Sinkki

suojataan potkuria sinkillä,kun akseli on ruostumatonta ja peräsin ja kalarauta on haponkestävää.Mutta se tarkoittaa että kaikki osat ovat kyketty galvaanisesti yhteen.

Viisisenttinen ja kymmensenttinen ovat eriarvoisia metalleja,ne ovat myös eri seosta.

Eriarvoisilla metalleilla tarkoittanet esim. metallien ja metalliseosten ominaissähkönjohtavuutta. Eri metallit muodostavat galvaanisen parin ollessaan toisiensa kanssa kosketuksessa,näin tapahtuu vaikkapa sinkki/hiili -paristossa. Lamppu palaa eikä taskulamppuun tarvitse lisätä sen paremmin makeaa kuin suolaistakaan vettä. Vesi väliaineena nopeuttaa galvaanista korroosiota,suolainen vesi makeaa paremmin. Se ei tarkoita sitä,etteikö järvillä tarvittaisi korroosiosuojausta.
Koneessa kansi kalleimpana osana on se tärkein suojattava,tuon tehtävän hoitavat koneen suojasinkit. Jos suojaustarvetta ei olisi,niin koneiden sinkit eivät kuluisi makeassa vedessä. Suojauksen tarpeellisuuden jokainen voi itse todeta kiertämällä sinkin irti järvikoneesta ja katsomalla silmällä.

Koneissa liikkuu myös ns. loissähköä,sekin voi auttaa korroosion etenemistä.

Ennen valmistettiin vesijohtoputkia messingistä,niissä ilmeni sinkkikato ja putket vuosivat. Kyse on samasta ilmiöstä kuin suojasinkeissä,epäjalompi metalli uhrautuu. Messinkiputkissa korroosio tapahtui sisäpinnalla,siellä missä oli vesi.
Jos messinkiputki asetetaan isomman kupariputken sisään ja väliin johdetaan vesi,korroosio tapahtuu messinkiputken ulkopinnalla. Päätän keskustelun osaltani kysymykseen - suolavettäkö ne kaksikymmenluvun ihmiset valuttelivat vesijohtoputkistaan?

Valaja kirjoitti:

Viisisenttinen ja kymmensenttinen ovat eriarvoisia metalleja,ne ovat myös eri seosta.

Eriarvoisilla metalleilla tarkoittanet esim. metallien ja metalliseosten ominaissähkönjohtavuutta. Eri metallit muodostavat galvaanisen parin ollessaan toisiensa kanssa kosketuksessa,näin tapahtuu vaikkapa sinkki/hiili -paristossa. Lamppu palaa eikä taskulamppuun tarvitse lisätä sen paremmin makeaa kuin suolaistakaan vettä. Vesi väliaineena nopeuttaa galvaanista korroosiota,suolainen vesi makeaa paremmin. Se ei tarkoita sitä,etteikö järvillä tarvittaisi korroosiosuojausta.
Koneessa kansi kalleimpana osana on se tärkein suojattava,tuon tehtävän hoitavat koneen suojasinkit. Jos suojaustarvetta ei olisi,niin koneiden sinkit eivät kuluisi makeassa vedessä. Suojauksen tarpeellisuuden jokainen voi itse todeta kiertämällä sinkin irti järvikoneesta ja katsomalla silmällä.

Koneissa liikkuu myös ns. loissähköä,sekin voi auttaa korroosion etenemistä.

Ennen valmistettiin vesijohtoputkia messingistä,niissä ilmeni sinkkikato ja putket vuosivat. Kyse on samasta ilmiöstä kuin suojasinkeissä,epäjalompi metalli uhrautuu. Messinkiputkissa korroosio tapahtui sisäpinnalla,siellä missä oli vesi.
Jos messinkiputki asetetaan isomman kupariputken sisään ja väliin johdetaan vesi,korroosio tapahtuu messinkiputken ulkopinnalla. Päätän keskustelun osaltani kysymykseen - suolavettäkö ne kaksikymmenluvun ihmiset valuttelivat vesijohtoputkistaan?

Markkinoilla näyttäisi olevan alumiini- ja magnesium-anodeja, joita suositellaan erityisesti murtovesiin ja järville. Onko ideaa?

eikä alumiini ja magnesium ... kirjoitti:

Markkinoilla näyttäisi olevan alumiini- ja magnesium-anodeja, joita suositellaan erityisesti murtovesiin ja järville. Onko ideaa?

Metallien (alkuaineiden) ominaissähkönjohtavuudesta on taulukko. Galvaaninen pari on aina sitä vahvempi,mitä kauempana metallien ominaissähkönjohtavuus on toisistaan. Kääntäen se tarkoittaa,että metalleista epäjalompi uhrautuu "tehokkaammin" ja suojaa suojattavan paremmin.

Sinkkisten suoja-anodien puhtaus on ratkaiseva tekijä,epäpuhtaudet kuten vaikkapa valuastioista liennut rauta,pii,hiili jne. heikentävät suojausta.

Koneen alumiinikantta ei voi suojata alumiinilla,galvaanista paria ei synny samojen metallien kesken. Alumiini/mangnesiun-anodeissa alumiini on mukana siksi,ettei puhdas mangnesium tuossa tarkoituksessa yksinkertaisesti pysyisi kasassa. Sitäpaitsi puhdas mangnesium on erinomaisen herkästi syttyvä aine. Mangnesium on ominaissähkönjohtavuudeltaan riittävän kaukana veneen suojattavien kohteiden ominaissähkönjohtavuudesta ja käy anodista.


Puuveneen suojasin näin. Haponkestävään keulatankkiin yhdistin kuparilangan,vedin sen pilssin kautta kulkevien polttoaineen tulo- ja menoletkujen teräskudoksia pitkin kiertopumppuun ja siitä edelleen merikytkimen tukirautaan hitsattuun sinkkianodiin.
Koneessa oli tietysti omat anodinsa.
Haponkestävään kalarautaan hitsatusta anodista vedin kuparilangan akselin läpiviennin laakeripukkiin.
Peräsimen pystyraudan yhdistin kuparilangalla koneeseen ja edelleen tukiraudan anodiin.

Homma kaiketi toimi,koska sinkit kuluivat. Sinkit vaihdoin joka toinen vuosi (2x200 grammaa koneen sinkit). Liitokset tarkistin keväisin.

Yamahan pikkukoneitten trimmimoottoreiden kuorien ruostumisesta on ollut puhetta tälläkin palstalla.Osa on joltisenkin hinnakas. Trimmissä on peukalonkokoinen palikka sinkkiä suoja-anodina,epäilempä,että tuon anodin kunnon tarkkailu ja vaihtaminen kannattaa huolimatta siitä,minkälaisessa vedesssä koneella ajetaan taikka ollaan ajamatta. Ominaissähkönjohtavuudeltaan erilaiset metallit muodostavat kosketuksissa ollessaan galvaanisen parin autotallissakin. Eivät ne tarvitse välttämättä vettä väliaineekseen.