Voisiko joku ystävällisesti kertoa onko kukaan saanut apua masennukseen Jeesukselta? Ja millaista apua?
Tahdon tietää, sillä en jaksa enään noita lääkkeitä jotka ei auta tippaakaan!!!!!
Tahdon tietää, sillä en jaksa enään noita lääkkeitä jotka ei auta tippaakaan!!!!!
Vastaukset 52
Vanhimmat
lääkettä ja mikä annos, itselläni tuplattiin annos kun kerroin etten koe niin suurta apua siitä kuin oletin ja se tuplaus onnistuikin sitten todella nappiin minun kohdallani.
jos niin koet. Itse huomaat sitten onko siitä sinulle apua.
Voin kertoa sinulle rehellisesti> kokemuksella.
Söin 17 vuotta masennuslääkkeitä. Parhaimmillaan seitsemää sorttia.
Sitten pieneen mieleeni jotenkin alkoi nousemaan, että ei tästä mitään tule, kun ei näe mitään valoa tulevaisuudessa.
Jostakin sain voimia ja TAHDON, että lähdin mukaan Raamattuun tutustumis luennolle ( 10 kokoontumis kertaa). Sieltä alkoi toivonkipinä nousemaan ja puolivuotta myöhemmin pystyin jättämään lääkkeet pois (varovaisuutta).
Olen ollut 15 kk ilman lääkitystä ja elämä maistuu.
Jollet usko niin kokeile> nimittäin TUTUSTUA asiaan. Minulle se kannatti.
Uudestisyntynyt MIES 55v.
Tarkoitatko, että kun lähtee vaikka johonkin kirjakerhon kokoukseen ja lukee vaikka Pushkinin teoksia, niin saa elämänilon pikkuhiljaa takaisin?
Jokin kiinnostuksen kohde kun vain löytyy, ettei itseään ja omaa napaansa vain tuijota päivät pitkät.
Hyvää yötä>>>>>>>>>>>>
Matt. 22:1-3
Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi:
"Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen.
Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla.
Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia.
Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.'
Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista.
"Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua.
Hän kysyi tältä: 'Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?' Mies ei saanut sanaa suustaan.
Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.
Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.' "
Sana Sinulle
Hartaus sunnuntaiksi 21.10.
21.sunnuntai helluntaista
Mistä viha syntyy? Eikö sen taustalta usein löydy pelko. Jaamme ihmiset vihamiehiin ja ystäviin sen oletuksen perusteella, miten ajattelemme heidän suhtautuvan meihin. Jos pelkäämme, että joku henkilö arvostelee sanojamme tai tekojamme, ei pidä meistä tai haluaa kaventaa oikeuksiamme tai turhentaa aikaansaannoksemme, meissä syntyy epäluulo ja lopulta viha. Me vedämme rajan, pystytämme muurin, lyömme leiman ja hylkäämme, ennen kuin meidät itsemme suljetaan ulkopuolelle, leimataan ja hylätään. On jokseenkin turha kysyä kumpi on ensin viha vai pelko siitä, että itse tulee vihatuksi. Oleellista on tunnistaa vihan ja pelkojen vankka kytkös omassa sisimmässä.
Jos havahdumme huomaamaan vihan ja pelon yhteyden, emme ihmettele väkivallan kasvua kodeissa ja kaduilla tai sitä, miksi muukalaisia ei aidosti toivoteta tervetulleiksi. Myös sotaa ja siihen varustautumisen järjettömyyttä voi ymmärtää. Pelko vaatii varustautumaan vihollisen uhkaan maailmassamme, jossa asevarusteluun käytetyillä varoilla voitaisiin poistaa nälänhätä ja tuoda apua moniin sairauksiin.
Tätä koko maailmaa ja sen tulevaisuutta uhkaavaa pelkoa voi vastustaa vain Jumalan avulla.
Jumala ei jaottele meitä ihmisiä ystäviin ja vihollisiin. Hän laski koko taisteluvarustuksensa ristillä ja vaihtoi sen siihen ainoaan aseeseen, jolla pelko tainnutetaan - rakkauteen. Jumala on aina ja ehdottomasti ihmisen ja elämän puolella. Hän antaa aurinkonsa paistaa niin hyville, kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomillekin.
Jumala rakastaa ihmistä kaiken pelon karkottavalla rakkaudella. Me pelokkaat voisimme rohkaistua katsomaan ympärillemme uusin silmin. Vihollisia vai lähimmäisiä - kaltaisiamme?
