kanna synkän virran yli
yksin en jaksa
myönnän heikkouteni
kannan mukanani murheeni
pois haluan heittää ne
virran tummiin pyörteisiin
tuhlaa minuun rakkautesi
pidä luonasi ajan kulun unohtaen
koetaan yhdessä jotain jännää
ota minut syliisi
kosketa pintaa ihon syvältä
annan tunteiden tulisten tulla luoksemme
ei kaikkea voi sanoilla sanoa
annetaan kehon kielen sanomat
todeksi tunteiden mereen sekoittaa
ota minut syliisi
upota kätesi minun sydämmeen
ohjaa kaikki hyvään
ole minulle majakkani
yksin en jaksa
myönnän heikkouteni
kannan mukanani murheeni
pois haluan heittää ne
virran tummiin pyörteisiin
tuhlaa minuun rakkautesi
pidä luonasi ajan kulun unohtaen
koetaan yhdessä jotain jännää
ota minut syliisi
kosketa pintaa ihon syvältä
annan tunteiden tulisten tulla luoksemme
ei kaikkea voi sanoilla sanoa
annetaan kehon kielen sanomat
todeksi tunteiden mereen sekoittaa
ota minut syliisi
upota kätesi minun sydämmeen
ohjaa kaikki hyvään
ole minulle majakkani
Vastaukset 5
Vanhimmat
kaunis ja liikuttava runo
Mielenkiintoista ja kaunista symboliikkaa. Virrassa ollaan, miksi se on synkkä. Kuitenkin kirjoittaja on tulessa, toisen kanssa? Tuo majakka on hyvä, vaikka koskessa ollaan. Jokimajakka.
elementtejä
elämän "pilareitahan" ne kuvastaa...
kiitos
runosta