Olen nyt pari kertaa tapaillut yhtä tyttöä joka, ihme kyllä, on minusta kiinnostunut.
Ongelmana on se että edellinen tyttöystäväni kohteli minua sen verran kaltoin ja jätti minut niin pahasti että siitä oikeastaan masennukseni alkoikin noin puolitoista vuotta sitten. Sen jälkeen olen yrittänyt moneenkin eri tyttöön tutustua mutten koskaan ole vastakaikua saanut.
Pelkään jatkuvasti etten enää kelpaa tytölleni, kuinka tyttö kääntäisi katseensa pois sanomatta sanaakaan. Pelkään että jos rakastun taas ja minut jätettäisiin, niin se repisi minut hajalle ja sitä en enää kestäisi.
Enpä tiedä osaatteko neuvoillanne auttaa mutta koin tarvetta avautua jonnekkin sillä ei ole ketään kelle puhua. Kiitos jo etukäteen.
Ongelmana on se että edellinen tyttöystäväni kohteli minua sen verran kaltoin ja jätti minut niin pahasti että siitä oikeastaan masennukseni alkoikin noin puolitoista vuotta sitten. Sen jälkeen olen yrittänyt moneenkin eri tyttöön tutustua mutten koskaan ole vastakaikua saanut.
Pelkään jatkuvasti etten enää kelpaa tytölleni, kuinka tyttö kääntäisi katseensa pois sanomatta sanaakaan. Pelkään että jos rakastun taas ja minut jätettäisiin, niin se repisi minut hajalle ja sitä en enää kestäisi.
Enpä tiedä osaatteko neuvoillanne auttaa mutta koin tarvetta avautua jonnekkin sillä ei ole ketään kelle puhua. Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse olen kokenut samanlaista kaikkien entisten poikaystävieni kanssa, kaikki ovat jättäneet minut jonkun toisen takia.
Mutta mennyt on mennyttä. Siitä on päästävä yli. Älä pelkää pahinta, mitä voi tapahtua, vaan yritettävä elää täysillä. Mitä tekisit jos olisi vain minuutti elinaikaa? Kerro tyttöystävällesi, että pelkäät menettäväsi hänet, se helpottaa jo paljon, kun kerrot suoraan hänelle.
No sullahan menee vielä kohtuullisen hyvin. Mulle on jäänyt valtava itseinho ja heikko itsetunto siitä, kun koulu"kaverit" kohteli sen verran kaltoin etten aikuisenakaan pysty luottamaan keneenkään enkä pysty tutustumaan keneenkään. Inhoan kaikkia ihmisiä ja kaikkein eniten itseäni ja toivon että kuolisin pois.
Ihan ku oisin omaa kirjotustani lukenut. Tosin mä oon yrittäny tutustua vastakkaisen sukupuolen edustajiin, huonolla menestyksellä. On pitänyt hakata vain päätä seinään jostain syystä. :/
Niiden yli pitäisi vaan päästä ja jatkaa elämää eteenpäin. Ihmiset eivät ole samanlaisia, joten yhden tytön käytöksen perusteella et voi tuomita toisia. Tutustu uuteen tyttöön vaan rohkeasti ja kun voit, niin kerro hänelle peloistasi.
naimisissakin olevat perheet eroavat ykskaks. Voi myös käydä niin että sinä lopetatkin suhteen ja toinen jää kärsimään. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, siltä ei voi suojautua, ei edes lokeroitumalla yksinäisyyteen ja vihaamalla kaikkia ja itseään sillä sekään ei ole helppoa elämää ja se kärsimys kestää sekin ellei siitä pääse ulos. Kaikki ei voi onnistua tässä maailmassa se vain nyt on niin, emme ole täydellisiä ja sairaudet ja onnettomuudetkin voivat aina tuoda muutoksia mutta silti eletään kun eloa on. Kauheinta olisi olla elämättä vain oletuksen pohjalta ettei onnistu, kun onnistumisiakin on.
Tuntuu ettei ole mitään oikeudenmukaisuutta siinä, kuinka paljon paskaa yksi ihminen joutuu kestämään. Miksi itse tulee kerta toisensa jälkeen torjutuksi, jätetyksi ja petetyksi vaikka ei ansaitse sitä? Miten toisiin taas koko ajan ihastutaan ja heitä kohdellaan kuin kukkaa kämmenellä? Jotkut ihmiset eivät joudu elämässään kärsimään yhtään, ja toiset taas heidänkin edestä. Miksi on näin?
,mutta tärkein asia on miten kaikkeen siihen paskaan suhtautuu. Voi syytellä maailman pahuutta ja surkutella kuinka ei ole oikeudenmukaista, tai sitten yrittää jaksaa ja taistella päivästä toiseen vaikka rasittavaa se onkin.
Ymmärrän ettei masennuksesta kärsivä juuri aina jaksa, mutta tämän takia onkin haettava apua. Ei parane jäädä tuleen makaamaan ^^