ihan mielettömän ihastunu.
Mä muuten
olen sitte
524194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Keneen oot ihastunu, jos saa kysyä?
emmä uskalla täällä h-lla alkaa.mokasinkahan itteni
olenhan minäkin!joka saakelin päivä oot vaan mielessä...seinät kaatuu jo päälle!
Eikö tälle asialle vois jo jotain tehdä..nostetaan ne seinät vaikka aluksi yhdessä ylös :)
hän joka on mun mielessä..
Kerro ihmeessä, koska eihän sitä voi muuten tietää!
tavalla ku mää. Mä sitte pelkään, ettet sää kuitenkaan oo..
vaan oon. En kai mä nyt muuten tämmösiä..
tietää voisko hänkin sitte olla.. ei kai sitte niinku mitenkään... en määkään semmottia tai tämmöttiä, jos en olis tosi paljon.
nähdään.....silmilläsi kenties..hymylläsi ehkä..
jotain tommosta yrittää. Sun pitää olla sitte tosi tarkkana..
Tarkkailen sua vaikket sitä huomaiskaan.. jokaista ilmettä, elettä.. ehkä mä sitte huomaan, jos tykkäät musta. Mä tykkään susta!
kyllä. Musta lukee niin helposti kaiken. Sittenpähä näät, että tykkään ja kovasti. Vaikka kyllähän sä tiiät sen jo muutenki.
lukea. Voi kunpa tietäiskin. Toivon jotain, mutta mutta mulla on aika vilkas mielikuvitus, nyt varsinkin. Mitäs sitte, jos huomaan, että säkin tykkäät....en tiedä yhtään mitäs sitte vois niinku..
kädestä kiinni ja huomaat että en pane vastaan ensinkään. Helppo homma. Sanot vaan, että anna käsi ja rupeat piteleen.
jo ajatus, että hän ajattelis noin riipaisee syvältä jostain... katellaan nyt kuka on tota mieltä ja kuka ei. En tiedä oisko hän, eli en tiedä ootko hän. Toivon kovasti, mutta katotaan nyt mitä mieltä mun kulta on. Kyllä se selviää aikanaan..
kunhan kohdataan
kohtaisin jossain ihan sattumalta kahden. Mitähän sanoisin, en tiedä, mutta jotain kyllä. Mutta kylläpäs nukuttaa...en pysy mukana noissa pitkissä ketjuissa, lueskelen tuolla rauhallisemmilla sivuilla kaikenlaista.. ja välillä etsin sua täältä. Hyvää Yötä sulle, kulta.
kohdattais.. jaksais enää venaa..
kivaa, että tulisit jossain vastaan. Taidankin törmätä päin "vahingossa", jos tuut vastaan.
ennemmin tai myöhemmin eteen tulee. Muistakkin törmätä.
ole, hän sitte luulee, että mä vahingossa törmäilen......jos sää ihan väärä oot. Kuka muuten oot, kerro jotain pienen pientä.
toivottavasti vaan törmäät muhun sitte. Mä olen vaan tämmönen ihan tavallinen. Pikkasen paljon ihastunu vaan. Muuten tuskin huomaa.
tavallinen oo, mun mielestä. Mulle oot yksi ja ainoa. Et ollenkaan tavallinen. Kaikkee muuta. Erotut. Ja mä oon aina huomannu sut. Ja tuun huomaamaan...sä oot niin...
Nythän tuli. Mä oon niin... mä oon niin.. joku muu
tylsä. Jos mä vähän liikaa hehkutin, ni ei sitä nyt tartte ottaa ihan tolleen. Mitä lie ajattelin kirjottaessani. Toi edellinen oli vähän ällö multa. Myönnän. Ei asiallinen. Myönnän.
tylsä? No sitte taas natsaa. Hetken jo luulin, että ohi napsahti. Näyttää taas hyvältä. Nyt kun tiedetään kuka mä olen, niin kukas sä sitte olet. Kerro ihan pikkusen..
vastaus tänne. Mäkin oon ihan tällanen tavallinem. Mitä nyt ihastuksestani vähän seonnut. Et säkään olis mua muuten ollenkaan huomannu. Jos en olis vähän seonnut. Taidan sitte mäkin olla vähän tällanen samanlainen tylsä ku säkin. Että tässä nyt kaksi tylsää juttelee tylsiä juttuja vissiin.
