Onko jokin erityinen ikä, jolloin voi selkeästi jo kieltää vauvaa/lasta. Eli alkaa ohjaamaan ns. oikeaa ja väärää. Onko kenelläkään ehkä psykologin neuvoa tällaiseen?
Liika kieltäminen on varmasti pahasta, mutta kaiketi myös liian vähäinen.
Tällaisia asioita olen askarrellut jonkin aikaa, kun on täytynyt kieltää 8 kk pojanvesseliä. on keksinyt alkaa vetää töpseleitä seinästä ja näin joutuu vaaranpaikkaan. Sanon että "tuo on poppa, ei saa sattua jne"
Ei vaan vielä (tietenkään) ymmärrä kiellon merkitystä, ja hakeutuu yhä uudestaan samoille paikoille. olen huomannut sen että kieltäminen tuntuu välillä vaan lisäävän vauvan mielenkiintoa. Kaiketi normaalia.
Mutta kuinka "ankarasti" tai paljon kiellätte tämän ikäisiä, vai onko se vielä tässä vaiheessa turhaa?
Liika kieltäminen on varmasti pahasta, mutta kaiketi myös liian vähäinen.
Tällaisia asioita olen askarrellut jonkin aikaa, kun on täytynyt kieltää 8 kk pojanvesseliä. on keksinyt alkaa vetää töpseleitä seinästä ja näin joutuu vaaranpaikkaan. Sanon että "tuo on poppa, ei saa sattua jne"
Ei vaan vielä (tietenkään) ymmärrä kiellon merkitystä, ja hakeutuu yhä uudestaan samoille paikoille. olen huomannut sen että kieltäminen tuntuu välillä vaan lisäävän vauvan mielenkiintoa. Kaiketi normaalia.
Mutta kuinka "ankarasti" tai paljon kiellätte tämän ikäisiä, vai onko se vielä tässä vaiheessa turhaa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Eli pitäisi olla tyyni kaikisssa vaaratilanteissa ja kieltää mahdollisimman vähön.
Mä hommasin aikoinaaan pistorasioihin suojukset, jonka jälkeen alkoivat vasta kiinnostamaan enemmän.
Meillä kiellot aloitettu heti kun alkanut syömään kiinteitä ja puolen vuoden iässä jo huomaanu, etttä tietää sanan "ei" merkityksen.
Eipä sitä tarvii tään ikäiselle vielä hirveesti hokea, mutta on se hieno huomata jo neljännen kerran, että sillä sanalla on jokin merkitys.
Meillä käytetään ei:tä siinä tilanteessa kun suuhun menee käsi tai jos aletaan pärryttämään ruokailun yhteydessä ja yleensä kiellon jäkeen tulee vieno hymy mutta tekoset loppuu, hmm no yleensä.
jos laittaa käden suuhun?Sen ymmärrän jos yrittää sinne muutakin työntää kuin vaan käden.
käden suuhunsa kun on saanu lusikallisen sapuskaa suuhunsa, silloin kiellän. En muuten.
Siitähän se lähtee, pikkuhiljaa. Minä olen lapsille aivan pienistä lähtien sanonut ei kun tekevät jotain kiellettyä. Jo pienelle 4 kuukautiselle, joka tarttuu hiuksiin ja huiskuttaa pöydällä voi mielestäni jo alkaa opettaa eitä. Eihän hän vielä siitä paljoakaan ymmärrä, mutta oppii vähän kerrallaan. Vauvoilla ja taaperoillahan lempeään kieltoon lisätään aina esimerkki oikeasta toimintatavasta, ja estetään esimerkiksi tukistamasta tai potkimasta. Ei-sana ei ole mikään kirosana, eikä sen toistamisesta saa yksikään lapsi traumoja kun kieltäminen tehdään oikein.
Tuon ikäiselle lapselle voi jo yrittää selittää miksi ei saa tehdä, esimerkiksi näyttää että on poppaa ja tulee pipi jos koskee.
Ja yksi varoituksen sana, jos osaisit väistää sudenkuopan johon itse jouduin esikoiseni kanssa: jos lapsi tekee jotain kiellettyä, esimerkiksi repii niitä töpseleitä, älä missään nimessä kanna häntä pois paikalta. Siitä tulee hyvin äkkiä lapselle mukava leikki. Parempi on istua viereen ihmettelemään töpseliä ja painottaa lapselle ettei saa koskea. Lapsen alttius mennä räveltämään kiellettyjä asioita vähenee huomattavasti kun niitä on saanut tutkailla vanhemman kanssa.
