...melkein 3 vuotta kestäneen suhteen loppumisesta.Yli 2 vuotta oltu kihloissa ja nyt kihlattu haluaa pistää poikki.Itse en haluaisi.Haluaisin yrittää muuttua sellaiseksi kuin hän haluaisi.Itkettää koko ajan.Olemme kuitenkin luvanneet olla kavereita lopun ikäämme eli eroamme ystävinä mutta kun en haluaisi erota ollenkaan.Rakastan häntä todella paljon enkä halua olla ilman häntä lopun ikääni.Onneksi lohtunani on tyttäreni ja hyvä kaverini.Mutta tarvitsen hyviä neuvoja joilla selvitä eteenpäin tästä tuskallisesta olotilasta.Sydän pakahtuu tuskaan ja räjähtää kappaleiksi,kyyneleet kastelevat posket.En jaksa enää!!!
miten selvitä
volvo
7544
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinulla on nyt vaikea paikka edessäsi: joudut jäämään yksin, kun kihlattu jättää. Ei ihme, että itkettää. Eikö ole kuitenkin lohdullista, että pystytte eroamaan ystävinä, vaikka sekin on varmasti vaikeata. Helpompaa olisi varmasti erota riidellen ja molemmat vihaisina.
Uskon, että rakastat häntä ja hänkin on varmaan rakastanut sinua ja rakastaa ehkä edelleenkin.
Ihminen kasvaa vuorovaikutuksessa toisten kanssa, mutta voiko toisen mieliksi muuttua toisenlaiseksi kuin mitä on? Tuntisiko sitä enää itseään? Miten sitä osaisi enää arvostaa itseään tasavertaisena toisen kanssa, jos pitäisi muuttua sen takia ettei toinen jättäisi? Luulen, ettei tuossa vaiheessa enää mikään muuttuminen vakuuta, kun toinen on jo lähdössä. Kai jokaisen kuuluu hyväksyä itsensä ja myös kumppaninsa sellaisena kuin mitä on. Ihmiset kyllä muuttuvat vuosien saatossa. Joillakin pareilla tämä muuttuminen johtaa eroon... Toisaalta erokin voi muuttaa ihmistä.
Luulen, että rakastaa voi eron jälkeenkin ihan aidosti.
En osaa antaa muita neuvoja kuin että itku auttaa jonkin verran, mutta se ei välttämättä muuta tosiasioita miksikään. Vaikeatkin asiat on vain hyväksyttävä jos niitä ei voi muuksi muuttaa. Älä jää silti ihan yksin. Lohduttava olkapää löytyy varmasti jostakin, ja varmaan sitä kaipaatkin. Koeta jaksaa hetki kerrallaan eteen päin...
Hei !!
Minulla meni poikki 10 vuoden mittainen suhde. Luulin, että oltaisiin loppuelämämme yhdessä. En myöskään tiedä miten tästä voi selvitä. Minuakin itkettää koko ajan. Koitetaan vaan pärjätä ja jaksaa, vaikka se on vaikeaa.
..että nyt on vaikeaa. Kaikki tuntuu niin toivottomalta. Sure ja anna sitten vihankin tulla, se kaikki kuuluu selviytymisprosessiin.
Tsemppiä tähän hetkeen!
Kiireessä kirjoitettu viesti.
Tekevälle sattuu:-o
On todella vaikeaa luopua jostain ihanasta, varsinkin kun et haluaisi luopua ollenkaan.
Tiedän tunteen, ero tuli minulle kuukausi sitten neljän vuoden suhteesta. Olo on sellainen, että joku muu hallitsi minun elämää, sanoi, ettei halua minua enää, veti maton jalkojen alta. Tuska on sanoinkuvailematon.
Kuukausi on mennyt ja asun äitini luona. Ens kuun alusta saan oman asunnon. Pelottaa jo pelkkä yksinolo. Onneksi on muutama hyvä ystävä joiden avulla jaksan.
Kokemuksesta voin sanoa, että kovaa on. En pysty näkemään exää missään, on helpompaa kun ei näe.Samalla kaipaan häntä todella paljon. Tuntuu kuin vasta nyt ymmärtäisin, kuinka paljon häntä rakastan. Ei se rakkaus mihinkään lopu, vaikka toinen ei enää niihin tunteisiin vastaisikaan.
Toivotan sinulle kuitenkin jaksamista. Muista että ystävät ovat sitä varten, että heihin voi tukeutua. Toivon todella, että sinulla on joku jolle voit puhua.
Voimia kesään!
Puhu ystäville, itke, raivoa, kiroile! Eli pura tuska ja paha olo pois sisältäsi, sillä sinne niitä on turha jättää hautumaan tai ne kiusaavat sinua vielä pitkään.
Mietinkin lähinnä, mitä kumppanisi on sinussa rakastanut alun alkaen jos hän kuitenkin toivoisi sinun olevan toisenlainen kuin mitä olet? Yritys muuttaa itseään toisen mieltymyksen mukaiseksi on hirveää huijausta, niin omaa itseään kuin muitakin kohtaan.
Erojutut on aina rankkoja, oli tilanne mikä hyvänsä. Se on hyvä jos pystyy olemaan väleissä vielä eron jälkeenkin, ainakin itse olen siinä onnistunut. Rakkaus on ikuista, mutta rakkauden muoto vain vaihtuu: syvästä rakkaudesta voi tulla ajan saatossa mitä parhainta kaveri-/ystävärakkautta.
Tsemppiä koettelemukseesi, kyllä aika parantaa (kliseistä mutta totta). Ja muista: omapa on häviönsä jos ei pidä sinusta sellaisena kuin olet!
mahdollista myötätuntoa sinulle. Masennuin, kun luin. Koeta pärjätä. Ja tosiaan, puhu, puhu ja puhu. Pura surua ystävällesi. Mene ihmisten joukkoon, elokuviin, lue. Jo ... äääh ... vuoden päästä menee paremmin, ehkä aiemminkin.