Onko muilla samankaltaista ongelmaa kuin minulla...??
Odotan ekaa lastamme, viikkoja tulee huomenna täyteen 32.
Kai se johtuu raskaushormoneista, että haluaisin vielä enemmän huomiota ja hellyyttä mieheltäni. Mutta vaikka olen miehelleni asiasta sanonut, välillä jopa huutanutkin, niin huomiota ei häneltä tipu.
Olen pyytänyt, että hän hieroisi minua ja yleensäkin koskisi minuun, puhuisi minulle jotain, jne... Mutta hän on vain aivan sulkeutunut ja harvoin saattaa hieroa jalkojani, jos olen erikseen etukäteen pyytänyt ja jos hänellä ei satu olemaan muuta tekemistä.
Hän ei halua koskea mahaani. Ehkä se ei ole kaikkein kaunein raskausmaha. Mutta kaipaisi se silti kosketusta...
Olen jo jäänyt pois töistä sairaslomalle / äitiyslomalle. Teen joka päivä miehelleni ruokaa ja pidän kodin siistinä. En vain taida kohta enää jaksaa, kun en saa mieheltäni minkäänlaista "vastahuomiota". Ymmärrän, että hän on väsynyt työpäivän jälkeen, mutta voisi hän varmaan minut silti huomata... Hänellä tuntuu iltaisi olevan aina parempaa tekemistä: lukee jotain lehteä, istuu vain tai näpyttelee tietokonetta.
Olen häneltä myös kysynyt, että miksi hän ei halua kanssani seksiä niin usein kuin ennen. Olen kysynyt, että inhotanko minä tai tulva lapsi häntä jotenkin. Hän vain väittää, että on ollut niin väsynyt ja kyllähän hänen pitäisi enemmän minua huomioida, jne, jne...
Neuvolasta saadussa VAU-kirjassa oikein vielä lukee, että miehesi haluaa kyllä huomioida sinut, kerro hänelle vain miten hän sen voisi tehdä. Olen kyllä kertonut miljoona kertaa ja ei hän minua silti huomioi. Minua vituttaa, kun olen kuin jokin pikkukakara, joka kinuaa huomiota. Mutta tarvitsisin sitä.
Odotan ekaa lastamme, viikkoja tulee huomenna täyteen 32.
Kai se johtuu raskaushormoneista, että haluaisin vielä enemmän huomiota ja hellyyttä mieheltäni. Mutta vaikka olen miehelleni asiasta sanonut, välillä jopa huutanutkin, niin huomiota ei häneltä tipu.
Olen pyytänyt, että hän hieroisi minua ja yleensäkin koskisi minuun, puhuisi minulle jotain, jne... Mutta hän on vain aivan sulkeutunut ja harvoin saattaa hieroa jalkojani, jos olen erikseen etukäteen pyytänyt ja jos hänellä ei satu olemaan muuta tekemistä.
Hän ei halua koskea mahaani. Ehkä se ei ole kaikkein kaunein raskausmaha. Mutta kaipaisi se silti kosketusta...
Olen jo jäänyt pois töistä sairaslomalle / äitiyslomalle. Teen joka päivä miehelleni ruokaa ja pidän kodin siistinä. En vain taida kohta enää jaksaa, kun en saa mieheltäni minkäänlaista "vastahuomiota". Ymmärrän, että hän on väsynyt työpäivän jälkeen, mutta voisi hän varmaan minut silti huomata... Hänellä tuntuu iltaisi olevan aina parempaa tekemistä: lukee jotain lehteä, istuu vain tai näpyttelee tietokonetta.
Olen häneltä myös kysynyt, että miksi hän ei halua kanssani seksiä niin usein kuin ennen. Olen kysynyt, että inhotanko minä tai tulva lapsi häntä jotenkin. Hän vain väittää, että on ollut niin väsynyt ja kyllähän hänen pitäisi enemmän minua huomioida, jne, jne...
