Onkohan kellään muulla kokemuksia vastaavasta tilanteesta. Olen pitkällisen hoidon tuloksena viimeinkin raskaana, mistä olen todella onnellinen. Nyt kuitenkin kävi niin, että odotan kolmosia. Lääkäri (itse asiassa kolme eri lääkäriä) suositteli raskauden osakeskeytystä eli alkioista yksi poistetaisiin. Hän perusteli sitä keskosriskillä sekä kolminkertaisella raskausmyrkytyksen vaaralla. Yksi lääkäreistä sanoi etten fyysisesti pystyisi kolmosraskautta läpiviemään, vaan tilanne olisi vaarallinen sekä minulle itselleni että kolmelle lapselle. Lääkäri perusteli myös sillä että vaikka kaksosraskaus on myös riski, kaksi olisi kuitenkin helpommin vietävissä läpi elossa kuin kaikki kolme.
Teimme päätöksen lääkärien ohjeiden perusteella osakeskeytyksestä, joten en halua moralisoivia kommentteja, vaan jos jollain olisi ollut samanlainen tilanne, olisi kiva kuulla kokemuksianne itse toimenpiteestä sekä ajatuksianne asian tiimoilta. Itselläni ajatukset ovat ristiriitaiset. Tähän asti olen iloinnut ja ollut onnellinen, nyt tuntuu etten halua ajatella koko raskautta ennen kuin tästä on selvitty eteenpäin.
Teimme päätöksen lääkärien ohjeiden perusteella osakeskeytyksestä, joten en halua moralisoivia kommentteja, vaan jos jollain olisi ollut samanlainen tilanne, olisi kiva kuulla kokemuksianne itse toimenpiteestä sekä ajatuksianne asian tiimoilta. Itselläni ajatukset ovat ristiriitaiset. Tähän asti olen iloinnut ja ollut onnellinen, nyt tuntuu etten halua ajatella koko raskautta ennen kuin tästä on selvitty eteenpäin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei ole kokemusta.
Mutta epäilen, että lääkärit eivät suosittelisi keskeytystä, mikäli eivät olisi varmoja, että keskeytykseen liittyy pienempi riski kuin raskauden loppuun viemiseen.
Uteliaisuus: Ikäkö sinulla aiheuttaa vai mikä, että lekurit pelkäävät kolmoisraskauden olevan vaarallinen, sillä kyllähän ihmiset ihan normaalisti kolmosiakin synnyttävät?
Eli meillä kävin näin ja tämä on yksilöllistä ei ole jokaisen kohdalla tapahtunutta. Ei ole tarkoitus pelotella ketään! Odotimme nelosia ja lääkäri sanoi että osakeskeytys tulisi kyseeseen meidän kohdalla, ja siihen suostuttiinkin monien keskustelujen ja syiden takia! Ja sitten kun oli tehty meni muutama kuukausi niin meni loput kesken, ei välttämättä johtunut osakeskeytyksestä mutta itse syytimme sitä tapahtumaa, sillä meillä on nyt neljä enkelivauvvaa, tästä on aikaa 2vuotta!
Jos keskeyksen ja keskenmenojen välisä oli tosiaan muutama kuukausi, niin eiköhän keskenmenoilla ollut ihan muu syy? Monikkoraskauksissa on muutenkin paljon korkeampi keskenmenoriski. Tavallisia raskauksiakin menee viimeisen kuuden kuukauden aikana kesken yksi kymmenestä.
Surullinen tilanne kerta kaikkiaan :(
jos lääkäri olisikin jättänyt ne jotka abortoi ja abortoinut ne jokta jätti.
Eli jos lääkäri tekikin virheen ja lopetti terveiden lasten elämän?
Kuka lääkäri voi päättää mitkä lapsista abortoidaan ja mitkä jätetään?
Entä jos lapset ois jätetty ja niistä olisi luonnollisesti keskeytynyt ne joiden elämä päättyi muutenkin luonnollisesti.
Yrittääkö ihminen liikaa puuttua asioihin?
Tai onko asioihin puuttuminen pakollista?
Etsimme asuntoa ja kerran tulimme asuntoon jossa oli kolme ihan samankokoista pinetä sänkyä.
Osa kolmosraskauksista päättyy niin että kaikki kolme ei jaksa loppuun asti.
Joskus myös kolmosia syntyy ja heidän kanssaan selvitään.
