Isä Meidän rukouksessa: "Anna meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme" jne.
Miten vl. Saako syntien antaja olla ihminen?
Miten vl. Saako syntien antaja olla ihminen?
Raamattu ja Isä Meidän rukous
suhde VL:ään
221329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
mustaa valkoiseksi ja päinvastoin
..mainittu rukous kertoo edellä ensin, että tulkoon Sinun valtakuntasi.. jatkossa sitten jatkuu "anna meille meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet". Raamatussa käytetään myös toisaalla sanaa "velvollistemme".
Eli vastaushan löytyy jo itse rukouksesta; tarvitaan välikappale Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen, joka on saanut itse uskoa syntinsä anteeksi. Sinun kannattanee lukea myös lähetyskäsky, joka annettiin opetuslapsille.
Kyllä ihminenkin voi synnit antaa anteeksi. Ja omat synnit täytyy ainakin itselle antaa anteeksi. Eihän kukaan jaksa syntisenä elää, synti on taakka, josta pitää vapautua.
Viestin annin:
"Eli vastaushan löytyy jo itse rukouksesta; tarvitaan välikappale Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen, joka on saanut itse uskoa syntinsä anteeksi. Sinun kannattanee lukea myös lähetyskäsky, joka annettiin opetuslapsille.
Väitätkö, että VL:iä oli jo silloin. 2000 v. sitten.
Lue VL-historiaa.
Jos niin olisi, oikeat taivaanpääsijät olisivat oppien 0. v. sitten mukaan, ei VL:en n. 1880 mukaan.
eli uskovaiset ja vl:t.
Vl:t on vain nimitys ja samoin uskovia uskovaisia ihmisiä on ollut yli 2000 vuotta ja raamattu kertoo, että vasta kun viimeinen parannuksen tekijä on saanut kokea parannuksen armon, niin vasta sitten on Jeesuksen toinen tuleminen.
Viides pyyntö: "Ja anna meille anteeksi velkamme niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme."
Luther selittää Isä meidän-rukousta Tunnustuskirjoissa Isä meidän, viides pyyntö: http://www.nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/library/fi/tunnustuskirjat/ik/1pyyntö.html
Ei Lutherin selityksestä löydy 'välimies'-oppia.
Meidän on kuitenkin annettava anteeksi ensin niille, joita vastaan olemme rikkoneet, niin mekin saamme meidän Isältämme anteeksi.
Siihen tarvitaan sitten vain uskoa, että synnit ovat anteeksi.
sanovat kuitenkin: "missä ikinä on syntinsä tunteva ja lohdutusta ikävöivä sydän, se saa lujan turvapaikan, kun se löytää Jumalan sanan ja kuulee, että Jumala itse ihmisen suulla päästää hänet synneistä ja julistaa vapaaksi.." Taidamme lukea kirjoituksia erilailla?
http://www.nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/library/fi/tunnustuskirjat/ik/1pyyntö.html
Missä kohtaa Isä meidän-rukouksen seliyksessä noin sanotaan? En löydä sitä.
haulla Luther ja Isä meidän...löytyi helposti!
Ei näytä lähettämäni linkki avautuvan oikein ainakaan uudelleen lukiessani. Jotain häikkää täälläpäin? Aukeaako siellä Tunnustuskirjoihin ja Isä meidän-rukouksen selitykseen?
toimii. Laitan uudelleen linkin Tunnustuskirjoihin http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/1pyynto.html#viides
..luther-larsleevi.blogspot.com muunmuassa
sinun pitää esittää Tunnustuskirjoista, Isä meidän-rukouksen viides pyyntö-selityksestä Lutherin mukaan. Eikö laittamani linkki aukea?
ja jäin miettimään, koska siinä sanotaan, että antaa anteeksi rukoilemattakin.. loppuosassa on myös kohta "tämä merkki näet kykenee vahvistamaan ja ilahduttamaan omaatuntoamme aivan yhtä paljon kuin kaste ja ehtoollinen, jotka on asetettu meille ulkoisiksi merkeiksi.." eli jos yhdistetään kertomani kanssa, niin tarkoittaako, että jokatapauksessa ihminen on syntinen ja pelastuu vain Jumalan suuresta armosta, vaikka ahkeroisi tehdä rippiä. Kuitenkin on ensin uudesti synnyttävä, että olisi taivaskelpoinen..