Neuvolasta saadussa VAU-kirjassa oikein vielä lukee, että miehesi haluaa kyllä huomioida sinut, kerro hänelle vain miten hän sen voisi tehdä. Olen kyllä kertonut miljoona kertaa ja ei hän minua silti huomioi. Minua vituttaa, kun olen kuin jokin pikkukakara, joka kinuaa huomiota. Mutta tarvitsisin sitä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuo kirjotus oli just kun mun ajatusmaailmasta!
Mä oon samassa tilanteessa ja nyt rv 28 3 menossa.
Ei olla harrastettu seksiä viimeks kun sillon ku tulin raskaaksi ja siitähän on jo monta kuukautta aikaa :/ Ja mies käy päivät töissä,mä pidän kodin siistinä ja hoidan meidän 2 koiraa ja teen ruokaa yms.
Mies kun tulee töistä,hän istuu suoraan koneelle ja pelaa siinä yöhön asti,yöllä kömpii viereen nukkumaan ja aamulla taas töihin. Mikä ihana arki tää onkaan,huh! Mäkään en jaksa kinuta huomiota koska olen siihen lopen kyllästynyt :(
En tiedä mitä pitäisi tehdä,että saa tarvitsemansa huomion. En edes tarvis sitä kohtuuttoman paljoa kunhan edes joskus jotain...mut ei.
Masentavaa.
Olen yrittänyt vaikka millä palstalla herätellä keskustelua miten miehet käyttäytyvät raskaana olevaa naistaan kohtaan, jotensakin tuloksetta.
"Mieheni" (ansaitseeko edes tuota nimeä) tiuskii minulle tai on omissa oloissaan ja tietokoneella illat ja yöt pitkät.
Meillä ei halata, suukotella, olla lähekkäin, rakastelusta puhumattakaan. Saati että sanois joskus että tykkää, rakastaa tms. Ei mitään.
Tunnen itseni säälittäväksi läskiksi joka yrittää kerjätä huomiota. Asiaan ei ole tullut muutosta vaikka mitä olisin sanonut, tehnyt jne.
Yritä tässä olla positiivisella mielellä ja iloita vauvasta ja raskaudesta.
Väittää ettei inhoa mutta eiköhän teot jo puhu puolestaan.
Onko miehet kaikki tuollaisia raukkoja vai onko minun vain tavallista paskempi tyyppi???
RV 22 3
Melkein kuin meillä..Minä oon kyl saanu mieheni viettään vähemmän aikaa koneella,ja yritän saada sitä tekee kans kotitöitä.Ja saan kyl hellyyden osoituksia ja huomiota häneltä. Mutta ei siitä kauaa ole kun tunsin itseni kans yksinäiseksi.totesin vaan ku luin noita teidän viestejä että on näköjään muitakin "samassa" tilanteessa. Mua on nyt painanut sellane asia että miksei mieheni ole kiinnostunut lukemaan noita raskaus-ja vauvaoppaita mitä saatiin neuvolasta..?onhan siinä miehellekin tarkotettuja,ja eikös se vähän niinku kuulu hänellekin..? (olen viikolla 12 vasta) Luuletteko että mies innostuu tähän liittyvistä jutuista sitten aikanaan? Hän on kyllä sanonu että on kyllä kiinnostunut,ja iloinen vauvasta.(tämä oli todella toivottu raskaus) sanokaa nyt mitä mä teen,odottelenko ja annan ajan vähän kulua,jos se sitten alkais niitä kans lueskella,että tietää missä mennään,vai..? (niin,ja olen muuten 27 vuotias,mieheni on 31)
Minulla on kyllä ihan päinvastaisia kokemuksia. Mieheni ei ole kaikista paras naisten 'lukija', jos niin voi sanoa. Hän ei aina oikein meinaa ymmärtää kaikkia kotkotuksia mutta osoittaa rakkautensa usein pienin teoin. Me kyllä köllötellään yhdessä ja nautitaan toistemme seurasta. Sauna on yksi lempipaikoistamme. Siellä on mukava viettää lämmin yhteinen hetki. Harmi vaan, että tällä mahalla en valitettavasti ihan kauheasti jaksa saunoa.
Olen aikas iso kokoinen, mutta se ei miestäni häiritse. Hän on valmis sekstailuun ihan heti. Minusta taas tuntuu pahalta 'pihdata', kun tuntuu, että meinaa olla noi puuhat vähän liian vaikeita näin suurena. Omassa päässä se vika on ja välillä harmittaakin. Jotenkin vaan on helppo vältellä asiaa.