Hankalia asioita!
Millä niistäkin arpoo sen tapettavan?
Ja luulis kyllä että siihen osa-aborttiin liittyy suurempi km-riski kun raskauden viemiseen niin pitkälle että kaikki voi selvitä keskosina!!
Samasta (hedelmättömyys)ongelmasta kärsivänä antasin vaikka oikeen käteni jos sais kerralla kolme lasta, tai no, jos nyt yhdenkin..
Tuossa edellä joku iloisesti esitti että saavathan ihmiset normaalistikin kolmosia. No eivät NORMAALISTI tosiaan saa!
Jo pelkkä kaksosraskaus on huomattavasti riskialttiimpi, ja kolmosraskaudessa riskit ovat vielä suuremmat. Raskauden pitäisi selvitä hyvinkin 28 raskausviikoille, että kolmella olisi edellytykset terveeseen elämään. Kyllähän 24-25 viikoilla normaalisti kasvanut yksönen voi selvitä (50 % terveinä, 25% pahasti vammautuneina ja 25% lievemmin vammautuneina), mutta kaksosiin ja etenkin kolmosiin liittyy usein myös pienikokoisuutta ja muita kasvuhäiriöitä (esim äidin toksemian takia) ym joka huonontaa selvitymismahdollisuuksia. Viikkoja pitäisi olla takana vähintään 28, jotta kunnon elinmahdollisuuksia on. Olen nähnyt useita tapauksia, joissa kaksosraskaudestakin on jäänyt jäljelle äiti pahasti vahingoittuneen kohdun kanssa (vaikea sektio pienillä viikoilla) ja molemmat kaksoset ovat menehtyneet joko hetikohta synnytyksen jälkeen tai päivien/viikkojen tehohoidon jälkeen. Kaksosraskaudenkin aiheuttamat riskit ja kustannukset ovat sitä luokkaa, että Suomessa on siirrytty pääsääntöisesti valikoivaan yhden alkion siirtoon IVF-hoidoissa.
Lääkärit eivät turhan takia suosittele osakeskeytystä, vaan nimenomaan siksi, että kolmosraskaudessa ne osakeskeytysriskit ovat vähäisemmät kuin muut monisikiöisyyden aiheuttamat riskit.
Hei! Kyllä kolmoset voi saada ilman hedelmättömyys hoitojakin. Tosin taitaa olla todella harvinaista.
Kaverini sai 5 vuotta sitten kolmoset. Syntyivät keskosina.Painot olivat 1300-1500g.
Ikää oli 22 vuotta.Kaikki vauvat olivat onneksi terveitä.
Joku kysyi mikä minun kohdallani olisi este kolmosille.
Syitä osakeskeytykseen ovat juuri nuo mitä Nim. Himpsantutti osuvasti selitti eli lyhyesti todennäköinen keskosuus, siitä johtuvat kasvu- ja kehityshäiriöt, sekä lasten kuolleisuus. Oma tekijänsä on myös äidin terveys,kolminkertaisen raskausmyrkytyksen vaara yms.
Lääkäri myös painotti, että koska olen läpikäynyt tähän asti rankkoja hoitoja, olisi hyvä pyrkiä tilanteeseen jossa riski sekä syntyville lapsille että minulle itselleni olisi mahdollisimman pieni. Miksi kuitenkin kaksi alkiota jätetään johtuu siitä että jos yksi mahdollisesti menee kesken luonnollisesti,on edelleen mahdollisuuksia.
Haluan vielä sen lisätä ettei lääkäri millään tavalla "arvo" keskeytettävää alkiota vaan keskeytettäessä pyritään mahdollisimman pieneen riskiin eli poistetaan alkio, joka on lähimpänä vatsapeitteitä eli lääkkeen ruiskuttaminen onnistuu ilman että muut alkiot vahingoittuvat.
Vaikea asia tämä silti on, vaikka miten päin kääntäisi. Onneksi mies ja muut läheiset ovat tukena. Ja kiitos asiallisista tiedoista. Koska vaikka tätä asiaa ajattelee tietenkin tunteella, joskus on pakko ajatella asiaa myös pelkkien annettujen tietojen perusteella. Ei minulla ole kuitenkaan syytä ajatella etteivätkö lääkärit ajattelisi minun ja syntyvien lasteni parasta kaikessa hoidossa.
