Itse koko ikäni enemmän tai vähemmän ylipainoisena olleena voin kyllä kertoa,
että olen kuullut kommentteja joka lähtöön.
Tosin mitä enemmän on ikää tullut, niin sitä vähemmän on noita läski-kommentointeja tullut...
Johtunee siitä, että suurin osa ihmisistä on kuitenkin sen verran fiksuja
ja hyväkäytöksisiä, etteivät ihan kaikkea sano ääneen mitä päässään ajattelevat.
Vaikka olenkin tottunut kuulemaan ulkonäöstäni kaikenlaista, niin silti joskus
nekin pääsevät yllättämään ja todellakin pahoittavat mielen.
En ensinnäkään ymmärrä, miten eräät AIKUISET ihmiset kuvittelevat olevansa
oikeutettuja sanomaan ventovieraalle ihmiselle ihan mitä mieleen juolahtaa.
Tottakai minullakin on mielipiteeni ihmisistä, mutta eipä tulisi mieleenkään
arvostella tuntemattomien ulkonäköä kovaan ääneen missään.
Siitä pitää huolen jo hyvät tavat sekä ihan oma järki!
Miksi loukkaisin ventovierasta ihmistä, ei todellakaan ole mitään tarvetta.
Jos ihmisellä itsellä on oma elämä ok, ei ole tarvetta ilkeillä muille.
Kivahan sitä pahaa oloa on tietenkin siirtää eteenkin päin, onhan se kamala harmi
jos vaan itseä vituttaa...
Tottakai jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin, mutta täytyy muistaa myös ne käytöstavat.
Ja sehän on ihan fakta, että ihan jokaisella ja jokaisessa ihmisessä on se oma
tai omat heikot kohtansa. Se, josta huomauttamalla satutat toista.
Minulla, vaikka läski olenkin, on ystävinä sekä ali-, normaali- että ylipainoisia ihmisiä.
Keskustelen heidän kanssaan ihan normaaleista asioista, ei meidän keskusteluja rajoita
toisen ihmisen paino tai ulkonäkö muutenkaan!
Miehiä olen saanut ihan "helposti" aina, siis ei ole ollut ongelmia löytää kumppania
kiloistani huolimatta.
Ja huom, mieheni ovat myöskin olleet hoikista tukeviin.
Loppujen lopuksi eläminen jonkun ulkoisen, normeista poikkeavan seikan kanssa
on ihan samanlaista kuin muittenkin ihmisten elämä.
Ei sen kummempaa.Haukkuja tosin kuulee aika usein...
Lihavana siis herään aamuisin, menen töihin, teen fyysistä työtä (ja teen sen hyvin!),
käyn kaupassa ja harrastan myöskin liikuntaa. Juu, tykkään liikkua, eikös ole outoa...
Enkä yleensä kaupassa katsele kenenkään muun ostoksia, johtuen siitä, ettei ne kiinnosta minua.
Jokainen saa ostaa ihan mitä haluaa.
Mun itsetuntoni on siinä mielessä ihan kohdallaan, että tiedän kuka ja mitä olen.
Siihen ei vaikuta yleensä se, mitä muut sanovat.
Joskus toki vaikuttaa, ja saakin vaikuttaa.
Jos jollekin ihmiselle tulee parempi mieli, kun saa omaa tyytymättömyyttään ja pahaa oloaan purkaa
minua haukkumalla, suon sen kyllä hänelle.
että olen kuullut kommentteja joka lähtöön.
Tosin mitä enemmän on ikää tullut, niin sitä vähemmän on noita läski-kommentointeja tullut...
Johtunee siitä, että suurin osa ihmisistä on kuitenkin sen verran fiksuja
ja hyväkäytöksisiä, etteivät ihan kaikkea sano ääneen mitä päässään ajattelevat.
Vaikka olenkin tottunut kuulemaan ulkonäöstäni kaikenlaista, niin silti joskus
nekin pääsevät yllättämään ja todellakin pahoittavat mielen.
