen lapsen syliin ottanut. Tyyliin : äiti näkee että olet tosi vihainen / kiukkuinen,mutta noin ei voi tehdä, koska... ja näin yrittänyt asiaa lapselle selittää. Toivon, että ajan mittaan tuottaa tulosta, varsinkin kun lapsi oppii puhumaan. Vanhempana toivon lapsen osaavan ilmaista kiukkuaan sanojen avulla, eikä tavaroiden viskomisella kuten tällä hetkellä.
kuuluu kuule melkein joka tenavan käyttäytymiseen 1-2 ikävuoden välillä.meillä vaan nyt yli parivuotias tekee samaa,ei ihan hulluna päätään hakkaa kun jo tajuaa et tekee kipeää mut silti..ja muutenkin yrittää itseään satuttaa kun kiukustuu. pienempänä oli tapana purra itseään jolloin ite luulin että on lapsi hulluksi tullu=D mutta meni sitten ohi kokonaan tuo pureminen...rankkoja juttui ja ihmettelemistä riittää kun katsoo näitten esikoisten varttuvan mutta näyttää olevan kuule ihan ohimeneviä juttuja. ja jos oikein rajusti lapsesi itseään yrittää satuttaa niin ota vaan tiukka ote syliin ja pidä kunnes rauhottuu..ja lievemmissä tapauksissä pysy rauhallisena jos vaan kykenet ja osoita se mielenkiinto johonki muualle ni luulis rauhottuvan =) vaikeeta on kuule itelläki pidellä hermoi ku iso tenava riehuu,huutaa ja paiskii kamoja enkä kyllä aina tyynni ookkaan.toisinaan hermostunki ku oikein rajusti meinaa riehua..on meinaa lennelly lasit,kaukosäätimet,kännnykät jne. ni näytän hermostumalla ettei moinen käytös sovi ja toisten tavaroita ei heitellä.mielestäni hyvä oppia moinen jo pienestä pitäen.mutta stemppiä teille ja kyllä se siitä rauhottuu.
Poika hakkaa päätään ja heittäytyy kiukuspäissään lattialle - 1v4kk ; ) pari päivää sitten onnistui jysäyttämään päänsä kaupan lattialle kun ei saanut koskea johonkin. Kaipa se jossakin välissä lakkaa.
Irvistää ja huutaa ja puree itseään ja kopauttelee päätään milloin minnekkin... Heittäytyy kans, mutta on ruvennut vähän jo sentään kattomaan, että mielummin jonkun pehmeän päälle, poika on nyt 1,2 kk
Oliskohan tuollaisessa käytöksessä kyse siitä, että se paha olo tai harmi on helpompi kohdata, kun sen saa itselle jotenkin konkreettiseksi, vaikka sitten kivuksi? Kun ei ole vielä sanoja, joilla ajatella asiaa, niin täytyy jotenkin itselle ja toisille tehdä selväksi, miltä nyt tuntuu. Meillä lapsi päälle 1v2kk joskus harmistuu myös niin, että rupeaa lyömään päätään lattiaan tms. Tai sitten jaetaan harmia aiheuttamalla äidille samanlainen harmi tekemällä jotain kiellettyä, jolloin äidin kulmat kurtistuvat samanlaiseen ilmeeseen kuin itsellä on. Yleensä olen kanssa ottanut syliin ja sanonut ääneen, että nyt sua harmittaa, kun ... mitä sitten onkaan, vaikka palikat eivät pysy päällekkäin kun niitä on kasaamassa. Ja jos voin, autan tuollaisten vaikeiden hommien kanssa, tai kannustan lasta yrittämään uudestaan, jos tiedän osaavan itsekin. Ja sitten kun onnistuu, niin kehun ja ihailen kovasti, kun pääsi harmistakin ylitse ja niin hienosti sai palat pinoon jne. Usein nuo raivonpuuskat tulevat juuri nälkäisenä tai väsyneenä tai jos esim. ikeniin sattuu, kun hampaita pukkaa. Vanhemman homma on silloin pitää huoli, että saa riittävästi ruokaa ja lepoa, niin vältytään turhilta raivonpuuskilta.
Piti vielä sanomani, että meillä mennään tekemään kiellettyjä ja hermostutaan herkästi myös silloin, jos ei ole saanut olla ulkona touhuamassa tarpeeksi. Raitis ilma tekee hyvää. Sisällä tympääntyy, kun on samat hommat koko ajan.
Kiitos kaikille vastauksista. Nyt helpottaa kun kuulee etteipä toi nyt niin "harvinaista" olekkaan. Ja ajattelinkin, että täytyyhän pienen lapsenkin edes jotenkin pystyä kiukkua purkamaan, kun ei vielä sanoin sitä osaa tehdä..
Ja pitikin kysyä seuraavaksi että miten teillä noissa tilanteissa käyttäydytään, mutta aika moni jo kertoikin. Eipä sillä etteikö varmaan jokainen vanhempi siinä rupea lastaan rauhoittamaan, mutta että onko jotain erityisiä rauhoittumiskeinoja. Meillä nimittäin kiukku-herra kun oikein kiukusi menee ei sitten edes halua olla sylissä vaan vääntää itsensä kaarelle ja haluaa pois sylistä.. luultavasti tehdäkseen lisää jotain yhtä itseharmillista tai vaan istuakseen ja itkeäkseen lattialla.. yritän silti pitää sylissä ja kertoa/selittää miksi aikaisemmin äiti joutui kieltämään tmv. Ja sitten kiinnittämään huomion johonkin muuhun asiaan että unohtuu se edellinen.. välillä toimii välillä ei niin helposti :)
Teillä taitaa olla sitten hyvin temperamenttinen ja päättäväinen nuorimies :)
Poikani oli samanlainen vuodenikäisenä, jos kielsin/komensin saattoi alkaa hakkaamaan päätään lattiaan raivoista huutaen, aika hurjan näköistä eikö? Mutta meni ohitse sitten kun uhmakin, seuraavaa uhmaa nyt odotellessa. :)
(No itelle iski ihan samant ajatukset kun katselin esikoiseni toimintaa suu auki: Toi ei voi olla normaalia.)
Kyllä tosiaan on aika tempperamenttinen ja päättäväinenkin. :) Eniten tietty korostuu silloin kun alkaa olemaan väsynyt.
Ja tosiaan sen takia vähän kirjoittelinkin kun näyttää niin hurjan näköiseltä tuo temppuilu, että tuntuu ettei se voi olla normaalia! :)
Mutta nyt on jo itseasiassa parissa viikossa vähentynyt tuo pään hakkaaminen (se musta oli hurjinta).. tajunnut ehkä että toi ei vaan tehoa äitiin..että saisi tahtonsa läpi.. :)
Tässä mietin että toisaalta poika on myös ihanimillaan tällä hetkellä.. todella avulias; siivoo omat lelut koriin kun pyytää (tai ei ihan kaikkia, mutta auttaa äitiä), vie vaipan roskiin jne :) ja osoittaa nyt myös selkeää "ikävää" tai halipulaa ja tulee pussailemaan välillä jne :) ..on ne ihania noi lapset kaikesta huolimatta.. :))