Mikäköhän on se tekijä juuri sinun kohdallasi, että sinulle noita riskejä esitellään noinkin voimakkaasti, sillä jotkut todellakin synnyttävät kolmosia aivan NORMAALISTI. Eli vaikka keskosiksihan ne jäävät, niin silti kantavat raskauden loppuun normaalisti, niin pitkään kun se kestää?
Oletko ilmaissut halun, ettet halua riskiä siitä, että saisit kehityshäiriöisen lapsen?Tietenkin mitä vähemmän alkioita/sikiöitä on sitä paremmat mahdollisuudet niillä on selvitä. Joten on aivan luonnollista, jos olet kyseissen riskittömyyden ilmaissut. Ainoat kolmoset jotka minä tiedän kärsivät kaikki keskoisuudestaan, kehittyvät pikkulapsina viivästyneesti. Yksi heistä on ilmeisesti myös älyllisesti jäänyt heikommaksi, mutta sitä on vaikea arvioida lapsesta joka muutenkin kehittyy viiveellä, mutta kehittyy vielä huonommin kuin sisaruksensa. Harmi kun en tiedä onko heidän äidille tarjottu osakeskeytys mahdollisuutta... Mutta jotenkin luulisi, että jos usea lääkäri suosittaa, niin kyllä siihen mukaan lähtisi. Joten mikäköhän teidän eronne on ollut, että toiselle suositellaan toiselle (ehkä) ei? Vai sanoivatko lääkärissä, että näin suositellaan kaikille tuossa tilanteessa? Nuo tietämäni kolmoset ovat jotain viisi vuotiaita, jos silloin ei vielä suositeltu...
En ole maininnut mitään kehityshäiriöistä itse, kun en ollut aiemmin ajattellut mitä kaikkea kolmosraskaudesta voi seurata. Nyt kun tiedän enemmän esim keskosuudesta ja sen seurauksista ja niistä seurauksista mitä kolmosraskaudesta voi olla minulle (pahimmassa tapauksessa hengenlähtö) on asiaa helpompi ajatella joka kannalta.
Minulle on sanottu kyllä että saan itse asian tietenkin päättää, mutta monisikiöisyyden riskit on haluttu tuoda esiin että varmasti tiedostan ne.
Vaikea sanoa miksi toiselle suositellaan ja toiselle ei. Ehkä lääkärien kokemukset ovat erilaisia...Sanoivat kyllä että kolmosraskaudet ovat lapsettomuushoidoissa nykyään harvinaisuuksia, ja yleensä osakeskeytystä harkitaan kaikkien siinä tilanteessa olevien kohdalla vakavasti. Äitihän itse asian toki lopulta Saa tai joutuu päättämään.
Minun kohdallani ainakin yksi painava syy ovat raskautta edeltäneet hormonihoidot, jotka ovat jo aiheuttaneet munasarjamuutoksia (toivottavasti ei pysyviä!)joten ymmärsin lääkärin puheista että nyt riskit halutaan laittaa kohdallani minimiin ja viedä raskaus loppuun mahdollisimman hyvin tuloksin. Tämä asia ja nuo jo mainitut riskit ovat olleet syitä päätökseeni ei todella esim se etten jaksaisi/pystyisi kolmosia hoitaa yms.
Mä aloin ihan spontaanisti odottaa kolmosia, eli mitään hoitoja ei ollut tehty. Itse ilmoitin haluavani osakeskeytyksen ja halusin pitää vain yhden sikiöistä. Itse keskeytys oli aika kivulias: pitkä neula tungetaan mahaan ilman puudutusta. Mulle se tehtiin vielä kolme kertaa, kun toisen "lopetus" ei ekalla pistolla onnistunut.
Aika surullista oli nähdä ne kuolleet sikiöt seuraavissa seurantaultrissa, mutta raskauden puolivälin kieppeillä ne olivat jo hävinneet näkyvistä. Sen jälkeen pystyin aika hyvin unohtamaan tapahtuman ja osasin nauttia loppuraskaudesta. Ja synnytin ihanan terveen lapsen.
Joku mietti sitä, millä perusteella tapettavat valitaan. No, ensin sikiöt tutkitaan mahdollisimman tarkkaan ja jos jossain havaitaan jotain vikaa, niin tietysti se poistetaan. Jos kaikki näyttävät terveiltä (kuten minun tapauksessani), valitaan helpoimmin poistettavat. Eli ne, joihin yletytään parhaiten.