En ensinnäkään ymmärrä, miten eräät AIKUISET ihmiset kuvittelevat olevansa
oikeutettuja sanomaan ventovieraalle ihmiselle ihan mitä mieleen juolahtaa.
Tottakai minullakin on mielipiteeni ihmisistä, mutta eipä tulisi mieleenkään
arvostella tuntemattomien ulkonäköä kovaan ääneen missään.
Siitä pitää huolen jo hyvät tavat sekä ihan oma järki!
Miksi loukkaisin ventovierasta ihmistä, ei todellakaan ole mitään tarvetta.
Jos ihmisellä itsellä on oma elämä ok, ei ole tarvetta ilkeillä muille.
Kivahan sitä pahaa oloa on tietenkin siirtää eteenkin päin, onhan se kamala harmi
jos vaan itseä vituttaa...
Tottakai jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin, mutta täytyy muistaa myös ne käytöstavat.
Ja sehän on ihan fakta, että ihan jokaisella ja jokaisessa ihmisessä on se oma
tai omat heikot kohtansa. Se, josta huomauttamalla satutat toista.
Minulla, vaikka läski olenkin, on ystävinä sekä ali-, normaali- että ylipainoisia ihmisiä.
Keskustelen heidän kanssaan ihan normaaleista asioista, ei meidän keskusteluja rajoita
toisen ihmisen paino tai ulkonäkö muutenkaan!
Miehiä olen saanut ihan "helposti" aina, siis ei ole ollut ongelmia löytää kumppania
kiloistani huolimatta.
Ja huom, mieheni ovat myöskin olleet hoikista tukeviin.
Loppujen lopuksi eläminen jonkun ulkoisen, normeista poikkeavan seikan kanssa
on ihan samanlaista kuin muittenkin ihmisten elämä.
Ei sen kummempaa.Haukkuja tosin kuulee aika usein...
Lihavana siis herään aamuisin, menen töihin, teen fyysistä työtä (ja teen sen hyvin!),
käyn kaupassa ja harrastan myöskin liikuntaa. Juu, tykkään liikkua, eikös ole outoa...
Enkä yleensä kaupassa katsele kenenkään muun ostoksia, johtuen siitä, ettei ne kiinnosta minua.
Jokainen saa ostaa ihan mitä haluaa.
Mun itsetuntoni on siinä mielessä ihan kohdallaan, että tiedän kuka ja mitä olen.
Siihen ei vaikuta yleensä se, mitä muut sanovat.
Joskus toki vaikuttaa, ja saakin vaikuttaa.
Jos jollekin ihmiselle tulee parempi mieli, kun saa omaa tyytymättömyyttään ja pahaa oloaan purkaa
minua haukkumalla, suon sen kyllä hänelle.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minuakaan ei ole aikuisena kukaan tullut "haukkumaan" ylipainosta eikä mistään muustakaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että oman pahantuulen purkaminen toisiin, satuttaa aina, olipa kyseessä lihavuudesta huomauttelu taimistä tahansa.
Jos olen huonolla tuulella, epäonnistunut jossain ym. se ei ole toisten syy, vaan ihan omani. Paljonko se helpottaa, että puran paskamaisen oloni toisiin? Ehkä hetkeksi, mutta ei kauaa.
Jos ihminen on lapsesta saakka opetettu antamaan arvo toisillekin, ei tulisi mieleenkään purkaa omia turhaumia muihin. Sen verran käytöstapoja odottaisi myös toisilta, niin oikeassa elämässä kuin näillä nettipalstoilla.
Meistä kukaan ei ole parempi tai huonompi kuin vierelläkulkija, olemme ainoastaan erilaisia, niin ulkonäön kuin luonteenkin puolesta. Erilaisuus ei ole hyvää eikä pahaa, rumaa tai kaunista, se on vain erilaisuutta.
jos mulle tulisi joku tuntematon huomauttelemaan kiloistani, niin luultavasti löisin heti turpaan.
