Olen pohtinut omaa osaani. Olen joutunut kärsimään lestadiolaisuudesta koko elämäni. Vaikka pääsin irti "koukusta" jo yli pari vuosikymmentä sitten, ei "tauti" lähde minusta.
Knen syy? Omako? Ei voi olla sillä lapsena en voinut puolustautua vanhemmiltani, jotka tarjosivat vain yhtä totuutta maailmasta.
Onko vanhempieni syy? On ja ei. On siinä mielessä että heidän olisi pitänyt pitää pois rauhanyhdistyksellä annetut syntiopit. Vaikkapa television käsittäminen "pirun silmäksi". Miksi vanhempaini eivät luottaneet omaan uskoonsa ja ymmärrykseensä?
Ajattelen kauhulla että vielä 2000-luvullakin VL-liikkeellä on voimaa. Surullisinta on että kyse ei ole aikuisten keskinäisestä hengellisyydestä vaan lapset enemmän tai vähemmän pakotetaan yhteen muottiin.
Jumala. Sinua en syytä. Olen luottavainen että Sinä näet mitä vallanhimossa ja yksisilmäisyydessä tehdään sinun nimeä toitottaen.
Knen syy? Omako? Ei voi olla sillä lapsena en voinut puolustautua vanhemmiltani, jotka tarjosivat vain yhtä totuutta maailmasta.
Onko vanhempieni syy? On ja ei. On siinä mielessä että heidän olisi pitänyt pitää pois rauhanyhdistyksellä annetut syntiopit. Vaikkapa television käsittäminen "pirun silmäksi". Miksi vanhempaini eivät luottaneet omaan uskoonsa ja ymmärrykseensä?
Ajattelen kauhulla että vielä 2000-luvullakin VL-liikkeellä on voimaa. Surullisinta on että kyse ei ole aikuisten keskinäisestä hengellisyydestä vaan lapset enemmän tai vähemmän pakotetaan yhteen muottiin.
Jumala. Sinua en syytä. Olen luottavainen että Sinä näet mitä vallanhimossa ja yksisilmäisyydessä tehdään sinun nimeä toitottaen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mitä pahaa näet vanhempiesi opetuksissa sinulle?
Palaja kotiin
Telkkari on väline ihan kuin sähköhammasharja. Mutta tätä välinettä julistettiin paholaisen koneeksi... Telkkarissa on melko paljon hyvää ohjelmaa, itselläni ei vaan aika tahdo riittää katsomiseen kun on muuta mielenkiintoisempaa.
Vanhempieni ja koko lestadiolaisen yhteisön suurin virhe on (tai ainakin oli) että he ovat ainoa oikealla tavalla uskova porukka tässä kuuden miljardin maailmassa. Siis koko maailmankuva pakkosyötettiin sairaan kieroutuneesti. Uskonnon varjolla.
Muitakin pähkähulluja oppeja on pitänyt pyrkiä saamaan mielessä selväksi. Vaikka se että tupakalla saa tuhota ja saastuttaa oma ja muidenkin kroppa. Julmin on naisia alistava mielipuolinen opetus ehkäisemisen luvattomuudesta...
Kestää kauan saada itsensä eheäksi lestadiolaisen pakkosyötön jälkeen.
Eheytyä sairaiden uskontosuuntien aivopesusta. Varhaislapsuudessa tapahtunut uskonpesusta on kaikkein vaikein tunnetasolla irrottautua. Aivopesu tapahtunut niin varhain, ettei itse ole kyennyt kyseenalaistamaan. Vaikka järjellä ymmärtää sen järjettömyyden aikuistuttuaan, sittenkin se on jättänyt niin syvät jäljet ettei se tosiaankaan ole mitenkään helppoa vaan prosessi on tosi raskas.
jota katsoo, joten ei jää tynnyriin.
En todellaan voi kovin arvostaa ihmistä, joka ei ota tarjottua tietoa vastaan, vaan muka ammentaa sen pelkällä kuulolla radiosta, vaikka samat uutiset olivat audiovisuaalisia. Pidän heitä hieman outoina, lähes tyhminä, sillä he ovat niin omavanhurskaista, että haisee.
Miten selitätte jollekin mummulle, joka on yksin 23,5 h. vuodessa ja ei näe kauniita ja rahkeita tai jotain muuta ”virikkeellistä”, oletko kade, että Hän tietäsi maailman jutuista enemmän kun sinä.
