En tiedä kuuluuko tämä nyt tänne palstalle mutta..
Olen pidemmän aikaa ihmetellyt mitä minulle on tapahtunut.
Itsetuntoni on täysin nollassa, en saa mitään aikaan aina vaan odotan valmiiksi kaiken menevän huonosti, olen ärtyisä, ja jos ei muuten asiat mene huonosti jotenkin psyykkaan itseni löytämään asioista negatiivisia puolia.
En uskalla enää edes pukeutua niin kuin ennen vaan kiskon päälleni jotai mihin ei kukaan varmasti kiinnitä huomiota.
En halua lähteä yksin minnekkään, en edes ruokakauppaan.
Aiemmin olin yleisesti aina iloinen hain kaikista asioista positiivisia puolia, tykkäsin pukeutua kunnolla, liikuin paljon.
Ja kaikin puolin olin tyytyväinen itseeni.
Nyt minulla ei ole minkäänlaista omanarvon tuntoa, ja olen todella epätasapainoinen ja mielialani heilahtelevat miten sattuu.
Tämä muutos on tapahtunut pikku hiljaa enkä alkuun edes ottanut sitä minään,nyt elämä alkaa olemaan jo niin tuskaisaa ja haluaisin oman itseni takaisin.
Olen eronnut kaksi vuotta sitten ja minulla on pieni poika ja kaksi jo aikuista lasta.
Viimeinen vuosi on ollut kyllä aika ikävä, mutta ennenkin olen selviytynyt vaikeistakin asioista.
Nyt tuntuu etten saa otetta mistään.
Olen käynyt mielenterveystoimistossa juttelemassa mutta silloin oli suht hyvä päivä menossa ja jotenkin onnistuin olemaan kutakuinkin "normaali" työntekijä siellä ei saanut minusta mitään irti ja laittoi uuden ajan vasta kuukauden päähän ja kirjoitti masennuslääkkeitä.
Itse en usko pilleri purkin voimaan mutta en tiedä mitä voisin tehdä.
Onko kenelläkään ollut vastaavanlaista tilannetta tai neuvoja mitä tekisin?
Olen pidemmän aikaa ihmetellyt mitä minulle on tapahtunut.
Itsetuntoni on täysin nollassa, en saa mitään aikaan aina vaan odotan valmiiksi kaiken menevän huonosti, olen ärtyisä, ja jos ei muuten asiat mene huonosti jotenkin psyykkaan itseni löytämään asioista negatiivisia puolia.
En uskalla enää edes pukeutua niin kuin ennen vaan kiskon päälleni jotai mihin ei kukaan varmasti kiinnitä huomiota.
En halua lähteä yksin minnekkään, en edes ruokakauppaan.
Aiemmin olin yleisesti aina iloinen hain kaikista asioista positiivisia puolia, tykkäsin pukeutua kunnolla, liikuin paljon.
Ja kaikin puolin olin tyytyväinen itseeni.
Nyt minulla ei ole minkäänlaista omanarvon tuntoa, ja olen todella epätasapainoinen ja mielialani heilahtelevat miten sattuu.
Tämä muutos on tapahtunut pikku hiljaa enkä alkuun edes ottanut sitä minään,nyt elämä alkaa olemaan jo niin tuskaisaa ja haluaisin oman itseni takaisin.
Olen eronnut kaksi vuotta sitten ja minulla on pieni poika ja kaksi jo aikuista lasta.
Viimeinen vuosi on ollut kyllä aika ikävä, mutta ennenkin olen selviytynyt vaikeistakin asioista.
Nyt tuntuu etten saa otetta mistään.
Olen käynyt mielenterveystoimistossa juttelemassa mutta silloin oli suht hyvä päivä menossa ja jotenkin onnistuin olemaan kutakuinkin "normaali" työntekijä siellä ei saanut minusta mitään irti ja laittoi uuden ajan vasta kuukauden päähän ja kirjoitti masennuslääkkeitä.
Itse en usko pilleri purkin voimaan mutta en tiedä mitä voisin tehdä.
Onko kenelläkään ollut vastaavanlaista tilannetta tai neuvoja mitä tekisin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet kokenut kovia, itsetuntosi on nollassa. Jokin on sen aiheuttanut. Kysymys ei ole kuitenkaan itsetunnon menetyksestä ja siitä johtuvista vaivoista vaan olen sairastunut masennukseen. Takaisin mielenterveystoimistoon ja juttelemaan avoimesti ja pillerit aluksi käyttöön. Parannut kyllä ja itsetuntosi ja itsetuntemuksesi kohooa ja elämä hymyilee taas. Tsemppiä !
sinulla on ihan selvästi masennusta.
Sanoisin että piilodepressio jota ei eka käynnillä edes ammattilainen saa esille.
Toivut kyllä, mutta aikaa menee, varaudu 1-2 vuoteen ja terapiaa ja lääkettä tueksi.
sanotaan että masennuksesta toipuminen vie yhtä kauan kuin sen kehittyminen ja itse todistan väitteen todeksi.
Yksinäisyys (henkinen) voi myös aiheuttaa sinulle ahdistusta ja toivottomuutta. Onko sinulla ystäviä, joiden kanssa keskustella? Jos, niin nyt on sen aika! Älä pelkää pyytää apua.
Jos olet yksinäinen, eikä sinulla ole sellaisia ystäviä, joille tästä voisit puhua, mene ihmeessä juttelemaan mielenterveystoimistoon tai soita auttavaan puhelimeen (netistä varmasti löytyy numeroita). Tukinet-palvelu on myös hyvä.
Kerro mielenterveystoimistossa rehellisesti, että et halua syödä lääkkeitä. Masennuslääkkeet tasaavat mielialaa. Mielialan vaihtelut vähenevät mutta myös tunne-elämä köyhtyy. Niin kauan kuin koet selviäväsi ilman lääkkeitä, älä tartu pillereihin (kirjoittaa pillerikammoinen...)
Masennuslääkkeet eivät aiheuta tunneköyhyyttä! Fakta. Masennuslääkkeet normalisoivat serotoniinin (hermoston välittäjäaine) tuotantoa. Kokemustakin on. Masennuslääkkeet eivät myöskään tee onnelliseksi, mutta ne tekevät sen mahdolliseksi kun välittäjäaineita erittyy taas normaalisti.