Tarja Korpela
Kirjoittaja on Vantaa seurakuntayhtymän johtava kasvatustyön pastori ja Vuoden pappi 2006.
Kirkon tiedotuskeskus 25.9.2007
Tapahtumakalenteri
Kirkkovuosikalenteri
ja Sana Sinulle
se tekee hyvää joka iikalle tuon lukeminen
mutta meilläpäin on muutama pappikin masennuksesta sairaslomalla, joten se kait kertoo jotain.
Virkanimi> PAPPI ei merkitse pelastunutta> siis jos ei omista oikeaa uskoa> sydämen sisäistä uskoa
Eikä sana MASENTUNUT merkitse,että olisi HULLU
------------------------------------------------
Usko täytyy olla ihmisellä sisäinen> sydämen usko> KRISTUS on teissä itsessänne> omassatunnossa> täytyy pystyä kuuntelemaan omaatruntoaan> Ettekö te tiedä, että olette PYHÄNHENGEN temppeli ja pyhähenki asuu teissä.
Nämä tekstit ovat RAAMATUSSA
masentuneet papit eivät siis omista oikeaa uskoa jne. ja ovat siksi masentuneita!!?
"Eikä sana MASENTUNUT merkitse,että olisi HULLU"
------------------------------------------------
En usko, että kukaan tässä keskustelussa ole kyseenalaistanut masennusta hulluudeksi.
Miten viimeinen viivan alla oleva teksti liittyy masennukseen?
.. Vääntää "rautalangasta malli"?
Viivan alla oleva teksti kertoo siitä (yrittää), miten pääsee irti masennuksesta ja ulkokultaisesta ajattelusta, että ihminen olisi vain sitä mitä päällepäin näkyy? JA sitä pönkitetään kalliilla muotivaatteilla, että olisi kelvollinen muille ihmisille? jne. jne.
----------------------------------------------
Onhan vähänkin pidemmälle ajattelevilla ihmisillä tapana sanoa, mitä odottaa ihmis suhteilta, läheiselltä ihmiseltä, että ulkoisuus ei merkitse mitään> tärkeintä on, mitä ihminen on sisimmältään ( sydämellinen, toiset huomioon ottava, empaattinen kuuntelija).
Ei se merkitse mitään, mitä sinä teet. > Vaan se merkitsee KUKA SINÄ OLET;
Tästä voisi kirjoitt vaikka romaanin, mutta jätän SINULLEKKIN / muillekkin vähän pohdittavaa, että aivot saisivat vähän aamuvoimistelua, että ei DEMENTIA iske lopullisesti?
tekstit viittaavat siihen, ettei kirjoittajalla tunnu itsellään olevan elämänarvot ihan kohdallaan, kun näin ala-arvoisesti epäilee muiden älykkyystasoa.
Miten sydän uskoo, ekö se pumpaa verta?
ennakkoluuloja on murrettava
sanotaan että sydämessä... jossain sinunkin ajatuksesi luuraavat sisälläsi
pakenet uskontoon suosittelisin etsimään oman minäsi esim. terapian avulla, luottamaan itseesi ja voimavaroihisi -itseluottamusta.
Usko vuohipaimenten satuihin ei auta ketään. Ei ole auttanut, eikä tule auttamaan.
Niiden kertomuksiin jotka ovat saaneet avun ( ei ainoastaan tällä palstalla). Vaan kaikissa mahdollisissa lehdissä.
Mutta jos tuiotat vain omaa napaasi, niin silloinhan ei näe eikä kuule mitä ympärillä tapahtuu.
Ja jollet HALUA uskoa parannukseen pidä se omana tietonasi, silloin se tuottaa vähiten epätoivoa..
Vuosia masennuslääkkeitä syönyttä ei pysty auttamaan muu kuin JUMALA JA PYHÄNHENGEN läsnä olo.
Mietipä pikkuisen . . .
Ei se ole mikään apukeino masennukseen että ihminen alkaa valehtelemaan itselleen. Se ei ole hieno asia että joku tulee uskoon. Se on surullista että ihminen alkaa elämään itsepetoksessa.
"Mutta jos tuiotat vain omaa napaasi, niin silloinhan ei näe eikä kuule mitä ympärillä tapahtuu."
