Kaikki se
mikä minua lähinnä on,
maa routaantunut jalkojeni alla
ympärillä alastomina kaartuvat
mykät raidat ja männyt
ovat sisäisen autiuteni summa.
Huomaan ruosteenpunaisella niityllä
kopeana käyvän joutsenparin,
ikuisen yhteiselon ilmentymä.
Niiden myötä
ajatukseni siirtyvät Sinuun,
olet elämä
totuuteni kaukaisuudessasikin.
Vain kanssasi on käteni tunteva lämmön
enkä aio antaa
unohdukselle lupaa.
Kaipaukseni olen Sinulle luovuttanut,
että tietäisit rakkauteni määrän.
mikä minua lähinnä on,
maa routaantunut jalkojeni alla
ympärillä alastomina kaartuvat
mykät raidat ja männyt
ovat sisäisen autiuteni summa.
Huomaan ruosteenpunaisella niityllä
kopeana käyvän joutsenparin,
ikuisen yhteiselon ilmentymä.
Niiden myötä
ajatukseni siirtyvät Sinuun,
olet elämä
totuuteni kaukaisuudessasikin.
Vain kanssasi on käteni tunteva lämmön
enkä aio antaa
unohdukselle lupaa.
Kaipaukseni olen Sinulle luovuttanut,
että tietäisit rakkauteni määrän.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Runosi kosketti ...en osaa itse noin kauniisti sanoiksi pukea sisintäni.
Nyt ikävä puretaan siivoukseen, huh...auringon paisteessa kaikki pöly hyppii silmille:)))
Olen otettu sanoistasi Kaaru.
Ja jos runoni antoi Sinulle jotain, vielä
parempi.
Täällä ei siivoilla muuta kuin lasten leluja,
piirustuksia sun muuta lattialta, että olisi ja-
lalle jonkinlainen sija.
Kiitos.
Sinulta vääntyy ja melkein mikä vain, semmoiseen
nyyh, itku, vollotusmuotoon...ainakin minä
taas ihmettelen täällä, että mihin se nenäliina katosi.
Runosiekkari, tiputit herkän runon ja minä...
haen nenäliinoja ja lääkettä. Ettei tauti alkais enempää vaivaamaan....
Aurinkoa päivääsi, toivoo ihailijasi Mar.
ei taaskaan ollut tarkoitus ketään itkettää,
runo vaan syntyi jostain - sanat tipahtelivat
kuin itsestään.
Enpä tiedä siitä vääntymisestä, mutta tämä runo
todellakin syntyi ilman minkäänlaisia synnytys-
tuskia - yllättävänkin helpolla. Harvoin niin käy
kun alkaa kirjoittamaan.
On ihanaa saada olla jonkin ihailussa :D
Kiitos Sinullekkin, mitä lämpimämmin.
routainen maa, karut puut ja ikuisen rakkauden symbolina kaunis joutsenpari. Kiitos taas nautinnollisesta lukuhetkestä.
Niin, joutsenethan ovat läpi elämänsä uskollisia
toisilleen - mikäpä parempi vertaus.
Aina, kiitos kuuluu kommentoijalle - nyt siis
Sinulle mitä lämpimämmin.
Kun on yksinäinen, näkee ympärillään vain pariskuntia... mikähän siinäkin??
Minä näen pelkkiä koiravauvoja! Äh...
"enkä aio antaa
unohdukselle lupaa." - tiedän Sinun olevan sitkeää sorttia ja pitävän pääsi!!!
Miten tunnistankaan Sinut noista sanoista ;D
Lempeää loppupäivää toivotan sinne =)
Helkkarinmoinen ampiaisparvi vieläkin päässä ja
silimät särkee, uh.
Sinä oot ihan hassu noitten koiravauvojes kaa =)
Tuu kattomaan Ruttua, niin kaikkoaa hetkiseks se
kaipuu, vai liekkö kasvais siittä, en tiijä.
Kuinkas Sie muka voit tunnistaa minut sanoistani,
hih. Vaan uskonhan mie, että tunnet minnuu jo sen
verta että oikiasti tunnistat.
Yritän saada itseni jonkinlaiseen kuntoon tänään,
että jaksan taas huomenaamulla lähtees sinne -
kaipa muistat minne.
Kiitos Mys, Mystisein.
Kiitos,,,oli ihana lukea.
Sinen suloista yötä.
sitä kaiketi runoni alusta loppuun.
Ihanaa on SE, että runoani on luettu/kommentoitu.
Oikein hyvää huomenta Margitta, olkoon päiväsi
minua parempi, kun lenssua poden ja lämmin
kiitos kommentoinnista.
,,yölintu kaartelee ja liitelee
ja lensi lukemaan kultaista arkkias,
kaunista ja koskettavaa
syvältä jostain kumpuaa,
kaipauksesta ja rakkaudesta
jonka määrä on mittaamaton,,
lämpöinen kiitos
ja oikein rauhaisaa pyhäpäevää**
olipa kauniisti sanottu " kultaista arkkias "
ihanhan tässä hämmentyy.
Niin kuin Margitta totesi, melankoliaa - sitä
runoni todellakin on, myös sanomaasi kaipausta ja
mittaamatonta rakkautta.
Runoihin puen ajatuksiani, tuntojani
vaihtelevalla menestyksellä, mutta niistä minä
kuitenkin elän.
Lämmin kiitokseni Sinullekkin, ja rutistaisin
muuten, mutta kun on tämä lenssu niin en halua
sitä tartuttaa :D