Kaiken määrä

Olen otettu sanoistasi Kaaru.

Ja jos runoni antoi Sinulle jotain, vielä
parempi.

Täällä ei siivoilla muuta kuin lasten leluja,
piirustuksia sun muuta lattialta, että olisi ja-
lalle jonkinlainen sija.

Kiitos.

ei taaskaan ollut tarkoitus ketään itkettää,
runo vaan syntyi jostain - sanat tipahtelivat
kuin itsestään.

Enpä tiedä siitä vääntymisestä, mutta tämä runo
todellakin syntyi ilman minkäänlaisia synnytys-
tuskia - yllättävänkin helpolla. Harvoin niin käy
kun alkaa kirjoittamaan.

On ihanaa saada olla jonkin ihailussa :D

Kiitos Sinullekkin, mitä lämpimämmin.

Niin, joutsenethan ovat läpi elämänsä uskollisia
toisilleen - mikäpä parempi vertaus.

Aina, kiitos kuuluu kommentoijalle - nyt siis
Sinulle mitä lämpimämmin.

Helkkarinmoinen ampiaisparvi vieläkin päässä ja
silimät särkee, uh.

Sinä oot ihan hassu noitten koiravauvojes kaa =)
Tuu kattomaan Ruttua, niin kaikkoaa hetkiseks se
kaipuu, vai liekkö kasvais siittä, en tiijä.

Kuinkas Sie muka voit tunnistaa minut sanoistani,
hih. Vaan uskonhan mie, että tunnet minnuu jo sen
verta että oikiasti tunnistat.

Yritän saada itseni jonkinlaiseen kuntoon tänään,
että jaksan taas huomenaamulla lähtees sinne -
kaipa muistat minne.

Kiitos Mys, Mystisein.

sitä kaiketi runoni alusta loppuun.

Ihanaa on SE, että runoani on luettu/kommentoitu.

Oikein hyvää huomenta Margitta, olkoon päiväsi
minua parempi, kun lenssua poden ja lämmin
kiitos kommentoinnista.

olipa kauniisti sanottu " kultaista arkkias "
ihanhan tässä hämmentyy.

Niin kuin Margitta totesi, melankoliaa - sitä
runoni todellakin on, myös sanomaasi kaipausta ja
mittaamatonta rakkautta.
Runoihin puen ajatuksiani, tuntojani
vaihtelevalla menestyksellä, mutta niistä minä
kuitenkin elän.

Lämmin kiitokseni Sinullekkin, ja rutistaisin
muuten, mutta kun on tämä lenssu niin en halua
sitä tartuttaa :D