Taas on elämä ajautunu täydelliseen umpikujaan...kävin jokunen vuosi sitten psykologin puheilla, helpompaa oloa riittiä ehkä pari viikkoa, ja sit mentiin taas mäkeä alas...
Onko joku todellakin saanut OIKEASTI hyviä tuloksia vain puhumalla asioista, vai pitääkö tässä turvautua lääkkeisiin jotta tää helvetin paska oli poistuis joskus? (Eihän nekään auta aina...)
Onko joku todellakin saanut OIKEASTI hyviä tuloksia vain puhumalla asioista, vai pitääkö tässä turvautua lääkkeisiin jotta tää helvetin paska oli poistuis joskus? (Eihän nekään auta aina...)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suosittelen pitkäkestoista psykoterapiaa, sitä toteuttavat psykoterapeutit. Psykologikoulutus ei anna valmiuksia terapian tekemiseen. Tukevaan ja asioita selkeyttävää keskusteluun kyllä. Mutta se on eriasia kuin tavoitteellinen ja tiivis psykoterapia.
Se auttaa kyllä, joskin voit siitä huolimatta tarvita lääkehoitoa tueksi.
Terapeutti kertoo juuri sen, mitä haluat kuulla. Siitä sinä juuri maksat. Ja paljon. Tai sitten me veronmaksajat maksamme.
Psykoterapeutti siis kertoo sinulle juuri sen, mitä haluat kuulla. Ei sitä, mitä haluat tietää. Hän johdattelee sinut lapsuusajan traumojen äärelle, missä äitisi näyttelee pääosaa. Katsos, ongelmasi eivät johdu suinkaan sinusta itsestäsi, tai vallitsevista olosuhteista, vaan lapsuusajan traumaattisesta äitisuhteestasi.
Jos tuo ei vielä riitä, niin kehiin heitetään insesti. Eikö äitisi tai isäsi hyväillytkin sinua juuri sillai? Jaa, et muista? Et tietenkään voi muistaa, koska herra "tiedostamaton" kaappasi sen sinulta ja lukitsi nuo muistosi sen seitsemän lukon taakse. Mutta ei hätää. Jalo terapeutti vapauttaa sinut kyllä noista tiedostamattomista muistoistasi. Tosin se vähän maksaa, mutta....
Vieläpä täyttä asiaa ;)
ei voi tietää, mutta sait minut ainakin jatkamaan itkemistä.
Missäköhän terapeutilla olet käynyt??Ei se kyllä mene noin alkuunkaan...mutta katkera ja kateellinen tunnut olevan jostain.Hyvää elämää sulle ja toivon,että tulet niiden kummallisten tunteiden kanssa paremmin toimeen.Onhan nyt jo aikaakin kulunut tästä kirjoituksestasi.
potilas-lääkärisuhde toimii. Itse olen käynyt psykologeilla ihan riittämin..Kunnes yksi oikeasti kiinnostui ja halusi auttaa.
Riippuu siitäkin että miten se tekijä on poistettavissa? Minulla tuli seinä eteen kun ein voinut auttaa läheistäni ja masennuin tosi pahasti juuri siihen toivottomuuteen, kävin juttusilla joka ei auttanut mutta lääkitys pelasti. Voin paremmin koska minulla on voimia henkisesti nyt enemmän taistella omaakin oloani vastaan joka sairastui kykenemättömyyteeni auttaa toista josta koen valtavaa vastuuta. Nyt elelen tässä pikkuhiljaa ja koetan etsiä keinoja edetä läheiseni hyvinvoinnin suhteen joka tuskallisen hidasta ja osin takautuvaakin huonompaan suuntaan. Periksi en anna, jatkan niin kauan kuin elän ja toivon kuolinvuoteellani olevan rauhan siitä että läheiseni voi hyvin ja kykenee elämään elämäänsä turvatusti.
Sä kyselit voiko psykologi tosiaan auttaa..Mä tiedän kokemuksesta,että se oli se joka mun hengen pelasti. Mä olin jo päättänyt lähteä tästä maailmasta mut ajattelin viimeisenä keinona yrittää psykologilla käyntiä ja se onnistui.Itse olen kyllä tarvinnut lääkkeitäkin mutta suurin apu on kun saa puhua asioistaan eikä siellä tosiaan tarvi mitään salailla kun niillä vaitiolovelvollisuuskin on. Mulle se on ollu pelastus ja toivon et uskallat myös ottaa sen askeleen, sillä se on se paikka josta saa voimaa jatkaa eteenpäin! Muistan hetkiä kun odotin kuin kuuta nousevaa että pääsisin juttelemaan psykologille, jos sitä mahdollisuutta ei olisi ollut , ei muakaan enää olisi eli suosittelen lämmöllä! Voimia sulle! =)