En todella tiedä mitä tekisin, mihin kirjoittaisin, mistä saisin apua. En kehtaa soittaa lääkäriin tai terveydenhuoltoon, pelkään niin ettei minua ymmärretä tai että ongelmaani väheksytään.
Löysin netistä tietoa syömishäiriöstä nimeltä BED. Tunnistan itseni kaikista kuvauksista.
Syön hyvin hallitsemattomasti. Joskus saatan ostaa kaupasta sipsipussin, karkkia, jäätelöä, rasvaista rahkaa, makkaraa, valkoista leipää... Ja syödä kaiken kerralla. Toisinaan käyn välillä oksentamassa, toisinaan en. Joskus menen nukkumaan huonovointisena vatsa täynnä ruokaa nukkumaan.
Ylipainoa on reilusti, syömisestäni riippuen vaa'an lukema vaihtelee sadasta kilosta yli 120 kiloon.
Tämä ongelma minulla on ollut jo vuosia. Olen salannut ahmimsen läheisiltäni. Ihmettelen, miksei kukaan ole huomannut mitään, vaikka syön aina muiden läsnä ollessa hyvinkin terveellisesti, mutta pysyn silti tuhdissa kunnossa.
En jaksa enää liikkua, kunto on huonontunut.
Hampaiden kunto on selvästi heikentynyt satunnaisen oksentelun takia. Pelkään menettäväni hampaat joskus, minulla on ollut kauniit hampaat.
Olen niin väsynyt tähän. En jaksa elää enää näin. Juuri äskenkin söin pussillisen sipsiä ja dippikastikkeen, ja rasvaisen jugurtin jotta oksentaminen käy paremmin. Oksennan siksi, koska olen aiemmin päivällä ahminut keksiä, karkkia, hampurilaisen, jäätelöä... Enkä silloin oksentanut.
Olen menettämässä mielenterveyteni. En jaksa kunnolla opiskella. Syöminen hallitsee jokaista hetkeäni.
Myös ihmissuhteeni rakoilevat. Olen masentuneempi ja sisäänpäinkääntynyt mutta takertuva. En halua menettää ihmisiä elämässäni. En kelpaa itselleni, mutta en haluakaan kelvata, näin sairaana.
Haluaisin päästä normaalipainoon, tai edes lähelle sitä. Haluan jaksaa taas liikkua ja syödä terveellisesti, voisin henkisesti niin paljon paremmin.
Itkettää, olen niin väsynyt tähän. Minulla ei ole voimia tehdä mitään, muuta kuin syödä ja joskus oksentaa - tai sitten lihoa entisestään. Tavallaan helpottaisi tieto siitä, että apua olisi mahdollista saada, mutta tuntuu että lääkäriin meno ei todellisuudessa auttaisi. Kaipaisin kontrollia.
Auttakaa, jos teillä on kokemusta!!Kiitos
Tarvitsen apua, en jaksa...
7
1129
Vastaukset
- _Rasberry_
Tiedän tunteesi paremmin kuin kukaan.. :( itse taidan pyöriä samojen ongelmien kanssa..
Itse olen koittanut pohtia ongelmieni syytä ja olen huomannut että tämä syöminenkin on yhteydessä työhöni, johon olen lopen uupunut. Teen kolmivuoroa ja olen aivan loppuunpalanut. Se ajaa minut iltaisin syömään ja joskus myös oksentamaan, koska inhoan itseäni kun vaan ahmin. Huomasin kuitenkin, että kun sain tilaisuuden hetken tehdä pelkkää yhtä vuoroa, ahmiminen ja ruoan ajattelu hellitti hetkeksi, muutenkin elämä näytti paremmalta. Nyt olen taas palannut kolmivuoroon ja elämäni on täyttä helvettiä. Syöminen on jatkuvasti mielessä ja olen lihonut kauheasti :(
Ota vain rohkeasti yhteyttä lääkäriisi tai terveydenhoitajaan. Luulen että olisi helpottavaa jutella asiasta ammatti-ihmiselle. :)
Ja laita s-postiosoitteesi jos haluat jakaa ajatuksia kanssani =)- bed-----21
Kiitos...!!!
Pelkään vaan kovasti että ongelmaa ei oteta vakavasti, tai että lääkäri sanoo vain: "Yritähän tyttö laihduttaa, ala syödä kasviksia, lisää liikuntaa pikku hiljaa." Tuo vastaus musertaisi minut tässä vaiheessa...
Minullakin on monenlaista stressiä elämässäni, ne varmasti vaikuttavat.
Tänäänkin olen jo syönyt ties mitä... Kaupassa kiertelin ja mukaan tarttui kaikenlaista "hyvää". Oppisinpa vihaamaan niitä herkkuja, mutta ei... Aina ne houkuttelevat ja saavat minut hetkeksi uskomaan, että oloni parantuisi.