Me ainakin ollaan juteltu paljon enemmän asioista ja se on helpottanut meidän tilannetta. Mieheni ymmärtää minua. Yrittäkää sisaret jutella asiasta. Nämä naisten hormoonijutut ei aina oikein mene miesten jakeluun.
Meillä oli alussa suuria vaikeuksia, kun mies ei tajunnut olennkaan mun tilaani ja mitä häneltä vaaditaan. Keskustelua ja keskustelua ja lisää keskustelua, välillä kiukuttelua, riitelyä ja itkua ja komennusta mitä sen pitää tehdä - TOIMII!! Nyt mies huolehtii ja paijaa, rakastaa ja osottaa sen jatkuvasti. Vauvakirjoija ei miehet lue, joten se lykätään sen käteen ja luetaan yhdessä ja sit keskustellaan mitä luettiin :) TOIMII!!
Ei munkaan mies oo lukenut niitä oppaitakaan yhtään,kirjotin tähän ketjuun tuon toisen viestin aiemmin. Joskus oon sille antanut sen kirjan mikä saatiin neuvolasta,että lueppas tuosta ja tuosta :)
Kyllä mä saan pusuja ja haleja mieheltä mut se yhteinen aika on ihan loppu ollut ajat sitte.
Sinähän voit vaikka kysyä,että eikö sillä kiinnostas vähän lukee noita vihkosia tai annat sille ite niitä luettavaksi,niinku mä tein =) Eipä se siltikään paljon oo lukenut mut edes jotain.
Sä oot kyllä saanut sitten ukon hienosti komentoon :) Kiva viesti oli.Täytyy varmaan itekki alkaa sitten komentaa,keskustella,kiukutella ja itkeä kun muukaan ei auta. Jospa se heräis näihin viimeisiin hetkiin mitkä on vielä jäljellä 3kk.
T: Viestiketjun toinen kirjoittaja.
Kyllähän keskusteluyhteys ja yhteisymmärrys asioissa pitää olla mutta mitä se tarkoittaa että miehen pitää jotain?
Me ollaan myös melko viimeisillään raskaana mutta en minä ole huomannut että miehen olisi pitänyt kohdella minua jotenkin erilailla raskauden aikana. Tottakai todella painavat tavarat on pitänyt jättää nostelematta mutta missään muussa en ole huomannut miestäni sen enempää tarvitsevani.
Kyllähän hellyyttä ja huolenpitoa pitää suhteessa olla muutenkin kuin raskausaikana. Ja sen pitää tulla itsestään, en minä osaisikaan keneltäkään olla ruinaamassa sellaista, ei se ole enää sitten aitoa.
Voihan se olla että minulle ei vain ole tullut sellaista oloa vielä. Monethan sanoo olavansa raskausaikana todella hellyydenkipeitä.
Me ollaan hoidettu kaikki yhdessä. Neuvolassa käyn yksin mutta aivan kaikki muu hoidetaan yhdessä, mieheni taisi kyllä suurimmaksi osaksi isoimmat vauvan tarvikkeet ja huonelkalut valita sekä auton.
En ole kokenut että elämän pitäisi muuttuua niin hirveästi tämän raskauden takia. Tämähän on aivan luonnollinen olotila naiselle.
Onhan se tietysti miehestäkin kiinni. Me olemme jo yli kolmekymppisiä ja odotimme tätä lasta vuosikausia saapuvaksi. Ei minulla mitään ennakko-odotuksia ollut raskauden suhteen muutenkaan mutta tässähän tämä menee. Arki on muuttunut vain hieman, eipä sitä ennen ole tarvinnut vauvan tarvikkeista ynnä muista paljon puhuakkaan. Mies on aivan aidosti omana itsenään joka jutussa mukana, joka on kyllä itsestään selvää mieheni tuntien. Miten ihminen joka on yhtä kipeästi sydämmessään omaa lasta saapuvaksi toivonut voisikaan suhtautua asiaan välinpitämättömästi.
