Mitä mieltä olet kostamisesta

Niinhän se isossa kirjassakin sanotaan, että hävytön se mies joka ei kiimaista naista auta.
Mutta kyllä olet ottanut aika ison riskin, nimittäin noihin pariskuntien keskeisiin kostotalkoisiin ei yleensä kannata mennä mukaan, nimittäin niistä voi tulla vaikka puukkohippaset.

Minut eräs 'tyttö' valitsi/pyysi siittäämään lapsen hänelle.

Tämä juttu ei ole tarua, vaan aivan faktaa.


Kostaminen ei ole minun keinovalikoimassa aivan päälimmäisiä asioita.
Nuorena; hippien opein eletty 'seurustelukultuuri' ei tuntenut sanaa pettäminen, joten myöskään sanaa kosto.

Minäkö tyhmä? Nyt en ymmärrä mitään.
Kenelle kostaisin, mitä ja miten, jos olisin itse välineenä?
Olisiko minulla silloin vain välinearvo?
Suostuisinko itse itseni esineellistämään?
Eikö minulla olisi parempaa arvoa?
Entä mikä olisi sen toisen arvo?
Mitä rakasteleminen minulle silloin merkitsisi?
Onkohan tässä kyse markkinatalouden kertakäyttäkulttuurista ja ihmisen esineellistämisestä?

Ymmärrän yhtä ja toista rakastamisesta, rakkaudesta, erotiikasta ja himosta sekä niiden kohteena olemisesta, mutten yhtään mitään tästä nimenomaisesta kuviosta - vaikken vapaaehtoista avuntarjoajaa paheksukaan. Aikuiset tehkööt, mitä haluavat, kun eivät toista tarkoituksella vahingoita. Ei kaikkea tarvitse ymmärtää.;))

näitä kostajia olis enemmän.nimimerkillä ikuisessa puutteeeeeessa.

70 luvun lopulla.istuin ravintolassa,pöytään pö
lähti kinasteleva pariskunta.eroaikeissa puheista päätellen.ilta eteni olutta kului.loppuillasta nainen potki minua pöydän alla
lähdimme naisen asunnolle.aviomies jäi kapakkaan.harrastimme mitä harrastimme.jossain vaiheessa naisen mies hakkasi ovea ja huusi mä
tiedän,että te olette siellä,mä seurasin teitä.
kundi ampui itsensä kahden päivän päästa.olenko
minä syyllinen tähän kuolemaan.asia on painanut
minua kaikki nämä vuodet.

Kostaminen on mielestäni mielen pienuutta.