Rahatkin hupenevat kun ensin syön hirmuisesti, sitten oksennan ja syön taas hirmuisesti. Siinä vaiheessa en yleensä enää oksenna... Kuinka paljon mahtaisinkaan painaa jos en oksentaisi lainkaan!
Ja niin... Minustakin voisi sanoa, että päällisin puolin asiani ovat ihan kunnossa, mutta ovatko enää kauaa? Eniten pelkään, että jään opinnoissa jälkeen (olen jo jäämässä) ja että menetän minulle rakkaimpia ihmisiä, jos he kyllästyvät masenteluuni... En uskalla puhua edes heille tästä ongelmasta, häpeän sitä mielettömästi.
Mutta kiitos _Rasberry_ sinulle tuesta! ja tsemppiä itsellesi... kunpa voisit tehdä yksivuorotyötä, jos se helpottaa ja säännöllisempi rytmi tekisi varmasti hyvää jokaiselle... - M-Kuro
bed-----21 kirjoitti:
Kiitos...!!!
Pelkään vaan kovasti että ongelmaa ei oteta vakavasti, tai että lääkäri sanoo vain: "Yritähän tyttö laihduttaa, ala syödä kasviksia, lisää liikuntaa pikku hiljaa." Tuo vastaus musertaisi minut tässä vaiheessa...
Minullakin on monenlaista stressiä elämässäni, ne varmasti vaikuttavat.
Tänäänkin olen jo syönyt ties mitä... Kaupassa kiertelin ja mukaan tarttui kaikenlaista "hyvää". Oppisinpa vihaamaan niitä herkkuja, mutta ei... Aina ne houkuttelevat ja saavat minut hetkeksi uskomaan, että oloni parantuisi.
Rahatkin hupenevat kun ensin syön hirmuisesti, sitten oksennan ja syön taas hirmuisesti. Siinä vaiheessa en yleensä enää oksenna... Kuinka paljon mahtaisinkaan painaa jos en oksentaisi lainkaan!
Ja niin... Minustakin voisi sanoa, että päällisin puolin asiani ovat ihan kunnossa, mutta ovatko enää kauaa? Eniten pelkään, että jään opinnoissa jälkeen (olen jo jäämässä) ja että menetän minulle rakkaimpia ihmisiä, jos he kyllästyvät masenteluuni... En uskalla puhua edes heille tästä ongelmasta, häpeän sitä mielettömästi.
Mutta kiitos _Rasberry_ sinulle tuesta! ja tsemppiä itsellesi... kunpa voisit tehdä yksivuorotyötä, jos se helpottaa ja säännöllisempi rytmi tekisi varmasti hyvää jokaiselle...Ongelmasi kuulostaa todella vakavalta...
Suosittelisin kääntymistä lääkärin puoleen, olet sairas, ja sinä TARVITSET oikeanlaista hoitoa. Sinulla on oikeus siihen.
Kannattaa keskustella toisten samaa vaikaa potevien kanssa, oli hyvä aloittaa netistä, mutta aina se ei välttämättä riitä. Koita löytää jokin, mikä tahansa "stressinpurkaja" harrastus, jotta voisit purkaa muuhunkin kuin syömiseen. Juuri liikunta olisi erinomaista, henkinen tila voisi parantua ja painon kanssa helpottuu!
Niin, ja kaupassa voisit tosissaan miettiä sitä rahakysymystä... Että mitä kaikkea voisitkaan ostaa niiden lukemattomien herkkujen tilalle! Kokeile vaikka sellaista että päivänä 1 jätät vaikka sipsit ostamatta, päivänä 2 sipsit ja jäätelöt, päivänä 3 kaikki edelliset ja vaikka suklaapatukka tai pari, jne. Kannattaa valita kevyimpiä tuotteita. Myös itsekuria kannattaa ajatella paljon ja kehittää itselleen raudanluja mieli! Se on aika vaikeaa, tosin.
Itselläni ei ole mitään omakohtaisia kokemuksia tästä, joten "neuvoni" eivät välttämättä auta mutta toivon silti sydämmeni pohjasta valoisampia aikoja molemmille! - samaa kokeva
M-Kuro kirjoitti:
Ongelmasi kuulostaa todella vakavalta...
Suosittelisin kääntymistä lääkärin puoleen, olet sairas, ja sinä TARVITSET oikeanlaista hoitoa. Sinulla on oikeus siihen.
Kannattaa keskustella toisten samaa vaikaa potevien kanssa, oli hyvä aloittaa netistä, mutta aina se ei välttämättä riitä. Koita löytää jokin, mikä tahansa "stressinpurkaja" harrastus, jotta voisit purkaa muuhunkin kuin syömiseen. Juuri liikunta olisi erinomaista, henkinen tila voisi parantua ja painon kanssa helpottuu!