Nuorempana baareissa kävi joskus niin, että joku viisas hoikka ja omasta mielestään fiksu ja kaunis pimu tuli kertomaan mulle, että olen lihava!!! Ai, ihanko totta. Siinä sitten yleensä kävi niin, että se ämmä makasi ketarat ojossa kapakan lattialla, ja ei takuulla tullut mulle enää puhumaan mitään.
Ja sama jatkuisi varmaan vielä tänäkin päivänä.
Jos ihminen on niin idiootti, että alkaa arvostelemaan tuntematonta ihmistä kilojen tms asian vuoksi, niin silloin saa lyödä turpaan. Ja kovaa.
Että tervetuloa vaan kertomaan mielipiteitänne ulkonäöstäni!
Ei millään pahalla, mutta tuollainen antaa vain sellaisen vaikutelman, että sen ärsyttävän arvostelijan kommentit todella kolahtivat, ja et osaa hyväksyä omaa tilannettasi. Jos olisit yhtään fiksumpi, et olisi korviasi lotkauttanut tuon tyypin kommenteille. Todistit vain käytännössä, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Jokainen saa olla millainen haluaa, mutta fiksua käytöstä toivoisi löytyvän kaikilta.
mun mielestä on vaan hyvä jos joku näyttää näille haukkujille seuraukset.
ihan sama et tuleeko joku haukkumaan sua lihavuudesta tai finneistä tms.
mäkin vetäsin turpaan jos uskaltaisin.
Vaikka kyseinen tapa tuoda asia esille on törkeä, niin se ei tarkoita sitä, että puheissa ei piilisi minkäänlaista totuuden sanaa. Harvoin hoikalle ihmiselle menee kukaan huomauttelemaan päin naamaa, että hän on lihava. Eli kannattaa ottaa rakentavana kritiikkinä, eikä alkaa uhoamaan, koska se todistaa, että on käytännössä yhtä hölmö kuin se toinen osapuoli. Jos näkisin jonkun lyllerön läsäyttävän urputtajaa nokkaan, niin ajattelisin, että lylleröllä on mahdollisesti huono itsetunto. Ei kaikkien typerien urputtajien kommentteja tarvitse noteerata.
Omaan lihavuuteen ja kommentteihin ylipainoista voi suhtautua kolmella eri tavalla:
Ensimmäinen on sinun tapauksesi eli et halua hyväksyä lihavuuttasi ja jos joku siitä huomauttaa niin pinnasi kiristyy ja käyttäydytään aggressiivisesti.
Toinen on normaali ja paras tapa eli hyväksyy itsensä ja sen että jotku ihmiset vain ovat kusipäitä. He ovat ystävällisiä jopa ilkeille ihmisille, mutta eivät ylitä sitä rajaa jossa he olisivat alistuvia.
Kolmas tapa on alistuva. Eli tämä ihminen yrittää olla mahdollisimman kiltti ja yrittää miellyttää kaikkia. Hän on äärimmäisen joustava ja antaa helposti periksi. Hän antaa ihmisten potkia itseään jos se vain miellyttää heitä.
Sinunlaisesi isot, aggressiiviset, suurisuiset ja katkerat lihavat eivät ainakaan paranna ihmisten kuvaa ylipainoisista ihmisistä. Itseasiassa toimimalla aggressiivisesti paljastat olevasi juuri sitä mitä he kuvittelevat. Eli heikkohermoinen, halujaan hallitsematon ja lihavuuttaan häpeilevä ihminen.
sitä sitten kirjoitellaan?
Itse olen sitä mieltä, että väkivaltarikollisilta netti pois!
Ja haista muuten paska, läski! Yritäpä tulla mua vetään turpaan, toiseksi jäät.
Tota noin, alan harrastajana kehoittaisin kyllä harkitsemaan tuota käsiksi käymistä. Itselläni kävi nuorempana niin, että ystäväni totesi ravintolassa selkään tuupanneelle naiselle jotakin käytöstavoista ja tämä nainen luuli hänen kommentoineen jotenkin neidin painosta ja pamautti kaverini kanveesiin ennenkuin kukaan ehti edes tajuta. Rosikseen mentiin ja neiti päätyi vuodeksi vankilaan, joka on pieni hinta aiheutuneesta elinikäisestä vammasta.