No mutta jopas oli. Sähän oot ihan sitte niinku mä. Tosi tylsää. Ai sä olet vaan vähän seonnut? Mä otin taas oikein tukevat sekavat. Oikeen sellaset tosi hempeet hörhelöt. Ne ne muuten onkin vasta oikeen kivat. Ja oisinhan mä nyt sut huomannu muutenkin. Kuka nyt ei olis?
niinku sä, en sitte millään. Vaikka ihan tylsä oon mäkin. Etkä sä olis mua huomannu, jos en olis seonnu sun tykkäämisestäs. Ei mua kukaan huomaa, mä oon sellanen "salapoliisi", mä huomaan kaiken, mutta kukaan ei huomaa mua. Olen piilossa. Taitaa mullakin olla nuo "tukevat sekavat" ja "hempeet hörhölöt", kivasti ilmastu. Varsinki tuo jälkimmäinen tuntuu tutulta.
niinku mä. Jo ihan päällisin puolin erilainenki. Joo, tosi piilossa oot. Et oo tullu vastaan vaikka kuinka oon toivonu. Ja nyt kun oot salapoliisina saanu mun selville, niin sähän voitkin ottaa ja soittaa mulle. Sanot, että "Tässä on mä, kyllä sä tiiät, aletaaks oleen", johon mä sitte, että "aletaan vaan vaikka heti". Tommottis se kävis helposti.
joku muu;) Tota kun kokeilis, ni taitas mun kulta soittaa valkotakkiset paikalle. Taitas olla hälle viimenen pisara tässä mun ihastumisen hempeässä höpinässä...tai jossain.. Mitenkähä pitkään menis, ku olis joku pakkopaita mun päällä. Ei voi ottaa riskiä, en tykkää suljetuista paikoista. Onkos mun salapoliisin taidot sitte ruostuneet, vai mites mä kuitenki niinku toivon, että oisit mun kulta.
oon joku muu kun ei mulle vaan tulis mieleenkään valkotakkiset ja pakkopaidat. Mä alkasin vaan oleen kun kerta sanotaan. Kyllä sun salapoliisitaidot taitaa nyt aika ruosteessa olla. Ehkä sun tarvis jatkaa tutkimuksia vielä.
tuosta jutusta. Sori, oli se huono, oon tällanen tosi tylsä ja saat sanoo tosikoks, ei haittaa. Kyllä sä voit silti olla mun kulta, enhän mä tiedä varmaks mitä hälle tulis mieleen. En mä jaksa olla salapoliisi, en jaksa etsiä. Löysin jo hänet tuolla reaalissa. Jos olisit ny vaan, mä oisin siitä niin onnellinen, että ajattelis niinku sä. Hyvää yötä sulle, mun pitää mennä sänkyyn.
Tykkäsin mä siitä eikä se ollu ollenkaan totinen, mutta ku mä tuskin oon kenenkään kulta. Ei kai nyt kukaan niin hullu olis että mua pitäs kultanaan. Siks mä varmaan oon just se joku muu. Vaikka mistäs naisista ikänä tietää mitä niillä on mielessä. Mutta ei mua oo kyllä tietääkseni kukaan löytäny. Itte oon ihan omin päin ihastunu sillä lailla humpsis vaan. Ja tosi kiva olis jos se oisitkin sä. Mutta se hyvä puoli tässä, että aika moni mies varmaan ajattelee niinku mä. Kun ei niitten päässä pyöri juuri mitään. Toivottavasti sait nukuttua hyvin.
voi ihastua, eikös siinä kaks yleensä. Että se toinenki niinku vaikuttaa ainaski vähän. Miks sua ei vois kukaan kultana pitää, sua just vois. En ymmärrä miten jotain muuta vois ku sua. Jos sää olisit se. Tietäsitpä miten tykkään. Ehkä tietääki, pitäs ainaki. En mäkään mitään löytäny, ihastuin vaan kovasti. En oo vielä keksiny miks, pitäs selvittää miks just se on niin tärkeä. Mikä siinä sitte on. En nukkunu kovin hyvin, piti miettiä mun kultaa..