Hieno homma että teillä aukesi kanavat =) Yhteinen on asiakin ja kaikkilla meillä on omanlaiset tavat suhtautua ylipäätänsä kaikkeen uuteen.
Paljon onnea ja keskusteluja tulevaan teille kaikille =)
Vihjailin miehelleni noista neuvolan vihkosista viikkoja tuloksetta: Sanoin, että olen itse lukenut jo kaikki hänellekin tarkoitetut materiaalit! Kysyin suoraan eikö häntä kiinnosta ollenkaan. Kuulemma kiinnosti. Silti ei kehdannut aloittaa lukemaan..
No muutaman viikon päästä itse lueskelin taas jotain lehtistä ja sama keskustelu toistui. Mies väitti tietävänsä jo kaiken, mitä niissä sanotaan. Kysyin kokeeksi yhden kysymyksen vauvan hoitoon liittyen. Hän vastasi siihen väärin. Sen jälkeen on harvase ilta ollut vihkonen kädessä käskemättä :). Nyt jo koko juttu naurattaa :D. 17 viikko lähtee käyntiin..
Ymmärrän mitä tarkoitat.. yritä EDELLEENKIN puhua miehellesi ja saada häntä ymmärtämään mitä tarvitset..tsemppiä! :)
tuota noin. Onko se sun miehes ollut romantikko ja hellyyden jakaja ennen raskautta? Mä olin samassa tilanteessa ja mietin että missä oikein vika. Sitten vasta muistin ettei se ennenkään ollut mikään pussailija..mä vaan kaipasin enemmän ja olo oli yksinäinen.
Nyt kyllä välillä mietityttää että mitä sen päässä liikkuu (meillä on sänkypuuhissa aika hiljaista tällä hetkellä..) Mutta toisaalta la:aan on muutama viikko enkä minäkään ole mikään aktiivinen ollut tässä viime aikoina..tai oikeastaan koko raskausaikana, kömpelö ja ei niin seksikäs olo..
Että meillä se on kyllä niin että molemmat ovat väsyneitä, molempiä jänskättää, kyllästyttää jne..ei se munkaan mies kauheesti huomioi mutta olen hänet valinnut kauan sitten jotenka oma vikani, tollanen mörrikkä se on aina ollu. Toisaalta tiedän että tosipaikan tullen( mikä se nyt sitten vois olla..) niin hän on kyllä siellä:D Ehkä niin myös teillä..
Ekan raskauden aikana isäntää ei juuri kotona näkynyt. Hä veti etäisyyttä, eikä ollut minusta kiinnostunut suuremmin. Kun vauva syntyi, tilanne normalisoitui. Toisen odotuksen aikaan toistui sama juttu. Silloin valitin, että pakko olla kotona, koska minä en jaksa vuorokaudet ympäri hoitaa esikoista (noin vuosi ikäeroa) ja oksennella raskaana. Olin erittäin huonovointinen ja väsynyt. Mies ratkaisi ongelman ottamalla lapsen mukaansa, joten olin taas kaikki illat ja viikonloput yksin kotona. Tilanne palautui jälleen normaliksi kakkosen synnyttyä. Hän vietti paljon aikaa meidän kanssa kotona ja huomioi minua.
Kolmosen odotuksesta en oikeastaan muista mitään ongelmaa. Joko hän ei silloin karannut minnekään tai sitten en vain kaivannut huomiota niin paljon kun isommat lapset olivat jo isompia ja itse en ollut kauhean huonovointinen.
Nyt odotan neljättä ja taas sama homma. Herra ei ole nyt kolmeen viikonloppuun kotona ollut (pakko kalareissuja yms). Joka toinen viikko hän on iltavuorossa, joten emme näe viikolla lainkaan, koska minä teen normaalia päivätyötä. Nytkin hänellä on aamuvuoro, mutta heti kun tulin ovesta sisään, lähti hän ulos. Odotan vain, että tämä menee ohi sitten taas synnytyksen jälkeen. Nyt kyllä kaipaisin kolmen lapsen hoidossa hieman enemmän apua, mutta ei. En tosin ole vielä asiasta valittanutkaan.