Toisaalta kerran kävi myös niin, että ylipainoinen tai oikeastaan roteva naisihminen alkoi minulle ravintolassa kiukuttelemaan. Olin kuulemma anorektinen barbi, joita hän inhoaa henkeen ja vereen. No, saahan sitä mielipiteitään esittää, mutta seuraavaksi hän alkoi töniä ja kaatoi kaljansa selkääni. En käy ihmisiin käsiksi yleensä salin ulkopuolella, koska uskon henkiseen yliotteeseen, mutta nyt tunsin olevani naisen koosta, humalatilasta ja käytöksestä johtuen pakotettu puolustamaan itseäni. Olin suht´selvinpäin, mutta siitä huolimatta otteeni olivat sen verran kontrolloimattoman rajut, että naiselta katkesi solisluu. Ja minä päädyin rosikseen. Itsepuolustus oli oikeutettu, koska nainen oli isompi kuin minä ja uhkasi henkeäni ja terveyttäni, mutta siitä huolimatta minun katsottiin alan harrastajana vastanneen uhkaan liialla voimalla (vaikka vain käänsin hänet ympäri vääntäen käden selän taakse ja tarraten hiuksista) ja sain ehdollista.
Miettikää hyvät ihmiset, sanat satuttavat, mutta ruumillista vammaa ei voi aina edes korjata. Ja toinen juttuhan on vielä se, että joskus vielä kohtaatte jonkun joka on vahvempi tai kyseisessä lajissa parempia ja saatte itse tuntea kun luut rusahtaa.
Olen myös sitä mieltä, että väkivalta ei ole koskaan ratkaisu. Tietenkin itsepuolustus on eri asia..
Mutta enpä ihan heti väkivallalla ala itseäni puolustamaan, mun mielestä
aikuisten ihmisten voi odottaa sen verran ymmärtävän puhetta että puheella pärjää.
Jonkun ihmisen tahallinen ilkeily jollekin toiselle ihmiselle on vain mun mielestä osoitus
siitä, ettei sen immeisen omat asiat ole hyvin ja hän tuntee tarvetta purkaa pahaa
oloaan muihin.
ylipainosi siihen, että NYT on vähemmän kommentteja kuin ennen ja että ihmiset ovat suurimmaksi osaksi fiksuja..
Taidat olla tyhmä läski, kun tuollaista kirjoittelet. Ovatko muut ihmiset MUUTTUNEET fiksuimmiksi nyt vanhetessasi vai mitä oikein ajat takaa.
Hohhoijaa, ei ihme että teitä pidetään tyhminä taitaa olla TOTTA!
Juu, tarkoitin nimenomaan sitä, että kun ihminen vanhenee,
hän yleensä myös viisastuu.
Mielestäni toisen ihmisen ulkonäön kommentointi on
keskenkasvuisten lapsosten suusta hiukan normaalimpaa, kuin aikuisten sanomana.
Miksi yleensäkään tarvitsee mennä kommentoimaan ventovieraiden ihmisten ulkonäköä? Eikö sillä sanojallakin ole jotain pahasti pielessä, jos ainoan nautinnon tuo toiselle ilkeily?
Ettei vain tälle suunsoittajalle itselleen olisi käynyt ikävästi baari-illanvietossa eli joku muu, ehkä kaveri, vei sen, jonka tämäkin suunpieksijä olisi tahtonut. Pantiin sitten harmi kiertämään ja sen helpompaa kohdetta ei taida ollakaan kuin lihava.
Ihmettelen vain, että jos joku on paljon isompi, miettisin kaksi kertaa enen kuin sanoisin mitään. Tuliko kummallekaan osapuolelle hyvä mieli?
Jos olisin samassa tilanteessa, sanoisin "ihanko totta? Hyvä, kun sanoit, en ole itse huomannutkaan". Se suututtaisi sanojaa vielä enemmän kuin lyönti.
Jaa, itse vetasen turpaan, jos tullaan päätä aukoon. Loppuu se vittuilu nopeammin.