Hauskaa että sanot noin. Usko jumalaan on nimittäin omanapa-ajattelua jos joku. Jumaluskoonhan aina liittyy se että tämä jumala on todella kiinnostunut ihmisestä joka jumalaan uskoo.
"Vuosia masennuslääkkeitä syönyttä ei pysty auttamaan muu kuin JUMALA JA PYHÄNHENGEN läsnä olo."
Itseperokselliseen elämään siirtyminen ei todellakaan ole ainoa vaihtoehto.
"Mietipä pikkuisen . . ."
Sinun se tässä miettiä pitäisi.
Kun tieto loppuu, niin kirous alkaa ? ? ?
Kirousko pelastaa ihmisen, kirouksen alta?
voisi parannuskeinoksi kailottaa vaikkapa saatananpalvontaa, islamia, hindulaisuutta tai mitä muuta tahansa aatetta, kun katsoo väittämiä kuten:
"Vuosia masennuslääkkeitä syönyttä ei pysty auttamaan muu kuin JUMALA JA PYHÄNHENGEN läsnä olo."
Toisaalta lainaamani viesti saattoi olla ihan sarkasminkin vuoksi tehty...
Yritettähäs ny pohtia asiata vähän syvemmältä ?
Henki mennyt (mikään ei tunnu miltään), Henkisesti uupunut, Henkissti väsynyt.
Ihmisen henki on kuin oljenkorsi, jos se katkeaa, on ihminen kuollut. Ahdistuksen henki.
Ihminen, tyhjä saviastia, ilman henkeä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
HENGEN luoma, Hyvässä hengessä, Pyhänhengen avartama?, Rakkauden henki ( ei kehu ei kerskaa, ei puhu sopimattomia, ......)
------------------------------------
Näistä asioista on kirjoitettu Romaani nimeltä "RAAMATTU", joten en viitsi sitä alkaa toistamaan, Kyllä joka talossa yleensä RAAMATTU löytyy?
Lopun saat miettiä itse./ Hyvässä, rakentavassa Hengessä?
oppejasi....? "...ei puhu sopimattomia, ......)"
Aikaisemmissa viesteissäsi taisit "mollata" muiden älykkyystasoa?
"Ihmisen henki on kuin oljenkorsi, jos se katkeaa, on ihminen kuollut. Ahdistuksen henki.
Ihminen, tyhjä saviastia, ilman henkeä."
Jos ihmisen "henki" on kuin oljenkorsi ja katketessaan ihminen on kuollut, silloinhan "tyhjä saviastia" ilman "henkeä" on myös kuollut? Kirjoituksesi mukaan?
NÄIN EI TODELLAKAAN OLE, vaan ihminen on "sairas" ja sairaudesta voi parantua ilman minkäänlaisia humpuukijuttuja.
Mistä tiedät, että joka talosta yleensä raamattu löytyy? Oletuksiako? Ei meiltä ainakaan löydy raamattua.
On väärin yrittää uskotella sairaille, että joittenkin hengellisten asioiden vuoksi paranee, se on kyllä silloin huijausta ja toisten hyväksikäyttämistä.
"Sivusta seurannut" asiaa syvemmältä pohtinut.
Oletko muistanut ottaa omat lääkkeesi?
15 kuukauteen
Sitä ennen 17 vuotta tarvitsi.
Mutta kirjoitukseeni johon viittasit on päinvastainen vaikutus, kuin mitä ymmärryksesi,
sinun ajatuksesi antaa viestiä ?
Ja sitä asiaa ei kaada tuollaiset mielipiteet.
Anteeksi vaan jos kirjoitukseni aiheuttaa jotakin, mutta mielestäni oikeasta asiasta voi kirjoittaa.
mutta koita vielä päästä jeesushuumeestasi eroon, ennen sitä et voi olla täysin terve.
"Niiden kertomuksiin jotka ovat saaneet avun ( ei ainoastaan tällä palstalla). Vaan kaikissa mahdollisissa lehdissä."
Yhtä moni ihminen on saanut taikapölystäni avun.
"Mutta jos tuiotat vain omaa napaasi, niin silloinhan ei näe eikä kuule mitä ympärillä tapahtuu."
Laskepa sinä itse katseesi taivaasta, ja aloita katsomaan todellisuutta, niin näet muutakin kuin vain satuja.