"tarkoittaako, että jokatapauksessa ihminen on syntinen ja pelastuu vain Jumalan suuresta armosta, vaikka ahkeroisi tehdä rippiä"
Vastaan tästä sivusta, että "kyllä". Ihminen pelastuu "yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen Kristuksen tähden", kuten Raamatussa sanotaan (tai jotenkin tuohon suuntaan, en muista sanatarkasti). Rippi ei ole autuuden ehto, vaan Jumalan lahjoittama "armoetu" uskovalle ihmiselle. Tosin on vaikea kuvitella, että joku ihminen olisi uskossaan niin vahva, ettei hänen tarvitsisi rippiin turvautua.
rippi ei olekaan, vaan armoetu, kuten Luther ripistä selittää. Rippiä ei tule päästää kirkosta katoamaan. Ripillä tarkoitetaan yhteistä rippiä, jota kirkossa julitetaan. Yhteisessä ripissä uskotaan synnit anteeksi. Toinen ripin muoto on yksityinen rippi, jossa uskovalle rippi-isälle tunnustetaan mieltäpainavat synnit, joita ei rukouksessa tai yhteisessä ripissä jaksa uskoa anteeksi.
Ev.lut. kirkon Tunnustuskirjoista löytyy Raamattuun perustuva selitys synninpäästöstä eli ripistä.
Raamatun ja Lutherin mukaan Isä meidän rukouksessa, josta aloituksessa oli kyse, saa synnit anteeksi suoraan Jumalalta yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Aamen.
Isä Meidän-rukous on ihmisen pyyntö Jumalalle. Siten rukouksen "Anna meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme" tarkoittaa, että Jumalaa pyydetään "unohtamaan" synnit samalla tavalla kuin mekin anteeksiannamme toisille ihmisille. Tässä tulee esille, miten on tärkeä antaa anteeksi toisille jos haluaa saada itse myös anteeksi. Tämä anteeksi antaminen on nimenomaan ihmisten välistä. Kun ihmiset sopivat asiat maanpäällä, niin Jumala antaa ne samalla tavalla anteeksi taivaassa.
Maanpäällä anteeksiantajana toimii nimenomaan ihminen. Jeesus jätti nämä valtuudet ihmiselle maanpäälle.
Näin puhuu "oppi-isämme" Martti Luther huonepostillassaan:
"Se on todellakin suuri valta: kristityt saattavat sanoa toinen toisellensa: Veljeni, ole hyvässä turvassa, sinulla on armollinen Jumala; usko vain siihen lupaukseen, jonka minä sinulle julistan Jeesuksen nimeen, niin se on oleva yhtä vahva totuus, kuin jos Jumala itse olisi sinulle sanonut: Sinun syntisi ovat anteeksiannetut."
"Tämä valta on, niinkuin kuulemme, saanut alkunsa Herrasta Kristuksesta, ja se on sen jälkeen jäänyt meille ihmisille (...) Näistä sanoista saat ammentaa yhtä varman lohdutuksen, kuin jos Kristus itse persoonallisesti taivaastansa niin sinulle sanoisi."
"Nyt Pyhä Raamattu opettaa minulle ja kaikille kristityille, että jos tahdon saada syntini anteeksi, minä en saa käydä soppeen, sanoen: Jumalani, anna syntini anteeksi, ja sitten odottaa, että enkeli taivaasta tulee sanomaan minulle: Syntisi ovat annetut anteeksi. Jumala lupaa itse tulla tyköni vakuuttamaan minua syntien anteeksiantamuksesta."
"Oppikoon siis jokainen etsimään syntien anteeksiantamusta ihmisiltä eikä mistään muualta. Ainoastaan siten se on löydettävissä, sillä näin kuuluu Herramme Kristuksen käsky: Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa (Matt. 18:18). Ja samoin: »Joiden synnit te annatte anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut» (Joh. 20:23). Jumala ei voi sietää, että jokainen ryhtyy rakentamaan omia tikapuita eli portaita taivaaseen: hän yksin tahtoo olla rakentaja."
käsityksessä syntien anteeksisaamisesta kuin vl:t.
sinulle pettymys, mutta Luther ei ollut samassa käsityksessä, eikä Luther 'kääntynyt' vl:eksi toisin kuin vl:t antavat ymmärtää.
Ihminen toimii aina anteeksiantajana, ja hän jota vastaan olemme rikkoneet.
Kun teemme jotain väärin, pyydämme anteeksi, ja toivomme että toinen antaa anteeksi koko sydämestään jos katumuksemme on aito.
Samoin jos joku pyytää meiltä anteeksi vääriä tekojaan, me haluamme antaa anteeksi koko sydämestämme, ja uskomme että katumus on aito.
Samoin me rukoilemme Jumalta, että hän uskoo siihen, että katumuksemme on aito, ja haluamme sen synnin anteeksi.
Juuri ihmiset joita vastaan olemme rikkoneet, ja joille me annamme anteeksi, on se mitä odotamme Jumalalta. Anteeksipyytö ihmiseltä on ihan sama kun tekisimme sen Jumalalle. "Kaiken minkä teette yhdellekkin lähimmäisistänne teette sen Minulle".
Samaa - sinänsä tärkeää - asiaa käsitellään jo hieman aikaisemmassa aloituksessa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000029972340