Olen lueskellut keskusteluja ja huomannut että
muutkin kärsivät limannoususta, hengenahdistuksesta ja palantunteesta kurkussa refluksitaudin yhteydessä.
Oletteko ikinä saanut lääkäreiltä mitään
vastausta siihen millä tavoin refluksi aiheuttaa em.
oireet? Itse olen kysynyt mutta en ole oikein
saanut mitään vastausta.
muutkin kärsivät limannoususta, hengenahdistuksesta ja palantunteesta kurkussa refluksitaudin yhteydessä.
Oletteko ikinä saanut lääkäreiltä mitään
vastausta siihen millä tavoin refluksi aiheuttaa em.
oireet? Itse olen kysynyt mutta en ole oikein
saanut mitään vastausta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ei tähän osaa vastata, sen olen huomannut mutta noita oireita mulla yhtenään, ne vaan kuuluvat refluksitautiin, kun hapot ei kättäydy "normaalisti".
suuria yksittäisannoksia ruokaa, vältä sitrushedelmiä, lisää liikuntaa ja yritä saada painoa laskemaan ainakin muutaman kilon.
Siihen ei muita konsteja tarvita, eikä tarvita lääkäriä tai lääkäreitä.
En ole ylipainoinen, noudatan refluksipotilaan
ruokavaliota , syön lääkkeitä, ja refluksi on
silti hankala.
..kaikilla laihduttaminen ja em. nautintoaineiden käytön lopettaminen/rajoittaminen. Itsellä vahvin mahdollinen jatkuva lääkitys ja päivittäin nousee mahan sisältö suuhun. Paino on normaali, liikuntaa liikuntakeskuksen jäsenenä varmasti tulee tarpeeksi, tupakkaa, alkoholia ei ollenkaan ja kahvia suklaata harvoin. Eli aina ei voi itse vaikuttaa. taudin seurauksena jatkuva palan tunne kurkussa, ääni ei kestä puhumista, kurkku aina kipeä yskittää. Leikkausta ehdotettu ja huomenna kun menen tähystykseen aion antaa suostumuksen siihen. Kaikki manometriat ym pitkäaikaisrekisteröinnit tehty jo useita vuosia sitten ja kun lääkkeet ei tilannetta pelasta, turvaudun mielelläni kirurgiin. alkaa olla mitta täynnä tota oksennusta, joka on suussa joka kerta, kun vetää kenkiä jalkaan, vaihtaa painoja tankoon tai vaan kumartuu rapsuttaan koiraa. Kyllä se vaan niin on, että toisilla toimii toiset keinot ja toisilla toiset.Jokainen refluksitautinen on yksilö, eikä kaikilla tosiaankaan ole ylipainoa. Kannattaa kuitenkin hakeutua asiaan erikoistuneen lääkärin puheille, josko jotain apua tulisi sieltä.
Minulla myös leikkaus harkinnassa, vaikkei
sekään niin kovin mukavalta vaihtoehdolta tunnu.
Olispa tähän tautiin lääkitys joka korjais
sen löystyneen alasulkijan toiminnan. Jossain
muissa maissa on jo käytössa operaatio, joka tehdään suun kautta ja siinä ei pitäisi haittavaikutuksia
olla niin paljon kuin fundoplikaatiossa. Ei tehdä
Suomessa (?), minä olisin kyllä ihan valmis koekaniiniksi siihen, mitään tietoahan ei pitkäaikaistuloksita tietenkään vielä ole.
Kyllähän tuo leikkaus aika vakavaksi vetää. ensimmäisen kerran oli harkinnassa n.4 vuotta sitten, mutta kieltäydyin. tosin silloin operaatio olisi tehty hatanpäällä ja siellä meni jo tutkimuksissa kaikki niin persiilleen, että en yksinkertaisesti uskaltanut antaa leikata siellä. Lääkäri mm määräsi lääkkeitä, joille olen allerginen ja joita en toisen lääkkeen vuoksi voi käyttää. Uskon vakaasti vielä tänäkin päivänä, että henki olisi siellä lähtenyt. Nyt kun en enää ole tamperelainen ja kun tän taudin kanssa on tässä kärvistellyt ja kaikkea mahdollista kokeillut, niin olen päätynyt siihen, että leikataan. Serkulleni on tehty fundoplikaatio ja on kovin tyytyväinen. Kyllähän tämä tauti aikalailla elämänlaatua huonontaa, jos oireita on koko ajan, eikä lääkitys auta. Silloin varmaan leikkaus on paras vaihtoehto. Luin kanssa netistä jostain uudesta leikkausmenetelmästä. valitettavasti ne tulee suomeen jonkinmoisella viiveellä, joten itse en ainakaan jää odotteleen, jos voin parantua jo nyt. Tosin kyllä minäkin varmaan koekaniiniksi suostuisin. Eniten minua tossa leikkauksessa huolestuttaa mahdollinen komplikaatio, koska hoitoa ei yöaikaan nykyään saa mistään, jos hätä tulee. Terveyskeskuksista käännytetään kotiin kuolemaan.Kaikki muu korjaantunee ajan kanssa ja varmaan vähän vaivaakin on nähtävä.Toinen asia mikä murehduttaa on tietysti se, että urheilusta on pidettävä pitkä tauko, mutta onpa sitten taas haastetta, kun joutuu aloittamaan alusta. Epäilemättä lihakset katoavat kokonaan, kun syöminen muuttuu ja paino putoaa. Mutta varmaan jokainen tarvii sen oman aikansa, että on valmis hyppäämään leikkauspöydälle ja kyllähän se tietysti iso päätös aina on.Kyllä itse olen monesti ajatellut, että kumpa osaisin valita oikein. Niin moni asia voi mennä pieleen, mutta ei tää elämä näinkään mitään herkkua ole, kun kuristaa ja suu on tunkio.
Iso päätös on, ei auta muu kuin toivoa että
kaikki menee hyvin jos leikkaukseen päätyy.
Mahdotontahan se on etukäteen tietää millaiseksi
olo muuttuu sen jälkeen. En ollutkaan
vielä älynnyt huolestumaan mainitsemastasi komplikaatiovaarasta siinä mielessä ettei vakavassa
paikassa saisikaan hoitoa, mutta niinhän se nykyisin
näyttää olevan ettei päivystyksessä välttämättä saa hoitoa.
Leikkauksessa vatsaan tehtiin 5 pientä aukkoa, joiden kautta vietiin sisään pelit ja rensselit. Kymmenessä päivässä olo on jo mainio, mitä nyt vähän pierettää. Hyvin tepsi mulle tuo fundoplikaatio. Kiitokset Mikko Viljakka PHKS hienosta leikkauksesta.