"Ja jollet HALUA uskoa parannukseen pidä se omana tietonasi, silloin se tuottaa vähiten epätoivoa.."
Pidä sinä satusi omana tietonasi, jooko? Pyydän.
"Vuosia masennuslääkkeitä syönyttä ei pysty auttamaan muu kuin JUMALA JA PYHÄNHENGEN läsnä olo."
Pystyy; taikapölyni.
"Mietipä pikkuisen . . ."
Mietipäs sinäkin.
keskiviikkona, 24.10.2007
Kirkkovuoden ajankohta
2 Tim. 4:3-4
Tulee aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee.
He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.
--------------------------------------------------------------------------------
Hyvä > mmums > onnea pyrkimyksillesi ? ? ?
2 Tim. 4:3-4
Tulee aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee.
He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.
Hyvä > mmums > hyvää jatkoa pyrkimyksillesi ? ?
Sitä aikaa on nyt kestänyt noin 2000 vuotta, eiköhän olisi jo aika herätä?
Sä alat oppia
~~~~~~~~~~~~~vaivainen mato matkamies maan"
En tarkoita "henkilökohtaisesti"
Pois se minusta
puheessasi järkeä, vai puhummeko todella täysin eri asioista? Oletko hihhuli?
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/25B6EB0972967C43C2256FEA003764CF?OpenDocument&lang=FI
Mä oon keski-ikää nyt. Olen semmonen kroonisesti masentunu-ahdistunu-jännittyny tyyppi. Vaivansa kullakin. - Tilanteeni oli kamala lähemmäksi ikävuotta 30, olin erittäin pahassa montussa ja halusin vain kuolla. Vars. itsariajatuksia ei ollut, mutta täysi toivottomuus, aivan hirveää. Lääkitystäkin ja lääkäri oli.
Sitte tietyn kuvion kautta sain tulla uskoon eli löysin Jeesuksen, jota ihan yksin kotona sitten rukoilin elämääni. Tuskaisena huusin ja rauhoituin heti. Tämän jälkeen se entinen tunneli, jossa ei ollut ollenkaan aukkoa, sai ulostuloaukon. Siis se oli ja on edelleen vaihdellen tunnelimainen tää mun olo ja elo, mutta tunnelissa on aukko. Raamatussa on näin: "Olemme ahdingossa, emme umpikujassa. Olemme neuvottomat, emme toivottomat." Tämä on varmasti totta. Ihme juttu! En osaa selittää, miten tämä kokemus on mahdollinen näin.
Eli kokemus Jumalan rakkaudesta Jeesuksessa (sorry kaanaankieli) antoi kauhean paljon voimaa elämiseen sekä ennen kaikkea toivon, minkä varassa jaksaa. Ai minkä toivon, kysynet? Mä koen sen kaikkein tärkeimpänä, että saan odottaa rauhaan Jeesuksen/Jumalan luo pääsyä; minulla on todella kova taivasikävä jatkuvasti, kaipaan iankaikkiseen ihanaan elämään pääsyä taivaan Kotiin. Kuitenkin samalla ymmärrän, että elämälläni on tarkoitus ja jokin tehtävä sitä ennen täällä, Jumala sen tietää. Tässä kohdin on se apu masennukseen!
Uskoon tulo, Jeesus sydämessä auttaa hirveän paljon tällaisen psyykkisen häiriösairaalloisuuden kantamisessa. Se on se juttu.
Vuosikymmenten aikana välillä olen voinut oikein hyvinkin ja välillä taas erittäin tuskaisesti. Kaikessa on mulle tärkeintä se, kun voin kokea sen, että riipun Hänessä kiinni ja Hän vie minut perille. Perille minne? Sinne, missä kaikki on täydellistä ja varsinkin - rakkaus tulee täydellistäkin täydellisemmäksi. Näin uskon ja näin jaksan. = Minun todellisuus, josta en ikinä luovu. Hän pitää minusta kiinni.
Lääkityksestä vielä, että kyllä minä aina olen lääkitystä tarvinnut, mutta vaihtelevasti. En kovin raskasta lääkitystä, mutta kuitenkin. Nykyään menee ssri.
Uskossa vuosia kasvamisen jälkeen sain semmoiset kymmenisen vuotta niin hyviä, etten tarvinnut mitään psyykenlääkitystä. Sitten taas joidenkin kriisien ja sillei jälkeen kuitenkin, sillä sama vanha minä ihmisenä olen. Usko auttaa ennen kaikkea minkä tahansa sairauden kantamisessa ja lisäksi parantumista tapahtuu myös.