Enpä tiedä oliko tästä mitään apua. Hyvää syksynjatkoa!
Anteeks nyt vaan, mutta mitä se tarkoittaa?? Mikä poppaa...? Miks puhut lapsellesi kuin huonosti suomea puhuva kiinalainen?? Lapselle kuuluu puhua niinkuin aikuisellekin, niin se lapsen kehitys on tervettä ja normaalia. Ei ole hyväksi lässyttää (paitsi leikisti ja hellyttelyjutissa) ja puhua ihan kummasti. Lapsi oppii matkimalla. Ehkä se viesti menee helpommin perillekin kun kiellät sitä asiallisesti etkä väännä niitä sanoja oudosti ja ihmeellisen epäloogiseen järjestykseen.
Eiköhän se ole ihan turvallista pienelle lapselle puhua vähän nätimmillä sanoilla, en minä ole ainakaan yhteenkään aikuiseen törmännyt joka ei osaisi puhua muuta kuin söpöjä vauvasanoja vaikka pienenä ei olisikaan kuullut puhuttavan pelkkää asiallista kirjakieltä. Kylläpä veikkaan että jos jommasta kummasta ääripäästä haittaa on niin enemmän vauvalle hallaa tekee se että pienelle lapselle täytyisi puhua kuin tietokirjaa lukisi...
Ja onhan noita sanoja monia mistä jossain päin Suomea ei ymmärretä mitään ja toisaalla se on yleisesti käytössä. Kyllä minulle sana "poppa" on ihan tuttu ja käytän itsekin sanaa joskus. Se on katsos vain tätä kielen rikkautta. =) Ei kai lasta tarvitse kielenhuollon kirja kädessä kasvattaa...
Kiellä, ota pois kielletystä paikasta ja käännä lapsen huomio johonkin sallittuun asiaan.
Noin pieni ei ymmärrä pelkkää kieltoa, vaan hänelle pitää samalla opettaa "kädestä pitäen", mitä se kielto tarkoittaa. (Helpommin sanottu kuin tehty.)
poppaa....mitä kieltä se on?????
On ihan suomenkieltä. : ) Tarkoittaa polttaa, olla kuuma eli poppaa.
Usein tulee lapselle sanottua kun räpeltää uunin luukkua tai yrittää mennä takan luukkuihin koskemaan.
uutta mulle
ja en nyt usko että se on suomea,sillä olen ruotsinkielinen ja myös muut ruotsinkieliset ystäväni sitä käyttävät.Kaipa se on melkeenpä joka kielellä "kuumaa"?! Ihan ruotsistakin tunnen koksi perhettä jotka sitä käyttävät.Ihmettelinkin ettei kaikki sitä tiennyt.Ehkä vaan kun on itelle niin tuttu sana kuitenkin=) Sille joka väitti että kuulosaa joltain kiinalaiselta joka puhuu huonoa suomea (vai mitä hän nyt siitä urputti),niin se ei tod. ole lässytystä,vaan ihan paljon käytetty sana lapsille.Ehkä itse kysyt vauvalta jos on tullut kakka että "paskoitko housuun?"..Kukin tavallaan.Turha silti lähteä mollaamaan toisen tapoja koska niitä ei vaan ite ymmärrä!!!!
onko kuuma tai polttava mielestäsi paskaan verrattavia sanoja joita ei saa sanoa lapsen kuullen? ite en oo tuota ikinä ymmärtäny et lapsille pitäis olla jotain omia sanoja.
Sano vaan lapsellesi käyväsi paskalla, jollei tarvitse olla omia sanoja. Kyllä hän sitten toitottaa sitä p**kaa ympäriinsä. "Poppa" on ihan hyvä sana ja tarkoittaa nimenomaan kuumaa. Kukin tavallaan.
kuule,jos ei "paska" saa sanoa lapselle,niin sittenhän on hänelle keksittävä jokin toinen sana,kuten esim. "kakka".Eli täysin sama periaate kun että poppa on kuuma.Vain koska sinä et ole sellaista kuullut,ei tarkoita että se on hössöttämistä.se poppa ei tarkoita etteikö sanaa "kuumaa" saisi käyttää.Se vain on söpömpi sana,ja tosiaan sitä käyttää todella moni..olet hyvä esimerkki sellaisesta joka ajattelee "jos ei tee kuin minä tekee väärin".Jotkut hössöttää lapsilleen ns "vauvakielellä",sekö tekee heistä jotenkin huonoja vanhempia?Minun serkuilleni hössötettiin melko myöhäänkin,ja nykyään hiukan vanhempina,he kyllä puhuvat ihan sujuvasti oikeeta suomea sekä ruotsia,eikä siinä oppimisessa ollut mitään hankalaa.Eli jokainen tekee kuten itse tahtoo.Ja näköjään jotkut tahtoo mollata toisen tapoja..minkäs teet...
