He seisovat katsein vakavin
äärellä hautakummun.
Ja tuulten urut soittavat,
kuin myötäillen surun tunnun.
He veisaavat äänin vavahtavin
vanhaa, tuttua virttä.
He laulavat kuolleelle kissalle
laskien kukkansa kummulle.
"..ei taivahassa kuolon vaaraa
ei kyyneleitä, yötäkään.."
He hartaina viipyvät haudalla
-pojat päästään on riisuneet lakkinsa.
Ja pienin saattaja -pieni niin-
on itkenyt itsensä uuvuksiin.
On elokuinen sunnuntai
ja kaukaa kuuluu kumahtain
kirkonkellojen ääni.
Verkkaan saattajat kääntyvät
kummulta pois.
Kuka surun määrää mitata vois...
äärellä hautakummun.
Ja tuulten urut soittavat,
kuin myötäillen surun tunnun.
He veisaavat äänin vavahtavin
vanhaa, tuttua virttä.
He laulavat kuolleelle kissalle
laskien kukkansa kummulle.
"..ei taivahassa kuolon vaaraa
ei kyyneleitä, yötäkään.."
He hartaina viipyvät haudalla
-pojat päästään on riisuneet lakkinsa.
Ja pienin saattaja -pieni niin-
on itkenyt itsensä uuvuksiin.
On elokuinen sunnuntai
ja kaukaa kuuluu kumahtain
kirkonkellojen ääni.
Verkkaan saattajat kääntyvät
kummulta pois.
Kuka surun määrää mitata vois...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Koskettavasti kerrot lemmikin hautajaisistakin,
ja annan arvoa aina runoilijoille, jotka taitavat
riimittelyn, kun itsestäni ei siihen juurikaan
ole.
Mutta surun määrää ei todellakaan voi mitata.
ei meidän aikuisten sen paremmin kuin lastenkaan.
Toivottavasti lapset ovat tointuneet, vai liekkö
tämä muisto lapsuudestasi.
Aito ja hieno kuvaus lapsuudesta, runon keinoin.
Lapsirunoista, lasten ja puolestapuhujista on ollut puutetta. Pidin kovin.
Kiitos lindalinda ja tee. Runo syntyi muistoista. Kissat olivat olennainen osa lapsuuttani . Rakastin niitä ja niiden kuolema synnytti aitoa ja syvää surua. Metsän keskelle olimme ystävien kanssa perustaneet pienen hautausmaan, jonne hautasimme kaikki löytämämme kuolleet linnut, metsähiiret ja tietenkin runossa mainitun kissan. Emme me synkkämielisiä olleet; kuolema oli vain osa elämää, jonka otimme luonnollisena vastaan suruntuntoineen.
Olen lukenut teidän kummankin runoja, mutta jostakin syystä kommentoiminen on jäänyt väliin.
Joskus on vaikea löytää sanoja...