Usko ei sulje pois lääketiedettä avun kanavana, molempi parempi. Niinkin todella voi olla, että lääkitys jää pois uskon löydyttyä, mutta ei aina niin ole. Älä tee mitään väkinäisiä, hätiköityjä ja jyrkkiä liikkeitä kuitenkaan.
Usko ei sulje pois lääketiedettä avun kanavana, molempi parempi. Niinkin todella voi olla, että lääkitys jää pois uskon löydyttyä, mutta ei aina niin ole. Älä tee mitään väkinäisiä, hätiköityjä ja jyrkkiä liikkeitä kuitenkaan.
-----------------------------------------------
Kiitos kirjoituksesta.
Sairaus on todella YKSILÖLLISTÄ. Ei usko välttämättä sulje sitä pois.
Mutta minulle uskoontulo antoi sisäisen RAUHAN ja sitämyötä ahdistukset ja epätoivo katosivat. Syntyi luottamus ja toivo, että elämä/ JUMALA/ pyhähenki kantaa ja antaa voimia elämän matkalle. Näin on käynyt.
Uskoontulon jälkeen sai jostakin rohkeutta ja voimaa kokeilla jättää lääkkeet pois pikkuhiljaa ( Ei kerralla). 17 vuotta söin lääkkeitä. Loppuaikana aika kevyt lääkitys> minimaalinen.
Nyt olen ollut 15 kk ilman lääkitystä ja elämä maistuu. Olen täysissä sielun ja ruumiin voimissa. JUMALALLE kiitos ! Ja PYHÄLLEHENGELLE.
Toimin nykyään tukihenkilönä ja ohjaan myös ryhmää. Tämä kaikki antaa paljon elämään hyvää nykyään.
Mutta niinkuin kirjoitit tämä sairastaminen on todella yksilöllistä. Ei ole mitään selvää reseptiä: Se johtuu kaikista ihmisen elämäntilanteiasta/ sosiaalisuudesta taloudellisista/ lähimmäisistä lähtevistä tekijäistä. Ja mielestäni pitkälti siitä onko potilas valmis muutoksiin niissä asioissa mitkä sairauden ovat aiheuttaneet: (alkoholi, stressi, sosiaaliset paineet, ravitsemus ym. ym)
Kiitos vielä kirjoittajalle.
Uudestisyntynyt MIES 55 v.> Siunattua jatkoa.
Ok, kiitän kommentista (oon siis viimex kirjoittanut, en alkuperäinen). Vielä haluan kertoa sen, siis nyt sinulle 55-v mies, että minä vastaavanlaisessa tilanteessa pian uskoon tulon jälkeen siis olin hyvävointinen, pärjäävä, iloinen, innokas - lääkkeettömästi yli kymmenen vuotta.
Sitten, on myös mahdollista, että ihmisen inhimillinen (psyyke, fysiologia...) puoli taantuu, kuluu. Jotenkin näin kävi minulle, vaikka uskonelämä sinänsä on ollut tasaista. Siis kävi, että sitten jossakin vaiheessa tarvitsin taas myös lääketieteen kemiallista apua ja tosiaan nykyään pääkoppani sisäeritystasapaino vaatii just esim. serotoniinin takaisinoton estäjää. Elämän asioiden stressitilassa, kun se oikein kauan kestää, niin voi tuo pääkoppakin sillei elimellisestikin muuttua.
En ole sinun suhteesi mitenkään pessimisti, en, mutta pidän kuitenkin 15:a kuukautta vielä lyhyenä aikana. Mutta, koska olet nyt tuon ikäinen, niin varmaan pärjäät just näin nyt elämäs loppuun, sinä. Minä olin tuolloin, kun lääkitys jäi (korostan, se sai jäädä) pois yli kymmeneksi vuodeksi, kolmekymppinen, joten minun tapauksessa elämään mahtui vielä kaikenlaista, mikä minua vielä 'häiriinnytti', vaikka Taivaan Isä totisesti hyvän huolen pitikin. Ilmaisen näin: Jumalan kämmenellä eläminen, Jeesuksen kanssa.