Niin, ja kaupassa voisit tosissaan miettiä sitä rahakysymystä... Että mitä kaikkea voisitkaan ostaa niiden lukemattomien herkkujen tilalle! Kokeile vaikka sellaista että päivänä 1 jätät vaikka sipsit ostamatta, päivänä 2 sipsit ja jäätelöt, päivänä 3 kaikki edelliset ja vaikka suklaapatukka tai pari, jne. Kannattaa valita kevyimpiä tuotteita. Myös itsekuria kannattaa ajatella paljon ja kehittää itselleen raudanluja mieli! Se on aika vaikeaa, tosin.
Itselläni ei ole mitään omakohtaisia kokemuksia tästä, joten "neuvoni" eivät välttämättä auta mutta toivon silti sydämmeni pohjasta valoisampia aikoja molemmille!itselläni aúttoi ser että päätin antaa itselleni joka viikolle 3€ (jonka sitten pienensin myöhemmin kahteen euroon) rahaa herkutteluun. Sitten kun huomas kuinka vähän sillä saa niin tuli kuin huomaamatta ostettua esim. rahkapurkki ja kevyttä vaahtoutuvaa vaniljakastiketta johon lisäksi marjoja pakkasesta, ja just sellasia ruokia mistä jäis pitkäks aikaa herkuteltavaa. tämä ainakin mulla autto, muu ruoka oli sellasta kevyttä perusruokaa
- ahmija123
Mulla oli sama juttu ku tein 2-vuorotyötä; aamuvuorot meni ok (ahmimista vain 1-2 krt vkossa, yleensä viikonloppuna) mutta iltavuorovkoilla homma lähti käsistä täysin. Melkein joka päivä heti kotiin päästyä alkoi mieletön mättäminen jota jatkui klo 3-4 asti. Melkein 2 vuotta kestin siinä oravanpyörässä, kunnes vaihdoin päivätyöhön lähinnä just ahmimisen takia ja ehkäistäkseni lihomista.
- bed-----------21
ahmija123 kirjoitti:
Mulla oli sama juttu ku tein 2-vuorotyötä; aamuvuorot meni ok (ahmimista vain 1-2 krt vkossa, yleensä viikonloppuna) mutta iltavuorovkoilla homma lähti käsistä täysin. Melkein joka päivä heti kotiin päästyä alkoi mieletön mättäminen jota jatkui klo 3-4 asti. Melkein 2 vuotta kestin siinä oravanpyörässä, kunnes vaihdoin päivätyöhön lähinnä just ahmimisen takia ja ehkäistäkseni lihomista.
Kiitos jälleen... Aion kohta soittaa lääkäriin, kunhan puhelinneuvonta-aika alkaa... Tuntuu tosi vaikealta soittaa, olen yrittänyt kirjoittaa paperille mitä sanoisin... Pelkään edelleen ettei kuulija ymmärrä, pitäkää peukkuja että toisin käy.
- bed------------21
bed-----------21 kirjoitti:
Kiitos jälleen... Aion kohta soittaa lääkäriin, kunhan puhelinneuvonta-aika alkaa... Tuntuu tosi vaikealta soittaa, olen yrittänyt kirjoittaa paperille mitä sanoisin... Pelkään edelleen ettei kuulija ymmärrä, pitäkää peukkuja että toisin käy.
Kävi kutakuinkin niin kuin pelkäsin... yritin kertoa asiaani vanhemmalle naislääkärille, itkettikin, hän vain neuvoi soittamaan toiseen numeroon (mielenterveys kuulemma hoitaa YTHS:llä nämä asiat...) ja se numero on sitten varattu koko ajan. Auts. Kunpa tämä rohkaistuminen ei nyt menisi ohitse.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oulaisten vaalit, hyvä alku mutta lisää toimenpiteitä tarvitaan.
Hallituksen toimet rikollisuutta vastaan alkavat tuottaa tulosta. Puolueväriin katsomatta demokratian valtaa ja perustus64155Olet minua
vanhempi, mutta se ei vaikuta tunteisiini. Tunnen enemmän kuin ystävyyttä. Olo on avuton. Ikävöin koko ajan. Yhtäkkiä va952293Jos tapaisimme uudelleen?
niin luuletko että mikään muuttuisi vai toistuuko meidän historia? Ehkä vähän eri tavalla mutta samoin tuloksin J61989Mites nyt suu pannaan
Kitkiöjoki ja Järvinen solmivat Attendon/Terveystalon kanssa sopimuksen, jonka mukaan sopimuksen irtisanomisoikeus on va37853- 47844
Mies pyysi rahaa
Jälkikäteen kun tarjosi kyydin yhteisestä harrastuksesta kotiini. Mitä vi**... Ei ihastunut mies noin toimi?186840- 34821
Taas Lieksassa tyritty
Suomalaisten kansallismaisemaa juntit pilaamassa. Nuori tyttö kaupunginjohtajana ei ole sen viisaampi. *S-ryhmän hanke119775Nähdäänkö ensi viikolla
paikassa joka alkaa samalla kirjaimella kuin etunimesi? Ikävä on sinua. Fyysistä läsnäoloasi.35772- 35764