ollut odotusaikana?
Onko raskausaika ollut ihanaa vai raskasta?Itselläni menossa rv 16..en voisi kyllä kuvailla raskaana olemista niin ihanaksi!Tietenkin on ihanaa että mahassa kasvaa vauva:)
Mutta kokoajan väsyttää,on vetämätön olo,surettaa tai vihastuttaa,välillä tekee pahaa ym. Onko kaikilla muilla pelkästään ihanaa vai olenko ainut joka tuntee näin:(
Onnellinen olen lapsesta mutta raskausaika on kyllä aika rankkaa henkisesti että fyysisesti!!
Onko raskausaika ollut ihanaa vai raskasta?Itselläni menossa rv 16..en voisi kyllä kuvailla raskaana olemista niin ihanaksi!Tietenkin on ihanaa että mahassa kasvaa vauva:)
Mutta kokoajan väsyttää,on vetämätön olo,surettaa tai vihastuttaa,välillä tekee pahaa ym. Onko kaikilla muilla pelkästään ihanaa vai olenko ainut joka tuntee näin:(
Onnellinen olen lapsesta mutta raskausaika on kyllä aika rankkaa henkisesti että fyysisesti!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja voin sanoa,että odotus ei ole minua varten,vituttaa olotila,pelkään painon nousua,pahoinvointi jatkuu läpi raskauden,olen fyysisesti ja henkisesti aivan rikki kun en voi tehdä niitä "normaaleja" juttuja.
naama täynnä finnejä,turvottaa,seksi ei suju mahan takia vaik haluja löytyy muille jakaa,VÄSYTTÄÄ niin vitusti,näytän RUMALTA,en voi pukeutuu NORMI kuteisiin mitkä näyttäs hyvältä,kiukuttaa hormonien ansiosta,olen fyysiseti todella pieni joten kasvava vatsa käy todella voimille-varsinkin liitoskivut!!!
JATKANKO??
vauvan vain haluaisin EN RASKAUTTA.
mut,mut jo pelkästään sen takia etten kestä olla raskaana lapsiluku saa jäädä tähän kolmeen.
no,"äkkiä" se menee,näin aatellaan (eikä oikeesti edes mene!!)ja sillä jatketaan ;)
ja edelliselle sen verran että sympatiaa heruu täältä=)
Itelläni oli eka raskaus sanoisin melkeenpä ihanaa.Tunsin itseni oikeen loistavalta, ja muiden mielestä näytin´kin aivan loistavalta.En tuntenut olevani raskaana millään lailla,paitsi että maha kasvoi,ei mitään muuta.Siksi ajattelinkin että tämä toinen raskaus olisi yhtä ihanaa aikaa ja voi JUMALAUTA sanoin min..Supistuksia on ollu melkeen läpi koko raskauden (nyt rv 34) vatsa on ihan omalla yläkäyrällä ja supistaa jatkuvasti ja vauva potkii minut hereille joka yö n. 2kertaa tunnissa.pissahätä on kokoajan vaikkei pissaa edes tule vessaan mennessä,pakko silti öisin ravata vessassa varmuuden vuoksi.Iskias on todella paha ja mistä vaan nousenkin valuu kyyneleet kun sattuu niin.Esikoista odotellessani sanoin kaikille etten voi kuvitellakaan miten jonkun raskaus voi olla hankalaa,kun oma oli niin "ruusuilla tanssimista".ja voi herran pieksut miten saankaan nyt sanani syödä!! Noh,enää "vain" 6viikkoa laskettuun aikaan (ja minun tuurillani vähintään 2 viikkoa päälle)
Mutta onhän tämä senarvoista kun sen oman nyytin saa syliinsä...Kyllä tämä silti hieman ottaa aivoon:) Onnellista odotusta kaikille!!
Nyt menossa rv 27. Pahinvointia ei ole koko raskauden aikana ollut, mutta voisi sanoa, että omien krenkkojen päälle se olisi tästä sopasta vielä puuttunutkin! Olen ääimmäisen onnellinen raskaudesta, mutta sängynpohjalle ja pitkille sairaslomille on alusta asti vienyt niin veriset vuodot (psyykkisesti rankkoja, kun kokoajan pelkäsi että menee kesken, niihin liittyvät kovat vatsa-ja selkäkivut. Ei uskaltanut ensimmäisellä kolmanneksella juuri liikkua pedista kun oli niin ikävä olo mahassa kokoajan. Sitten varhaisessa vaiheessa tuli harjoitussupistukset riesaksi, joita lähes päivittäin ja ajoittain niin tiheästi, ettei tosiaan voi paljoa olla töissä tai mitään tehdä. Sitten tuli iskian. Nyt kun masu alkaa olla iso niin senkin kanssa on alkanut olla vähäh tukalaa, öisin ja iltaisin varsinkin. Päivisin ei onneksi tunnu mi8ltään, mutta iltasin alkaa turvotukset ja kävelen kuin ankka ja mut saa nostaa sohvalta ja sängyltä kun tuntuu, että tönkkö kiristävä vatsa ja vihlova selkä ei anna periksi...
Vielä kolme kuukautta H-hetkeen =) ja ei tämä tästä varmaan helpotukaan..Mutta kaiken tämän vuodatuksen äärellä -on ollut hyviä ja suht helppojakin päiviä, yksittäisiä sellaisia kylläkin vain. Nautihan niistä helpoista päivistä hja helpoista hetkistä. Vaikka itseänikin ajoittain turhauttaa tämä olotila, niin sen yli pääsee kun asennoituu niin, että tällaista tämä nyt on ja vaikka sosiaalinen elämä yms rajoittuukin nyt ja olo on kurja niin se ei kestä ikuisesti ja onneksi taustalta löytyy melkoisen hyvä syy=)...