Tämä on yksi tarina tähän omasi rinnalle. Lukijat löytävät monipuolista kokemusta koko tästä ketjusta. Yksilöllistäpä on. - Ketjun aloittajalle vielä sanon, että valitettavasti ihan kaikki ihmiset eivät löydä sopivaa lääkitystä ollenkaan helpottamaan tilaansa. Joka tapauksessa kysymyksesi, jolla aloitit, on ihan oleellinen tässä kaikessa. - Ketjun aloittajalle: YES!
LUONTAISTUOTTEITA jonkin verran>
Esim, "Mivi total" aminohappo valmistetta, jota mm, huippu urheilijat käyttä> se vaikuttaa serotoniini tasoon.> Multi tabs neo, jossa B-vitamiinejä> Mäkikuisma uutetta> parempaan lepoon, ja vielä jotain muutakin, mutta noissa mielestäni tärkeimmät.
Työ elämään en enää pyri, mutta virikkeellistä, virkistävää toimintaa (sosiaalsta toimintaa on)
Ja ennenkaikkea itsensä HENGELLISTÄ hoitamista (JUMALA hoitaa) ei pidä unohtaa:
Kiitos sinulle.
"Kel on turva JUMALASSA, turvassa on paremmassa"...........
MIES 55v.
Tässä taas tuo myöhään, viimex kirjoittanut mietiskelee. Kiitos tästäkin 00.32-kommentistasi! Mielenkiintoista ja varteenotettavaa. Näin se on, että ihan kaikin tavoin itsestä pitää huolehtia, ei pelkkä masennus-ahdistus-sairauteen tuijottaminen ja sen mahdoll. lääkitseminen yksin auta, valitettavasti. Masis tekee just senkin, ettei pääse liikkeelle, kuten liikuntasuoritukseen lähtemään. Tällöin ei ihme, että aivojen virtaukset lukkiutuvat vaan lisää... Voi meitä. Tähänkin yksinkertaiseen asiaan voi aina rukouksessa pyytää Isältä voimaa, jotta liikkeelle pääsisi viisaasti joka päivä.
Minäkin pidän tärkeänä miettiä omaa vitamiinitilannettani, kuten B-vitamiinia olen ihan aina ottanut; aikoinaan käyin B-KombinStong, mutta kun se lopetettiin, niin nyt minulla on Bevitabs. Apteekissa yritän aina kysyä voimakkaimman, sillä sehän on ylimääräisen pois elimistöstä työntävä vitamiini. (Toisaalta, en syö paljon hapanleipää, jossa B'tä olisi.) - Muutoin minä aion säilyttää muistiin nuo sinun vinkkisi.
Jo aiemmin tuolla 'puhuit' viisaasti ja minuakin auttavasti mm. omantunnon puhtauden (terveyden) tärkeydestä (tarkoittaen hengellisen puolen oikeanlaista hoitoa, kuten Sanaa, itsensä peilaamista ihan rauhassa Herran ja hänen sanansa kanssa. Tässä uskoon tullutta auttaa Pyhä Henki.) Itse tiedän kanssa, että just nuo 'pienet ketut' minunkin elämääni ovat päässeet keski-iässäkin häiritsemään, niitä on kiinni otettava. Opin aikoinaan just' sen, että kun ja vaikka parantuu ja vaikka, kun tulee tosi ihanasti uskoon, niin ei se ole automatiikka, joka pysyy itsestään, vaan ihan se valvominen, hengellisen puolensa hoitaminen yksityisesti Jumalamme kanssa on todella tärkä. Kun sitä jättää, niinkuin on inhimillinen mielemme aina, niin ne "kiljuvat jalopeurat" pääsevät raastavasti tarttumaan jostakin kiinni ja pääsevät edelleen apajille, ja taas olemme enemmän tai vähemmän kipeitä. Tämä kai on sitä kilvoittelua, kaanaan kielellä sanottuna. - Tuli vähän abstraktia tekstiä, mutta lukee, ken tahtoo.