siihen kaks. Tarkotin vaan ihan omatoimista ihastumista ilman kummempaa toisen myötävaikutusta. Eli ihan harmiton tilanne. Ja tätä menoa tää ei kyllä selviä mikä mä oon
kohta. Mähän alan kohta toivoon, että se sun kultas olisinki just mä. Se oiskin kiva kun
joku tykkäis tollalailla. Mutta se taas ei kyllä selviä millään, että miks sitä ihastuu
johonkuhun. Onhan niitä paljon nättejä naisia jotka katsoo somasti silmiin, mutta niihin
mitään ihastu, ei vaikka oikeen yrittäs. Sitte vaan tulee yks, johon ihastua pätkähtää
aivan tolkuttomasti ihan käden käänteessä, eikä voi sille mitään. Se on aivan mysteeri,
eikä kyllä selviä ikänä. Muusta en tiiä, mutta mun tuurilla mitä todennäkösemmin mä en ole sun ihastus, mutta just sä olisitkin mun.
että olisit hän, jo sillon, kun kirjotit siitä kädestä pitelemisestä..samat ajatukset heräs. Aloin toivoo, että oisin sulle Se joku. Toivois, että hän sanois mulle noin.
Mistäs sä tollasen teorian vetäsit, että oisin sun ihastus, mutta sä et mun. Ei mulla mitään ihailijoita oo jonossa näkyny, tai sitte ovat olleet tosi hiljaa. Oisko sulla joku syy olettaa, että ihastukses oliskin toiseen ihastunu. Eikö mikään viittaa siihen, että oliskin suhun ihastunu. Vai ootko vaan huonolla tuurilla varustettu. Ehkä onkin just toisin päin, sä oot mulle Se, mutta mä en ookaan sulle yhtään kukaan.
enää ota mitään selvää mitenpäin nää menee. Kuka kehenkin on ihastunu. Mutta mä olen kyllä tosiaan niin huonolla tuurilla, että mä oon varmaan ainoo kun on vaan ihan ittekseen ihastunu. Ja toi sun viimonen vaihtoehto se tuskin on. Mä nyt kellekkään ole Se ja kaikki on kuitenkin mulle jotain. Tuttuja tai tuntemattomia. Ja mun ihastus kyllä tietää, että mä olen ihastunu. Se on varma. Ja täällä se jossain pyörii, ainakin sillon tällön. Sekin on varma. Saatat hyvinkin olla justiinsa sä.. ota teistä nyt selvää tässä.
että sun ihastus tietää sun olevan ihastunu. Mä en sitte varmaan voi se olla, kun mä en sellasta oo kuullu. Kukaan ei oo viime aikoina sanonu mulle. "Olen suhun ihastunu". Ettet sä kai sitte voi olla mun kulta, kun se ei oo noita sanoja käyttäny mulle. Harmi. Sä olisit ollu hyvä kulta, kun sä noin tykkäät. Niin siinä sitte kävi, niinku mä veikkasin: sä olisit voinu olla mulle Se, mutta mä en sulle. Mun kulta kyllä tietää, että oon täällä joskus käyny, se on kans varma. Että jotain yhteistä meilläki, vaikkei oikeet oltaskaan..
sille oo mitään tommosta menny sanomaan. Ehän mä oo sille sanonu mitään. Tai no, oon mä jotain sanonu, muttei se taas liittyny tämmösiin asioihin ensinkään. Ihan vaan sellasta ehkä oon sanonu kun "eh, joo" ja "tota noin" ja jotain muuta mitä en ollenkaan muista. Ei se niinku tiedä silleen suoraan vaan niinku tosi mutkan kautta. Tai no, sen pitäis tietää. Oonhan mä sen täällä sanonu moneen kertaan. Niinku nytkin tässä ketjussa oo muuta hokenukkaan. Kyllä nyt pitäs jo vähemmästäki älytä. Että, älä yritä. Mä alan epäileen sua nyt. Mä alan kallistua siihen, että sinähän se siinä luuraat. Yrität vaan hämätä mua.
sä oot mun kulta, siis ei sekään oo mulle muuta sanonu, ku korkeintaan jotain tollasta. Niinku ääneen, ja just mulle. Ja mutkien kautta voisin kai luulla vaikka mitä, mutta aikamoisia mutkia on olluki. Meinaa ihan kyydistä tippua. Ei voi varmaks tietää mitään. Että pitäs ja pitäs, niin. Ku vaan uskaltas tosissaan ees toivoo. Täällä uskaltaa sentään toivoa kaikenlaista..