Tuo mainitsemasi tv-sarja on yksi hyvä esimerkki siitä minkälaista maailmankuvaa ihannoidaan ja meille tarjotaan tänä päivänä. On oltava kaunis ja rohkea ja mies/naisystävää/puolisoa saa vaihtaa kuin sukkia ja pettäminenkin on ihan luvallista kunhan ei jää kiinni. Tarjoaako tuollaiset ohjelmat sinusta "virikkeellistä" ja ennen kaikkea ajattelumallia kristitylle ihmiselle?
Minulle oli tosi helppoa irroittautua tuosta lahkosta. Vanhempani ovat tosi tiukkapipoisia srk:laisia, ja kaikki sisarukseni ovat myös.
En kuitenkaan uskonut tuohon hölynpölyyn edes lapsena. Muistan hämärästi jo päiväkerhoajoilta (olin ehkä 5v.) kuinka ajattelin, että miksi aikuiset kertovat tämmöistä satua ja ottavat sen niin vakavasti.
Minulle irtautuminen on ollut helppoa, koska en ole uskonut tuohon asiaan koskaan. Sen takia "aivopesu" ei vaikuttanut minuun niin vahvasti kuin muihin. En ole ikinä ajatellut, että olen vanhoillislestadiolainen. Joillekin ystävistäni se on ollut kuulemma hankalampaa.
Kovin "leveästi" kerrot omasta kokemuksestasi. On varmaan toisille helpompaa ja toisille vaikeampaa. Olen omasta ja lähipiirin kokemukzsestani sanomassa että irtiotto lapsuudessa saadusta vl-pakkosyötöstä on äärettömän raskas prosessi. Rinnastan oman kokemukseni henkiseen kidutukseen - yhtä rankka se on ollut.
Vanhempaini olivat vl-uhreja. Sen myötä minäkin. VL-oppi on ikämiesten oppi. Se on naisten kannalta julmaa.
Itse olen kasvanut vähemmän tiukan lestadiolaisuuden (uusheräys) piirissä. Oli meilläkin aika paljon kiellettyjä asioita mm. kortinpeluu.
Itse en kokenut kovinkaan vaikeana tai ahdistavina näitä kieltoja, mutta sellainen kiltin pojan leima rassasi aikuisikään asti. Luulin, että olen kelvollinen vain, kun noudatan tiettyä hyväksyttyä kaavaa.
Tänään en koe näitä lapsuuden asioita ahdistavina, olen vain surullinen siitä, että näin hieno asia, kuin henkilökohtainen usko Jeesukseen, on meidän ihmisten toimesta tehty kurttuotsaiseksi, jopa ahdistavaksi kaavojen noudattamiseksi.
Uskon, että lääke lapsuudessa koettuihin ahdistaviinkiin asioihin on anteeksi antaminen. Se ei ole helppo tie, mutta siihen saa voiman, kun vain sitä pyytää. Se, että antaa näiden asioiden katkeroittaa mieltä, vaikuttaa helposti sen, että uskosta tulee vastenmielinen.
Kuitenkin uskon, että useimmat vanhemmat ovat toimineet niinkuin ovat parhaaksi ajatelleet. Syy on annetussa opetuksessa, jossa on ymmärretty väärin Jeesuksen opetus armosta ja uskovana elämisestä.
Miten estät että toiset eivät joudu uhriksi? Antamalla anteeksi saat oman osasi helpommaksi. Muttaajattelepa toisia uhreja.
Luulen että anteeksianto ilman kritiikkiä on ennenkaikkea itsekäs valinta. Silloin ei välitetä vaikka toiset joutuisivat samaan mielivaltaiseen käsittelyyn.
Miten yksipuolinen ja lammasmainen anteeksianto vaikuttaa julmuuksien tekijöihin? He ottavat uusia uhrjeja koska heitä ei ole vaadittu tilille. Vai kuinka?
"Kuitenkin uskon, että useimmat vanhemmat ovat toimineet niinkuin ovat parhaaksi ajatelleet. Syy on annetussa opetuksessa, jossa on ymmärretty väärin Jeesuksen opetus armosta ja uskovana elämisestä."
Kyllä vanhemmat toimivat yleensä aina lastensa parhaaksi, ja ajattelevat lastensa parasta.
Mutta jotkut vanhemmat ovat alkoholin uhreja, he eivät tiedä mitä tekevät, luulevat alkoholi pelastaa.
Jotkut vanhemmat ovat uskonnon uhreja, he eivät tiedä mitä tekvät, luulevat että tapausko tuo pelastuksen, noudattaa liikkeen laatimia sääntöjä.
Annetaan anteeksi vanhemmillemme, sillä hekin ovat uhreja.
