Ymmärrän hyvin sen, että nuoret esim. opiskelijat asuvat kimpassa ja jakavat kaikenlaisia kustannuksia yhdessä tovereiden kanssa. Mutta entä kun ollaan oltu jo pitempään työelämässä, ikää alkaa olla kohta 30-vuotta, asuttu aina vain kimppa kämpässä "nuorina kolleina"? Onko tässä mitään vaaroja? Hyvät ja huonot puolet? Tulipahan vain mieleen kun eräs tuttuni on asunut jo kymmenen vuotta kaverinsa kanssa kimpassa vaikka molemmilla olisi kyllä taloudelliset mahdollisuudet muuttaa omaan talouteen. Ehkä kasvettu jo niin tiiviisti yhteen ettei enään osatakaan "erota"? Henkinen homous hiipii hiljaa?
Vl-miesten
kimppa-asuminen
121261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Havaintojeni perusteella miesten "kimppakämppiys" on yleensä paljon löyhempää kuin naisten. Eli voidaan asua "saman katon alla", mutta elää silti täysin omaa elämää. Ajatus "henkisestä homoudesta" tuntuu ainakin itsestäni aika teoreettiselta. Nämä asumisasiatkin ovat varmasti niin tapaus- ja henkilökohtaisia, ettei mitään "oikeaa" ratkaisua taida ollakaan.
...tule edes mieleen. Kyllä kait` ne mies- ja naiskimppa-asumiset ovat yleensä tilapäisiä järjestelyjä, eikä siihen heti tarvitse liittyä jotakin epänormaalia suuntautumista. Totuus valitettavasti on, että henkilö joka kiinnittää tällaiseen huomiota on itse seksuaalisesti kieroon "kasvanut" ja hakee vertaistukea. Ihminen on hyvin rajallinen ja hänen puheensa pohjautuvat joko omiin kokemuksiin tai muilta kuultuihin juttuihin, joissa taas ei välttämättä ole mitään perää. Voimakkaimpina vaikuttajina ihmisen puheisiin ovat kuitenkin ne omat ajatukset ja kokemukset. Nykyaikana, kun esim. opiskellaan vielä eläkeiässäkin ja joudutaan ehkä tilapäisesti muuttamaan jonnekin, voidaan taloudellisistakin syistä sopia kimppa-asumisesta. Jotenkin todella häiritsee nämä kyttääjät ja kyylääjät, joilla tuntuu olevan toisten elämiseen ja tekemisiin aina sanottavaa. Asianomaisen olisi hyvä rukoilla Jumalalta sen verran ymmärrystä, ettei sano heti ääneen mitä omien kokemusten tai suuntautuneisuuden pohjalta tuo julki. Ajatusmalli ei ole normaali.
Tosi elämästä: 2 miestä asui yhdessä opiskeluaikana ja asuu kai vieläkin. Toinen niistä myönsi kerran, ettei ole naiset koskaan kiinnostaneetkaan. Kaveriporukka oli hiukan hämillään mutta kaikki tajusi, mitä hän tarkoitti ja äkkiä sitten vaihdettiin puheenaihetta. Mutta älkää tuomitko ettei teitäkin tuomittaisi. Kukin tekee omat valinnat omasta elämästään.
Lainaus
1. Kuinka paljon homoseksuaaleja on väestössä?
Uusimman suomalaisen seksitutkimuksen mukaan "täysin heteroseksuaaleja" (ei yhtään homoeroottista kokemusta) on väestössä 93,5 %. "Pääsääntöisesti heteroseksuaaleja" (homokokemukset esim. murrosiän kokeiluja, puolella homoeroottinen tuntemus ei johtanut orgasmiin) miehiä ja naisia on 4,7 % väestössä. "Biseksuaaleja" (yhtä paljon kiinnostusta kumpaakin sukupuoleen) on sekä miehistä että naisista 1,2 %. "Pääsääntöisesti homoseksuaaleja" (joilla on joskus joskus heterotunteita / käytöstä) miehiä 0,4 % ja naisia 0,1 %. "Täysin homoseksuaaleja" miehiä on 0,5 % ja naisia 0,4 %.
Miehistä 2,2 %:lla ja naisista 1,1 %:lla on ollut useita seksikokemuksia saman sukupuolen kanssa viime vuoden aikana. Nämä luvut ilmaisevat myös todennäköisimmin homoseksuaalisuutta aktiivisesti toteuttavien määrän.
Havaintojensa perusteella ei kannata lähteä arvailemaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000029843404
tulee mieleen tällä palstalla ollut tosi kertomus naisesta, joka jäljesti toista naista ja leventeli tälle, kuinka mies kehuu hänen "komiaansa", järjesti puhutteluja jäljestämälleen naiselle, mutta ei kertonut syytä. Vuosien päästä selvisi, että akka levitteli seksijuoruja tästä jäljestämästään naisesta.