Miten voisin sua hämätä, ku en voi varma olla itekään. Ei kai tässä tosissaan uskalla toivoa, ettei tarttis pettyä. Ei se musta tykkää kuitenkaan.. Petytään nyt heti, ni ei tartte myöhemmin. Kerro milloin näit viimeks sun ihastusta ja jotain siitä, että missä näit..jos menee heti pieleen, ni ei turhaan luulla
ihan samanlainen siltä osin niinku mä. Supliikkimiehiä. Mulla on mun ihastuksen kanssa
aikamoiset juonenkäänteet vaikken oo nähny sitä kun muutaman kerran. Tosi pitkä tarina. Vuosien pitunen etten sanos. En ees yritä selittää. Mutta sattuma on ollu matkassa aika lailla urakalla. Ei sun pettyä pidä kun en mä kuitenkaan oo se Se. Sitähän mä oon koittanu ehdotellla koko ajan. Mutta sä voit olla Se. Että millon viimeks näin? Paha sanoa varmaks kun en nähny kun vilaukselta kun pyyhälsin ohi. Ihan syrjäsilmällä osu silmään - jos oli siis se. Rannan tuntumassa näin kun käveli siellä. Ainakin oli ihan samanlainen ku käveli. Muuten en aattelis että ois ollu se, mutta kun jäi mieleen, niin pakkohan se sillon on olla.
joku muu se sun Se. En mää missään rannalla muista olleeni. Tai olen joskus tietty, mutten lähiaikoina. Ja täällä noita rantojaki joka puolella, että todennäköisyys osua samalle rannalle on pienempi ku osua samaan ketjuun suomi24:llä. Harmi, koska sulla oli aika mukavat tunteet jotakuta kohtaan. Se en sitte vaan ollu mä. Mutta vähän mä epäinkin oisko mun kullalla tollasta tunnetta mulle tarjota, ois varmaan kertonu jos noin paljon olis. Kirjotit tosi kivasti. Joku saa susta vielä kivan kullan itelleen.
Mutta oli hirmu liki kuitenki. Sun ei ois tarvinnu kun käydä rannan tuntumassa vähän kävelyllä ja heti ois tärpänny. Vaikka sillä nyt niin väliä kun en mä taas ois kuiteskaan ollu sit Se, että ei tässä nyt niin hirmu pettymystä tullu. Ja mun tuurilla sekään joka siellä käveli ei kuiteskaan ois ollu sitte Se vaan sekin ois ollu joku ihan muu. Ihan niinku mä oon aina. Mutta se oli kyllä tässä hyvin, että noinkin läheltä liippas. No, ei auta kun jatkaa ihastelua, josko se vaikka tästä vielä asettuis. Työlästä hommaa. Mutta kertomaan en kyllä mene. En sitte millään.
oot vaan nähny mun, kun niin kaipaat. Näät mut kuitenkii joka paikassa. Kuvittelet nääs. Mäkii nään "sinuja" ihan joka paikassa, vaik kukaan ei ookaan sit sä. Mä aion törmätä suhun silti, ei kai siitä haittaakaan oo, että törmäilen. Mä oon muutenki sellanen törmäilijä, ettei se mitään huomiota herätä. Ja pitäs sun olla pettyny, kun ny ollaan toisemme löydetty, että niinku alapas ny pettyä, jos en ookaan mä.
Eikä sun tartte tulla kertomaan, sähän sanoit, että jos oon tosi tarkkana, huomaan muutenki. Että aion sitte olla tarkkana. Kädestä en tuu piteleen vielä tällä perusteella, mutta mieli tekis, öisin pitelen unissani jo ny.