Toimia niin, että tuollainen ei pääsisi jatkumaan.
Mikä siihen auttaisi?
Yksi keino on ainakin tehdä asioista julkisia ja keskustella niistä mahollisimman usean ihmisen kanssa. Kirjoitella lehtiin, erillisille keskustelusivuille, kirjoittaa niille kokemuksiaan, jotka tekevät tutkimuksia näistä asioista jne. Puhua, kirjoittaa ja edelleen puhua kirjoitaa jne.
Vaieta ei saa missään tapauksessa. Vaikeneminen mahdollistaa ainoastaan noiden pahojen asioiden jatkumisen perheissä.
"Yksi keino on ainakin tehdä asioista julkisia ja keskustella niistä mahollisimman usean ihmisen kanssa".
Totta tuo. On vaan niin että vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä rajuimpia toimia tehneet hoitomiehet istuvat erurivissä laupiaan samarialaisen näköisenä. Eivätkä he suostu keskustelemaan. He ovat kaulailleet toisensa puhtaaksi. Ja kääntäneet selkänsä uhreille...
Pitää puhua kaikkialla missä se on mahdollista, jos ei mitään yritä tosissaan ei saa mitään aikaankaan.
Ja nythän on meneillä se tutkimus väkivallasta uskonnolisissa piireissä.Aikaa vielä tämänkuun loppuun, niin että sinne voi kirjoittaa.
Kun se tutkimus valmistuu nämä asiat nousevat julkiseen keskusteluun!
Puhuu ja kirjoittaa siellä missä vaan voi niin tehdä.
Edessä koskaan pidä vaieta, vaan on sanottava se väärä vääräksi.
Ainahan on puhuttu siitäkin avoimesti, että alkoholi tuo tullessaa kaikkea pahaan, ja siitä mitä se paha on mm. väkivalta, alistaminen, raiskukset yms...
Monet ehkä ajatteleekin, että jos ei käytä alkoholia, niin ei meillä ole noita ongelmia. Ihan samanlaisia ongelmia voi olla myös ilman alkoholia, ja vaikka se tapahtuu ilman alkoholia niin se on yhtä väärin, ja ehkä vielä vaikeammin poistettavissa kun syy on muualla kuin alkoholissa.
Esim. Vl-liikkeessä tilanne saattaa olla hankala jos siellä esiintyy vääryyksiä. Saattavat helposti tuudittautua siihen, että ei meillä ole ongelmia koska alkoholi kuuluu kiellettyjen listalle.
Vl-ihmiset eivät oikein saa mistään sitä todellista tietoa asioista kun telkkaakaan ei saa katsoa, ja sieltä tulee ihan oikeasti myös niitä tärkeitä ohjelmia joita jokaisen olisi hyvä katsoa, osaisi ajoissa puuttua angelmiin.
Nykyään on hyvä kun on netti, niin sieltä kaikki myös vl-ihmiset löytävät nykyään tietoa mitä ei ennen mistään saannut. Lehtien myös pitäisi alkaa avoimesti enemmän kirjoittamaan siitä, että myös uskonnollisetryhmät voivat olla kaiken pahan alku ja juuri, ei aina se alkoholi. Uskonnonuhreja on ihan liian paljon jotka kärsivät koko elämänsä ajan, sen pitäisi jo kertoa siitä, että niissä uskonryhmissä on jotain pahasti pielessä jotka tekevät ihmisistä uhreja ja sairastuvat henkisesti.
Kaikista asioista pitäisi pystyä keskutelemaan avoimesti ja asioiden oikeilla nimillä. Kun asioista keskustellaan avoimesti eikä vaieta, tai yritetä salata niitä vääryyksiä, niin vääryyksien uhritkin uskaltavat hakea helpommin sitä apua kun tietävät jonkun vääräksi. Jos uhri ei osaa tai ei uskalla hakea apua jostain syystä, niin sellainen ihminen ennenpitkää sairastuu henkisesti koska tukahduttaa kaikki tunteensa ja syyllistää itsensä tapahtumista.
Mitä enemmän keskutellaan, sen paremmemmin se auttaa ihmisiä hakemaan apua.
"Uskonnonuhreja on ihan liian paljon jotka kärsivät koko elämänsä ajan". Voi kuinka tärkeää olisi että lestadiolaiset johtomiehet tajuaisivat asian. Ajatelkaapa vaikka nuoria parikymppisiä naisia. Hengellisellä mielivallalla ja kiristämisellä heidät pakoitetaan eläimelliseen osaan sarjasynnyttäjiksi. Julmaa!
