Niin kuinkas te psyykkatte vastustajaa ja itseänne juuri ennen matsia? Onko teillä joku tietty tunne ,olotila tai ilme mitä te haette ennen kehään menoa. Mitä te mietitte juuri ennen "kehään" nousemista vai haetteko eräänlaista tyhjyyttä.
Itsellä on sellainen ilonen hymy päällä melkeen koko ajan. Vaikka siellä lyödäänkin kovaa ja perille niin sellanen pilke vaan pysyy silmäkulmassa. En tiedä auttaako se kehässä mua vai vastustajaa mut sellasta kommenttia siitä on tullu et "tuolta äijältä ei tota virnettä saa pyyhittyä ees tinnerillä" ja "Mistä se repii tota energiaa"
Eräs hyvä esimerkki psyykkaajista on Ray Sefo. Siitä näkee hyvin millon sitä ärsyttää ja millon vastustajalle alkaa tulla kiire pois alta
Itsellä on sellainen ilonen hymy päällä melkeen koko ajan. Vaikka siellä lyödäänkin kovaa ja perille niin sellanen pilke vaan pysyy silmäkulmassa. En tiedä auttaako se kehässä mua vai vastustajaa mut sellasta kommenttia siitä on tullu et "tuolta äijältä ei tota virnettä saa pyyhittyä ees tinnerillä" ja "Mistä se repii tota energiaa"
Eräs hyvä esimerkki psyykkaajista on Ray Sefo. Siitä näkee hyvin millon sitä ärsyttää ja millon vastustajalle alkaa tulla kiire pois alta
Vastaukset 13
Vanhimmat
nostelen kiveksiäni ja olen pesytymättä kuukauden. Pelkkä haju jo tappaa.
Se on tuollainen treeneissäkin. Säälikää meitä jotka treenaamme Puuhiksen ja Kaverin kanssa samalla salilla...
Tämähän on hyvin henkilökohtaista, mutta joissakin kiinalaisissa lajeissa opetetaan kaiken lisäksi myös olemusta/ilmettä jne. Esim. Xingyissä sanotaan että "eyes like poison", jossakin muissa on juuri tälläinen tyytyväinen ilme.
henkilökohtaisesti pidän täysin perusilmettä päällä, sitä on helppo pitää vaikka tulee kovaa iskua sisään.
Olen lukenut korkean tason Yi Quan harjoituksesta nimeltänsä sam chin. Siinä ns. "open spirit". Tämän harjoituksen perimmäinen tarkoitus on lisätä aggressiivisuutta ja valpautta, mutta sivuvaikutus joka siitä tulee kun sitä tekee on hyvin murhaava katse ja ilme, oikeastaan koko olemus on hyvin vaarallisen näköinen. Luin yhden hepun kirjotuksia yhellä palstalla, joka tekee tätä harjoitusta. Hänellä oli ollut riita vaimonsa kanssa ja hän teki tämän "avauksen", seurauksena oli että hänen vaimo lähti vanhempiensa luo 3 päiväksi koska oikeasti luuli että tämä heppu tappaisi hänet. Näin myös kuvan yhdestä miehestä joka teki tätä harjoitusta, hänen ilme oli todella hullu ja sairas, mutta sen pitää kuullema todeta ihan livenä että sen näkee kuinka mielipuoliselta tämä harjoittelija näyttää/tuntuu.
jos vaan repeäisi siinä edessä. Yleensä tuppaa naurattamaan nämä ihme ilmeet.
Mene ja tiedä.
Mistä löytäis kuvan tollasesta hullusta ilmeestä? =)
niinkuin sanoin niin se on se koko olemus joka on niin pelottava, ei se miltä ilme näyttää. Sen pitää kokea. Tässä kuitenki kuva miehestä joka harjottelee tätä "spirit opening" eli sa chi (muistin nimen väärin): http://anyda.free.fr/img/fdposade09.JPG
Tähän on pakko heittää, että näyttääkö toi kaveri siltä että siitä olisi minkään tekijäksi?
no hän näyttää kyllä aika vanhalta, on varmaan nähnyt jo parhaat päivänsä. Mutta eihän se tarkoita että hän ei voisi harjoitella ja opettaa kung futansa.
En oikein ymmärrä, että mikä se sellainen matsiharjoitus on, jossa kerkiää omia naamanilmeitään mietiskelemään?
ei niitä mietitä. Ne tulee automaattisesti siitä miten sinusta tuntuu sisäisesti. Eri ihmiset tuntevat eri tavalla sisäisesti tappelu tilanteessa. Minulla ainaki kuullema sähikyy silmät, luultavasti siksi koska pidän paljon kovasta sparraamisesta.
...kun oon menossa ottelualueelle, mä hymyilen, enkä voi sille yhtään mitään! Vaikka kuinka mua jännitti silloin ekassa matsissa jännitti ni ei voinu muuta ku hymyillä, ja jopa mun valmentaja ja kaverikin sano siitä mulle...C:
Nykyään pystyn psyykkaamaan itseni niin ettei hymyillytä(kauheasti) ja pystyn keskittymään olennaiseen...kilpailuun. Ellei vastassa ole joku kenen kanssa olen joskus ennenkin otellut niin hymy tuppaa tulemaan. Viimeistään kun tuomari on sanonut Kuongee, niin silloin vakavoidun ja keskityn 115%. Ottelu tilanteessa en kuule yleisöä enkä jopa valmentajaa, en mitään muuta, siellä ei ole kuin minä ja vastustaja. Tuomarikin saa tulla joskus reippaasti väliin.
Eli tarkoitan tällä että keskityn niin etten kuule enkä näe muita kuin mut ja vastustajan. Se tapahtuu aivan huomaamattaan. Tässä oli mun psyykkaukset. =)
En ole varmastikaan mikään erityinen matsaaja, mutta tuo jo mainittu katseajattelu mielestäni toimii. Tyhjä ilme, josta ei oikein voi päätellä mitään esim. vastustajan tunnetilasta tai keskittymisestä tuntuu aina vähän ikävältä - kun se tyyppi kuitenkin on siihen kehään tullut...
Samoin tietty epärytmisyys liikkumisessa ja koko olemuksessa on vastustajalle usein ongelmallista kohdata, syntyy tunne huonosta ennakoitavuudesta = psyykkaa.
Pantse, shotokan