Oot sä kyllä kanssa. Nythän kaikki paikat missä oltais nähty niin voikin olla vaan että ollaan luultu näkevämme kun kerta kuvitellaan toisiamme joka paikkaan. Eihän tää selviä millään. Paitsi yks on tietysti se, että kumpikin on sitä mieltä, että ollaan puhuttu toisillemme. Ei nyt mitään paljon mutta vähän kumminki. Missäs mä sitte oisin sun mielestä sulle jotain sanonu, siis just sulle? Sen vähän mitä oon puhunu. Mä olen sille puhunu niin että oisin puhunu just sille niin vaan yhen kerran. Sillon ku mä ihastuin siihen ihan yks kaks. Ja tolkuttomasti vielä.
tota puhumista, ni enpä muista, että onkos se mulle, siis vain mulle, puhunu koskaan. En muista tarkkaan.
Sillon kun mä huomasin sen olemassa olon, se ei paljo puhunu, Sillon se ois voinu mumista niinku sä, ehkä mulleki, en muista. Kai se ny jotain mumisi, niinku vähintään että hei.
Mutta sillon kun mä ihastuin niinku täysillä, se puhu kyllä, muttei niinku just suoraan mulle...ois puhunu, vaikka mua ei ois ollukaan. Luulen.
En mäkään muuten sitä oo montaa kertaa nähny eläissäni. Pari kertaa silleen, että ollu vähän aikaa salaa katella, ja siinä sitte ehdin ihastua. Muuten aika pikasesti, ja tosi harvoin.
Jos en ois jo etukäteen tienny ni nytte oisin pettyny. Nyt on ainakin selvää se, että mä en ole se sun Se. Mutta sä voit vielä olla kyllä se mun Se. Ei voi tietää. Täytyykin vissiin muuttaa vähän tota lähestymisstrategiaa niin, että itte törmäilenki suhun, että sä huomaisit mutkin. Muista olla sitte tosi tarkkana.
ny selville, ettet oo Se mun. Mikä paljasti, kerro. Sekö, että se on puhunu mulle muttei mulle kuitestaan, vai mikä?
Vai se etten muista onko se puhunu mulle...en mä muista tarkkaan, kun sillon alussa en tienny olevani ihastunu. En ees ole varma millon eka kerran näin. Mä tajusin vasta myöhemmin että tykkään, sillon ku se puhu, muttei niinku mulle..
Mutta olen tarkkana, jos joku muhun törmää lähiaikoina, mä pidän sitä sitte sinuna, saatan sitte ottaa siitä kädestä kiinni heti..
me ollaan puhuttu just ihan toisillemme. Ei ois saanu muuten niinku asioita hoidettua. Mutta tuli vielä mieleen, että mitäs jos mä oisinki se sun Se, mutta en oiskaan vielä älynny sua. Pitäsköhän sun vielä varmuuden vuoks törmätä muhunkin, että mä tajuaisin? Voitas niinku molemmat törmätä. Mä oon sitte kanssa tarkkana ja valmiina ottaan kädestä.
että sä olisit Se, muttet olis älynny, että mä tykkään. Se tietää, että mä tykkään. Tai pitäs ainaki. Että jonkinlaista yhteyttä on niinku ollu. Että kyllä me ny ollaan ihan ventovieraita. En tosin muista olisko se puhunu koskaan niin, että se olis vaan mulle tarkotettu, vai oisko aina ollu muitakin, että niinku monelle yhtäaikaa. Saattaa olla etten muista. Kerran oltiin hetki lähes kahden, mutta en muista mitä puhuttiin, tai puhuttiinko ollenka. En ollu sillon vielä ihastunu, tai en tajunnut vielä olevani.
Mutta kyllä me ny sit ollaan väärät. Sen verran se on jo älynny musta. Mutta törmäile sä siellä ja mä sitte tuolla. Tiedä vaikka ne meidän kullat tän lukis ja huomais miten täällä kaivataan niitä. Jos ne siitä sitte lämpenis meilleki. Että sitte niinku olisivat valmiina ku me törmäillään.