Aivopesuyritystäkö?
Tuskinpa tältä palstalta kukaan elämäänsä apua saa tai sitä etsiikään..
Olen aina ihaillut perheitä, missä lapsille on jo kotona pienestä asti puhuttu rakastavasta Jumalasta, Jeesuksesta ja taivaasta. Se on suuri rikkaus ja myöskin siunaus. Se antaa lapsen elämään toivon ja myös turvallisuuden tunteen tämän kylmän ja usein niin kovankin maailman keskellä.
Saa olla kiitollinen, että jo kotona lapsia on evästetty taivaan tielle. Näin Jumala on varjellut uskomassa monesti suurenkin perheen kaikki lapset. Johdattanut kulkemaan turvallisesti oikeaa tietä, varjellut monesta maailman pahasta ja näin usein siunaus siirtyy tulevillekin polville. Maailma ei mitään anna, eikä se ole ainakaan kestävää, turva siitä on kaukana.
Itselläni ei kotona uskonasioista liiemmin puhuttu. En myöskään ymmärtänyt puhua omille lapsilleni näistä asioista. Harmi. Nyt ymmärtäisin, mutta liekö myöhäistä.
Niin minäkin. Siis "Olen aina ihaillut perheitä, missä lapsille on jo kotona pienestä asti puhuttu rakastavasta Jumalasta, Jeesuksesta ja taivaasta. Se on suuri rikkaus ja myöskin siunaus. Se antaa lapsen elämään toivon ja myös turvallisuuden tunteen tämän kylmän ja usein niin kovankin maailman keskellä."
En kuitenkaan voi hyväksyä vanhoillislestadiolaisuutta jossa MAALLINEN VALLANHIMO JA HALU MÄÄRITTÄÄ TOISILLE OMANTUNNON KYSYMYKSET. Siis kaunista puhetta mieleellän minäkin kuuntelen rakastavasta Jumalasta, Jeesuksesta ja taivaasta. Siihen ei tarvitse yhdistyksen määrittelyä hyvästä ja pahasta.
Vanhempani eivät ollet usomassa.
He riitelivät ja antoivat minun katsoa televisiota ja sain huonoja vaikutteita sieltä.
Minulle ei kerrottu Jumalasta ja tain ilman sen kummempia syntituntemuksia monenlaisia kolttosia ja pahaa.
Kovin olen kärsinyt ja huonosti menestynyt juuri oman pahaintekojeni tähden.
Olisimpa kasvanut ilman telkkaria ja hyvässä srk:ssa ja ties mitä minustakin olisi tullut.
Hyvä että vanhana sentään tulin vl-piiriin ja elämänlaatu on kohannut.
Huuhaata puhut. Hyvää on toki vl-liikkeessäkin. Luulen niin, vaikka itselle ei jäänty hvää juuri mieleen. Mutta kyllä siellä nokkamiesten vallanhalu ja naisten alistaminen on kohtuutonta.
"Minulle ei kerrottu Jumalasta ja tain ilman sen kummempia syntituntemuksia monenlaisia kolttosia ja pahaa."
Edes kastettu, että kummit olisivat voinneet kertoa Jumalasta? Et ole ilmeisesti sitten käynnyt edes rippikoulua. Mutta kyllä kain ihmiset yleensä edes jossain kuulevat Jumalasta jos vanhemmat eivät siitä puhu, esim. jo koulussa on uskontotunteja, vai etkö käynnyt niilläkään jostain syystä?
Ja jokainehan meistä syntiä tekee, mutta jos ihminen on edes kuullut joskus Jumalasta, niin joitain asioita jo vääräksi tietää. Ja myöhemmin Jumala saattaa herrättää sen synnintunnon, ja ihminen haluaa luopua siitä synnin tekemisestä.
Se on sitä uudesti syntymistä.
"Olisimpa kasvanut ilman telkkaria ja hyvässä srk:ssa ja ties mitä minustakin olisi tullut."
Ikävää tosiaan jos vanhemmat antavat lasten katsoa mitä sattuu telkasta. Mutta ei se srk-vanhemmuuskaan kai takaa automaattista hyvyyttä? Jos ei katsota telkaa, niin lapsi saattaa joutua katsomaan muita vielä pahempia juttuja mitkä tapahtuu ihan oikeasti mm. väkivalta, alistaminen, seksuaalinen hyväksikäyttö yms. niitä voi tapahtua myös srk-perheissä, mutta sillä erolla että lapsi ei välttämättä ihan heti tajua niitä vääriksi kun ei saa telkasta tai mistään kuulla miten väärin se on, telkassa kun on paljon myös asiaohjelmia.