Hei!
Kyllä 8kk ikäiselle pikkuiselle voi jo opettaa oikean ja väärän eroa, eli kieltää kun on tekemässä jotain tuhmaa. Itselläni on myös 8kk ikäinen vauva, tyttö, ja hän ymmärtää kyllä (valikoivasti ;) ) mitä "ei" tarkoittaa. Jos kielletään esim. menemästä kiellettyyn paikkaan, menee aina vähän matkaa eteenpäin mutta muutaman "ei" kiellon jälkeen tirauttaa parit krokotiilinkyyneleet, istahtaa paikoilleen tai kääntyy takaisin.
Olen opettanut sanomalla "ei" ja konkreettisesti hakemalla pois kielletystä paikasta. Ei kannata selitellä vauvalle, miksi ei saa tehdä jotain, pelkkä "ei" riittää.
Vielä sen verran lisään, että yritän käyttää "ei" sanaa mahdollisimman vähän, mutta johdonmukaisesti eli aina samoissa tilanteissa. Pyrimme siihen, että myös mieheni kieltää samoista asioista.
On paljon mahdollista, että meidän vauva tunnistaa itse kieltoa paremmin äidin käyttämän äänensävyn, koska usein riittää pelkkä vauvan nimen sanominen Sillä Äänensävyllä. Tietenkään meilläkään kielto ei toimi aina, mutta aika hyvin kuitenkin. Isin esittämien kieltojen kanssa on vähän niin ja näin, isi kun saattaa joskus antaa liian helposti periksi pikkuneidille.
Silloin kun vauvelimme tottelee kieltoa, kehumme häntä kovasti ja lohduttelemme jos tuli paha mieli.
Meillä poika täyttää 7kk ensi viikolla ja nyt olemme aloittaneet EI -sanan käytön. Tällä hetkellä on 3 kiellettyä asiaa. Kaukosäädin, puhelimet ja lattianrajassa olevat kukat.
Kun poika saa liikuttua kukan luo ja työntää kättä multaan tulee tiukka ei ja samalla äiti tai isä tai sisarukset ottaa käden pois. Poika katsoo ihmeissään ja työntää käden uudelleen ja silloin kuuluu EI ja käsi taas pois. Tässä vaiheessa helistetään helistintä tai jotain muuta jolla mielenkiinto siirtyy muualle.
Nyt viikon ei sanaa toisteltuamme alkaa vaikutukset huomata. Sana ei kun kuuluu poika joko pysähtyy tai vauhti kiihtyy. Ehtisikö sittenkin tekemään?
että nimenomaan ei saa sanoa EI vaan pitää vauvan/pienen taaperon kanssa mennä vaikka siihen ei kiellettyyn asiaan ja näyttää vaikka itse eleillä että sattuu jne. siinä vieressä...mennä vauvan viereen ja vaikka laittaa leikisti oma sormi pistorasiaan ja sitten huutaa vaikka että ai ai ai ja puhaltaa sormeensa....vauva haluaa tutkia sen paikan mikä häntä kiinnostaa, häntä ei voi viedä siitä pois...esim jos hän näkee jääkapin alaoven auki ja kaiken herkullisen ruon, hedelmät avoinnaiset purkit, kattilat siellä kiiltämässä....hän lähtee sitä kohti ja haluaa vetää kaiken sieltä alas niin ei kannata sulkea sitä ovea vaan juuri kun lapsi on päässyt ovelle niin itse voi napata sieltä juustonpalasen ja muka "leikisti" tiputta se vauvan käsiin niin vauva jää tutkimaan sitä juustoa, siinä välissä voi sulkea sen oven niin vauvalla ei ole enää tarvetta mennä kaapille kun sai mielenkiintoisen juustonpalasen ihmeteltäväkseen...ja jos hän löyttää sakset niin kääntä ne sakset teräpuoli ulospäin että hän koskettelee kahvoista ja itse siinä vieressä tarkkana kunnes ne onkin sitten tutkittu eikä ne enää sitten kiinnostakaan ...