En alistu lapsentekokoneeksi. Piste. Turha on vanhojen ukkojen paasata (saarnata) lapsilukumäärän ihanuudesta.
En mene naimisiin en ole
lapsentekokone
61087
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No ei kai sun nyt sen takia kannata naimattomana pysyy että joku vanha äijä sanoo sulle että nainen saa olla seksuaalinen olento vain jos ei käytä ehkäisyä eli nainnista voi olla seurauksena lapsi.
Jos sä sen takia naimattomaksi jäät, niin toteutat juuri tätä äijien toivetta.
Otat vaan ehkäisyn käyttöön ja lapsia otat vastaan sillon kun itse haluat.
voi raukkaa...ei tosiaan kannata!niinhän se on,että meillä v-lestaadiolaisilla on semmonen MÄÄRÄYS,että pakko olla naisten jotain lapsentekokoneita!eihän se mikään uskomisen seurauksena tuleva asia oo,että haluaa ottaa kaikki lapset vastaan..se on vaan semmonen pakkopulla!!kyllä täälä saa nauraa ja itkeä ku näitä juttuja lukee.no omapahan on vika,ku tänne oon eksyny!
Minulla on siltä osin samanlaiset ajatukset kuin sinulla, että lapsentekokoneeksi en todellakaan ikinä alistu. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei voisi naimisiin mennä. Etsi sellainen mies, joka arvostaa naista ihmisenä: inhimillisenä olentona, jota ei voi rääkätä mielivaltaisesti seksillä ja sairaalloisella lasten synnyttämisellä. Itse en ole tällaista vielä löytänyt, mutta uskon, että joku päivä löydän.
Muista Raamatun sanat siitä, että puoliso on tarkoitettu avuksi! Ei kauhistukseksi ja elämän ja ihmisyyden ja mielenterveyden viejäksi (mikä on tilanne vl:ssä täysin Raamatun vastaisesti).
Minun tulevaisuuteni näytti ennen aivan sysimustalta tuon lapsi/avioliiton vuoksi (suurperheen vanhimpana lapsena olen nähnyt nämä ison perheen huonotkin puolet). Pelkäsin aikuiseksi kasvamista ja poikiin tutustumista ja olisin halunnut olla aina nuori. Sitten oivalsin nuo Jumalan sanat, että puoliso on avuksi. Ja päätin että etsin sellaisen miehen, joka on minulle mies Raamatun osoittamalla tavalla. Jos sellaista ei löydy, niin sitten tietysti elän yksin.
Toivon, että pystyt rakentamaan ajatukseksi uusiksi tämän asian suhteen. Aikaa se vie (itselläni vuosia). Mutta palkinnoksi voit saada joku päivä rakastavan miehen ja ihania lapsia sen verran kuin voimanne riittävät hoitamaan. Suosittelen yrittämään!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000029982456
Mitä sinä ajatelet lukiessasi tälläisiä viestiketjuja? Ajateletko että ne ovat provoja?
Missään tapauksessa en ajattele, että ne ovat provoja! Ihan kauhea ajatuskin ajatella kyseenalaistavansa perheen äitien masennusta ja epätoivoa ison perheen keskellä.
Olen lukenut monia sinun viestejäsi ja olen kanssasi tasan samaa mieltä asioista. Ihanaa löytää täältä samanlain ajattelevia ihmisiä! Yleensä kavereiden kanssa ollessa tuntee itsensä niin erilaiseksi ajatustensa vuoksi. (Toki eihän niitä tulee ääneen niiden kuullen sanottua, huh sentään mitä siitä seuraisi.) Mutta kun siis itse huomaa olevansa niin erilainen ja ajattelevan erilailla.
Muut eivät tunnu näkevän uskossamme ja säännöissämme mitään epäkohtia, vaan ummistavat silmänsä kaikelta äärettömänkin pahalta Jumalan tahdon nimissä. Niin julmaa ja sydämetöntä ja kaukana Jumalan tahdosta. Rakkaudella ei oo kyllä uskossamme lähes mitään sijaa: ei puolisoita kohtaan, ei jo syntyneitä lapsia kohtaan, ei toisia uskovaisia kohtaan eikä tietenkään ei vl-liä kohtaan. (Riippuu aina tietenkin ihmisestä ja perheestä, mut noin yleisesti ottaen.) Pääasia on, että rakastaa siittiöitä ja munasoluja, ja taivaspaikka on taattu. Mitenköhän tämän poppoon käy, jos Jumala (niinkuin itse ajattelen) välittää siitäkin, mitä teemme ja jätämme tekemättä jo syntyneille lapsille, puolisoillemme ja muille läheisille (sekä epäuskoisille että uskovaisille). Ei hyvä seuraa... -Mutta ai niin, eihän ne teot vaan SE USKO. Niinhän se oli. Missä vaiheessa tämä on päässyt minulta unohtumaan!?!!!
vaikka kaikkien vastaukset lienevät tevetulleita.
Sinulta kysyin tätä asiaa siksi että jos sinä ole ison perheen vanhimpana nähnyt sitä pahoinvointia. Osaat ehkä jollaintasolla arvioida sitä kuinka "totuudellisa" nämä pahoinvoivien ihmisten kirjoitukset ovat.
Ymärrän se että toisellapuolella ratkausissa aina tulee muistaa elämän kuinnioittaminen. Mutta jos näitä ratkaisuja yksioikoisesti mennään täällä on/off asetelmalla kuinnoitetaanko oikeasti enää kenenkään elämää.
Pahinta näissä kirjoituksissa on juuri se että niistä näkee kuinka välinpitämättömiä ihmiset todella ovat ihmsen masennukselle ja epätoivolle.
Kuka viimekädessä "ottaa vastuun" siitä että jos yhteisö omalla asenteellisuudellaan ja välinpitämättömyydellään ajaa ihmisen epätoivoisiin tekoihin. (enkä tarkoita ehkäisyä)
Mitähän nämä ehkäisyn vastustajat tarkoittavat sanalla ehäisy?