mitä ihmettä voi tehdä ystävälle, joka on itsetuhoinen ja arvaamaton? Jos en tee mitään ja jotakin tapahtuu (ja on tapahtunutkin jo) saan siitä syyllisyyden tunteen niskoilleni, ja jos yritän tehdä jotain, saan ystäväni kaunat, koska hänen mielestään hänellä on oikeus tehdä elämällään mitä huvittaa...Niin tai näin,aina väärin päin!Ehdotuksia? Ei kai täysi-ikäistä voi pakottaa hoitoonkaan? Kyllä minä ymmärrän vähän ystäväänikin,sillä hänen koko elämänsä on ollut täyttä helvettiä lapsesta saakka,joten kyseessä ei todellakaan ole mikään pelkkä huomion hakeminen,vaan oikea ahdistus,johon tarvitsisi jonkun puuttua, tuntuu vain että on tosi vaikea päästä esim.psygologin juttusille. Joten mitä voin ystävänä tehdä? APUVA!?
ystävän kuoleman vietti
milla
7773
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ÄLä missään nimessä ota syyllisyyttä niskoillesi! ET voi aikuisen ihmisen päätöksiin kovinkaan paljoa vaikuttaa. Ja ystäväsi hakee apua sitten kun/jos siihen on valmis.. ainoa mitä voit tehdä on kuunnella. Ja jos Sinulla voimat loppumassa, puutu siihen ajoissa. Et voi polttaa itseäsi loppuun, Sinun pitää saada elää omaa elämääsi.
Olen ollut itse samanlaisessa tilanteessa ja tiedän kyllä tunteesi. Ole hänelle Ystävä, tue ja kuuntele, muuta et voi oikein tehdä.. VOIMIA!
Kerro ystäväsi lähi omaisille asiasta jotka voivat hommata ystäväsi tahdonvastaiseen hoitoon muilla ei siihen ole oikeutta. Tein sen itse eräälle kaverilleni joka sai apua ja on jo toipunut.Voimia sullekin ja iloista kesää.
ei kai yli kaksikymppistä voi saattaa pakkohoitoon itsetuhoisuuden vuoksi...vai voiko? Hän joutui juuri sairaalaan paikkauttamaan itseään itsariyrityksen vuoksi,muuta passitettiin kotiin samantien...ei kovin hyvää hoitoa,sanoisin! hänen lähiomaisille on aika turha puhua,sillä hän on ollut samanlainen iät ja ajat,he ovat jo "turtuneet" vissiin koko aiheeseen...
Täysi-ikäinen henkilö voidaan ottaa pakkohoitoon muistaakseni kahden lääkärin päätöksellä silloin kun henkilö on vakava uhka itselleen ja/tai ympäristölleen.
Kertomasi sairaalareissu itsariyrityksen jälkeen on surkea mutta se on nykypäivää. Hoitoon myöntymätön potilas lähtee jatkamaan elämäänsä heikoin eväin. Hoitohenkilökunnalla ei ole esim. ensiavussa resursseja (ellei nyt puhuta täysin psykoottisesta potilaasta..), ja minnekäs potilaita hoitoon laitetaan, kun psykiatristen hoitopaikkojen potilaspaikat ovat täynnä.
Kuten joku jo aikaisemmin kirjoitti, ystäväsi kannalta paras ratkaisu on se, että hän itse haluaa auttaa itseään. Tue sinä häntä olemalla ystävä.
Muista oma jaksamisesi.
Yksi elämäni rakkaimmista ihmissuhteista katkesi, kun minä katkesin henkisesti. En enää jaksanut olla isosisko ainaisesti minuun takertuvalle, bulimiaa ja anoreksiaa sairastaneelle itsetuhoiselle ystävälleni.
Olen itse kärsinyt huonosta omastatunnosta mutta kasvanut sen yli. Huomasin, ettei pelkällä minun vahvuudellani saavuteta mitään. Ystäväni ei ole voittanut sairauttaan mutta sydämessäni toivon hänelle kaikkea hyvää.
Ja samoin sinulle Milla:)
kiitos vastauksesta;koitan saada ystäväni saamaan elämästään kiinni sen verran,että jaksaisi ottaa myös itse vastuuta elämästään ja kiinostuisi elämästä muutenkin...se on hyvä,että on ruvennut puhumaan sentään mm lapsuuden traumoistaan, ehkäpä juuri niitten läpikäyminen toikin takapakkia ja itsemurha yrityksen?
Millalle jaksamisia... pidä huoli myös itsestäsi..
Elämän vaikeiden tapahtumien, traumojen ja kriisien läpikäyminen on välttämätöntä, ennemmin tai myöhemmin. Niistä ei toivuta hetkessä ja toki prosessissa tulee takapakkeja siinä missä nopeitakin edistymisiä. Kriisejä kannattaa katsoa myös positiiviselta kantilta, sillä ne jos mitkä ovat ihmisen kasvupaikkoja. Kasvamiseen tarvitsee rohkeutta kuunnella omaa itseään.