Tää ei mee näköjään ohi..
Entä jos tunteita voiki hallita, entä jos psykologilla käynti vaan pahentaa tilannetta, entä jos tunteita ei pitäis tarkkailla ja ajatella sen kummemmin.
Musta ainaki tuntuu, että ku niihin on ruennu kiinnittään huomiota, ne ei jätä rauhaan eli siis ne häirittee enemmän vaan. Pitäskö lopettaa terapia, ehkä se on vaan haitaksi.
Entä jos tunteita voiki hallita, entä jos psykologilla käynti vaan pahentaa tilannetta, entä jos tunteita ei pitäis tarkkailla ja ajatella sen kummemmin.
Musta ainaki tuntuu, että ku niihin on ruennu kiinnittään huomiota, ne ei jätä rauhaan eli siis ne häirittee enemmän vaan. Pitäskö lopettaa terapia, ehkä se on vaan haitaksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
..jänskä juttu. Itsekin mietin että olisiko parempi olla ajattelematta, kun hermostun, ahdistaa ja menen sekaisin(viiveellä, n. 1-2h myöhemmin), jos olen joutunut juttelemaan joistakin asioita. Sitten kuulin että tuollainen asioiden käsittely on tavallaan siedätyshoitoa. Jos jutut ei enää paina, eikä asiat hätkäytä, ne on jauhettu loppuun ja amen.
Okeei, en oo tota ennen kuullukkaan :)
Kiitti sulle.
terapiassa käydään että (vanhat) tunteet/asiat käsitellään ammattiauttajan kanssa ja eivät enään vaikuta ihmiseen negatiivisesti, asiat "neutralisoidaan". Jos lopettaa terapian jäävät nämä haitalliset tunteet alitajuntaan vaikuttamaan ja ehkä vaikeutaa elämäämme.
ei ainakaan himmene miksikään, ku niitä vatvotaan.. Mutta hyvä, jos jotakuta auttaa!
Onkohn tuon paikkaansapitävyydestä mitään todisteita ? :O
asiat hetkessä muutu ja sen takia terapia kestääkin useamman vuoden. Kyllä monella tuntuu että terapia aluksi pahentaa oloa, käsittääkseni juuri siksi kun asiat otettaan päivänvaloon.
Kannattaisi puhua tästä terapeutin kanssa (koska tämä sinun mielipiteesi voi kertoa hänelle sinusta jotain mitä et ehkä itse ymmärrä ja voi olla avainasia)
sanoa, että musta tuntuu, että terapia on vaan pahaks? =)
toivon vain ettet heti luovuta :) Koska kirjoituksestasi päätellen kyse ei kumminkaan ole terapeutin ammattitaidottomuudesta. Tosin en tiedä kuinka kauan olet terapiassa käynyt. Kun ollaan saatu mahdollisuus terapiaan (kaikki ei terapiaan pääse) niin koetetaan hyödyntää tämä. Tsemppiä :)
Terapiassa oon käyny puoli vuotta.
Hmm miksi jotku ei pääse terapiaan?
Pääseekö nuoret helpommin ku täysikäset?
oli hieman väärä. Kyllähän terapiaan pääsee jos vaan on vara itse maksaa. Tarkoitin lähinnä kelan tukemana, yksityistä terapiaa. Ainakin itse jouduin pari kertaa hakemaan kelan tukea ennenkuin myönnettiin. Ja kunnallisella puolella taitaa olla enemmän avuntarvitsijoita kuin pystytään auttamaan.
Kokemuksesta voi sanoa että masennuksesta toipuminen ei ole pelkkää ylöspäin menoa vaan joskus otetaan muutama askel takapakkiakin.
olla vakuuttunu siitä, että masennus menee ohi.
Pelottaa, ettei se mene.
Sori muuten, mulla on joka kerta varmaan eri nimimerkki x)
nimimerkeillä ei ole täällä merkitystä. Pääasia että edes kirjotaa/puhuu tunteistaan/elämästään.
Tuo pelko on minullekin tuttu. Varsinkin nyt kun masennus on kiristänyt otettaan minussa.
Jokainen me ollaan erilaisia ja koetaan masennus erilailla joten kellekään ei voi sanoa koska toisen tai oma masennus on ohi. Ei tässä voi muuta kuin jaksaa päivä kerrallaan (vaikka välillä tekisi mieli luovuttaa) ja antaa ajan näyttää miten ja koska tästä selvitään. Kai meidän plussaksi voi sanoa sen että olemme hakeneet apua ja lähteneet selvittämään elämäämme. Jaksamista sinulle.
Sullekki eikä anneta periks!!
Sinulla ainakin on sydän paikallaan :) Se on jo yksi syy miksi toivoa sinulle masennuksen voittamista.