Yrittikö nainen herättää toisen naisen kiinnostuksen omaan "komiaansa"?
mielensä oman irstaan mielikuvituksensa ja tekojensa vuoksi eikä toisella osapuolella ollut asian kanssa mitään tekemistä, vaikka hän kanavoikin kaiken juuri tuon toisen syyksi. Akka tekee ihan itse parannusta omista teoistaan ja tällä hetkellä on velvollinen julkisesti selvittämään perättömät juorunsa.
ohjaa käyttäytymistä. Kämppäkaveruus on monessa tapauksessa hyvä asia. Tuetaan toinen toistaan. Jolla ei ole uskon valkeutta , ajattele heti kakkasimman mukaan, luonnollisesti. Nuoret miehet ovat monasti yksinäisiä , jos ei ole kaveria. , sähly-, lentopallo ja muut onnistuu aina porukkahengellä. Ketään ei saisi jättää patistamatta mukaan johonkin harrastukseen.
ei ole ihme, että miestä ei löydy sitten millään.
Mitähän tuollainen "henkinen homous" voisi olla? Kyllähän sitä heti muutetaan sen unelmien naisen kanssa saman katon alle, jos semmoinen löytyy ja vihille asti saa vietyä. Mieskämppikset voivat olla korkeintaan hyviä kavereita tai sitten vain OK-tyyppejä, joiden kanssa jaetaan asumiskulut. Ei tarvitse joka senttiä laskea ja jää rahaa muuhun tällaisessa järjestelyssä. Tietysti hieman joutuu yksityisyydestään tinkimään yhteisten tilojen vuoksi, mutta se on taloudellisempaa ja järkevämpää. Ei kimppa-asuminen ole iästä kiinni, vaan luonteesta. Joku sopeutuu, toinen ei. "Kämppis" voi olla melkein liiankin vahva sana, kun ei se kaveeraaminen monesti ole miehillä niin tiivistä, sattuvatpahan vain asustamaan samassa rakennuksessa. Itse olen aina mieltänyt, että oma huone on oma kämppä ja sinne ei ole ns. kämppiksillä asiaa kuin erikseen kutsuttaessa. Yhteisissä tiloissa voi sitten rupatella, kun sattuu porukka yhtä aikaa siihen.
Tietysti homojakin on "olemassa" ja he tekevät omia ratkaisujaan elämänsä suhteen, mutta kyllä ainakin itselleni toivon sitä omaa unelmakämppistä eli vaimoa. Toisten miesten kanssa asunnon jakaminen on sinkkumiehelle "yleisesti" hyväksytty juttu, eikä johdu monellakaan siitä, etteikö mieluummin asuisi yhden naisihmisen kanssa. Avoliittoja eikä yhdessä asumista miesten ja naisten kesken ei vl-piireissä hyväksytä eli jos et ole aviossa, asut joko yksin tai samaa sukupuolta olevien kanssa.
Komenttisi kuvastaa oman suomalaisen kulttuurimme kieroutuneisuutta, joskin mukana on aavistus homofobiaa. Aikuistumisriittien tulisi olla tietyllä tavalla toteutettuja. Tiettyjä totuuksia kulttuurissamme esitetään yhtä lailla lasten itsenäistymisestä, lasten kasvatuksesta, koulutuksesta, ihmisten ihanteellisesta lisääntymisiästä, sopivasta palkasta... Lista on loputon.
Jos joku osaa asua jonkun kanssa sopuisasti 10 v tai vaikka 20v, eikö se ole paremminkin tavoiteltavaa kuin kartettavaa. Ihan sama onko kysymyksessä pari- tai kaveruusuhde. Jos oleminen kiusaa sinua, onko oma elinpiirisi käynyt liian ahtaaksi. Jos minulla olisi ollut valittava kaksi vaihtoehtoa iso perhe heterona tai asuminen heterona ja naimattomana jonkun hyvän naisystävän kanssa, olisin valinnut jälkimmäisen. Sinusta ehkä outoa, minusta ei.
Valinta asua yhdessä ei minusta ole mitenkään erityisen kummallinen. Jossakin toisessa kulttuurissa ymmärtämystä voisi olla paljon enemmän. Ei perhellisyys tai parisuhteessa eläminen minkään jokanaisen ja miehen ensisijainen tavoite ole. Ja jos on, sekin suotakoon.
Kaikkia ei myöskään kiinnosta ensisijaisesti raha. Ei kaikkea tarvitse tehdä mikä rahalla olisi mahdollista. Jos olisin itse ajatellut taloudellisia arvoja ensisijaisesti, en olisi koskaan mennyt naimisiiin. En ole tosin suurperheellinen, mutta tyhmempikin ymmärtää että avioliitto ei rahallisesti kannata.