"Hyvä että vanhana sentään tulin vl-piiriin ja elämänlaatu on kohannut."
Hienoa, että olet löytänyt paikan missä pääset synnin tekemisestä eroon. On monia ihmisiä jotka tarvitsevat tukea ympärilleen lopettaakseen pahuudet. Kokemuksesta sinäkin olet sen oppinut, että tiedät miten toimia läheistesi kanssa, kerro heille Jumalasta, mutta älä saarnaa kaikkea synniksi, sillä Jumala antaa sen synnintunnon ihmiselle niistäkin asioista mitä ihminen aiemmin ilman Jumalaa ei synniksi tiennyt.
uhri...
sanovat viisaat.
Kannattaa "huvikseen" pohtia että kenen kanssa vaihtaisit osia, tai "olisitko" vaihtamassa perhettäsi mihin tahansa, taikka olisiko sinua kiinnostanut syntymättömän osa.
Itse en vaihtaisi, kuitenkaan, kenenkään kanssa osakkeitani sillä ilman henkisten asioiden pohdinnan mukaana oloa ja mahdollisuutta, olisin kutakuinkin toivoton ihminen ja ilmeisen tyhjä hylsy.
Nyt pystyn käsittelemään arvoja ja asioita joita ei jollakin ole edes olemassakaan.
Tässä pystyisi vetämään lukuisia piirteitä ja seikkoja, ns. kohtalon plussista ja miinuksista mutta en jaksa ja jouda.
Ihmisen kasvuun ja "evoluutioon" kuuluu nimenomaisesti henkisten asioiden mukaan tulo, uskominen jne. jne.
Vanhojen vl-miesten syy. selvä juttu.
Siis oletko kärsinyt lestadiolaisuudesta vai ankarista vanhemmistasi? En ole itse lestadiolaispiireissä enää, mutta muistan nuorena, kun eräs ystävästäni kertoi perhe-elämästään, tarina poikkesi jotenkin olleellisesti muiden lestadiolaisten nuorten tarinoista. Ystäväni oli kasvettuuaan tajunnut itsekin että hänen vanhemmillaan oli uskontoon sekoittunut jotain muutakin kuin mitä olisi pitänyt. Eräs piirre oli ankaruus ja kohtuuttomuus. Lapsi/lapset eivät olleet asiasta lapsena kertoneet, mutta aikuistuttuaan yksi jos toinenkin tarvitsi käsitellä pohjamutia myöten suhdetta kotiinsa ja vanhempiinsa. Osa reagoi uskontoon hyvin voimakkaasti, vaikkain osuvampi kohde olisi saattanut paremminkin olla vanhempien arvot ja mielivaltaiset kasvatusmenetelmät. Perhe kuulosti ja vaikutti kavereiden korvin ja silmin jollakin tapaa tunneköyhältä ja ankaralta. Vanhemmat voivat huonosti.
Kysyimme usein ystäävältäni miksi ette kertoneet muille. Olisitte varmasti tulleet tavalla tai toisella autetuiksi. Toisaalta kysymys oli turha. Sen verran meilläkin oli sivistystä tajuta lapsen normaali reagointi perhesuhdeväkivaltaan. Väkivalta perheessä ei ollut fyysistä, mutta henkistä se oli ollut. Lapsi oli ollut lojaali vanhempiaan kohtaan hiljenemällä.
Olen jättänyt lestadiolaisuuden, mutta en kyllä asiasta voi sanoa kärsiväni. Minulle taustani toimii vieläkin hyvänä voimavarana ja yhdenlaisena uskonnollisuuden sivistyksellisenä työkalupakkina. Tunnen monia lestadiolaisia ja kanssakäyminen on heidän kanssaan mutkatonta. En pidä missään tapauksessa pahana että sain kotikasvatuksessa kristillisiä arvoja. Perheessäni rakkautta ei säästelty. Perheessäni ei myöskään mihinkään uskonnollisuuteen koskaan pakotettu. Irtaantuminen omille teille oli helppoa, kun sen parhaakseni näin. Suhteet perheeseeni ovat edelleen hyvät.
Vaikea on sanoa kenen syy. Tiesikö kukaan että jollakin tapaa kärsit jostakin? Annoitko kenenkään auttaa tuolloin? Oletko voinut keskustella asiasta suoraan vanhempiesi kanssa? Oliko kasvatuksessa kaikki kohdallaan? Asioiden käsittelemättömyys usein kuormittaa.