Aiemmin kirjoitit (mies55) myös tosi hienosti elämän kokonaisuuteen vaikuttavista asioista: sosiaalisesta tilanteesta, läheisyyssuhteista/ ihmissuhteista yms. (en muista, enkä pääse nyt lunttaamaan); mutta just tuo elämänkuvion kokonaisuus joko pitää meitä tasapainossa tai sitten tekee haittaa. Itse elän nyt liian virikkeettömästi ja mitä ihmisiin tulee, niin liian vailla rakkautta, hyväksyntää, tukea; ollen erakoitumassa! Me tarvitsemme persoonaamme vahvistavaa kokemusta joka päivä, emme sikäli ole ikiliikkujia, vaikka uskossa elämme. Tässä kai on niitä monttuja, mitkä tekee psyykkistä oiretta täällä ajassa. Just silloin, kun ja jos se jokin lapsuus- tms. historiatausta jo on jossakin kohti heikko, niin just siihen osuu helposti ja samaa oiretta pukkaa.
Älköön kukaan silti ottako tätä toivottomuuteen vievänä, enemmänkin kannustuksena. Vaikka me olemme elämämme kuluessa ja tapahtumissa muuttuvaisia, Jumalan Sana ja Hänen todellisuutensa pysyy. Se on ihan valtava asia, jota kukaan ei voikaan tajuta ennen kuin Pyhä Henki sen kirkastaa. Aikansa seinälläni roikkui isolla Raamatusta: "Minä en sinua hylkää, enkä sinua jätä." Olin niin heikoilla, että sitä piti tankata, kun se aina unohtui. Nyt uskon jo ja tarkasti tiedän, että se pitää paikkansa. Jumala ei koskaan lastaan hylkää eikä jätä! Usein on vain vaikea päästä sisälle Jeesuksen kautta, mutta siunausta kaikille, 'kolkuttakaa'...
Ouh, nyt tuli pitkää pötköä textiä taas. En ossaa lyhyesti laittaa. Kuitenkin miehen-55 kirjoituksista minäkin sain paljon tukea, kiitos.
Kiitos kirjoituksestasi. > Palautteesta.
Täällä saa niin harvoin hyväksyvää palautetta > ne jotka ehkä saavat hyviä vinkkejä ovat hiljaa > jolla on joku vastalause, sen varmasti kirjoittaa > yrittäen olla viisaampi >viisastelevampi > ajattelematta asiaa syvemmin?
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - --
No en minä niistä mitään. Jos ei asia mene perille > sille ei voi paljain käsin mitään.
Mutta se näistä pohdinnoista.
- - - - - - - - - - - - - -- - - - - - - - -
HERRA varjelee sinut kaikesta pahasta.
Hän varjelee sinun sielusi.
Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi
Nyt ja iankaikkisesti.
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Tämä teksti oli ainut kantava voima sairauden kriittisimpänä aikana. Muuta ei paljon jaksanut ajatella, luka.
Ainoastaan kuunnella omaa sisäistä pahoinvointiaan/ kipujaan, jotka kasvoivat, mitä enemmän niitä kuunteli ?
, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
Olen tämän monta kertaa kirjoittanut, että vasta sitten kun lähdin "Raamattuun tutustumis" luento jaksolle, alkoi tulevaisuudenusko/ toivo / elämänvoima palautumaan ja heräsi ajatus, että tästä todella voi vielä syntyä UUDEKSI eläväksi / ajattelevaksi ihmiseksi.
Näin on sitten päässyt käymään. Mutta ei todellakaan omalla viisaudella vaan pyhänhengen lääkitsemänä.
"Siunattu olkoon hän, joka tulee herran nimessä"......................AAMEN:
Hyvää jatkoa elämän tiellä.
No tuo aloituskirjoitus ainakin kertoo sen, että lääkitys ei ole varmastikaan ollut se oikea! Joko sinä syöt liian pieniä määriä, tai sitten sinulla on totaalisen väärä lääkitys. Käythän myös säännöllisesti kuntoutuksessa/terapiassa?
Ja yksi hyvä keino selvittää onko sairaus menossa pahempaan suuntaan on kysyä itseltään uskooko. Jos uskoo Jeesukseen ja hänen löpinöihin, on sairastumassa. Jos ei, kaikki on ok.
paras neuvo, koko viestiketjussa. Hyvä!
Tässä viestiketjussa tuntuukin olevan, erityisen monta jotka on tai, ovat tulossa sairaaksi.
"OSAMA BinLadenin" leiriin> jutut samaa sorttia> olisitte kuin veriveljiä.
Afkanistan kutsuu> kuuletko kutsun?
Suoraansanottuna olen haaveillut muukalaislegioonaan menemistä (jos mennään vähän aiheen vierestä). Sotiminen kiinnostaa paljon enemmän kuin uskoon tuleminen, onhan se todellisempaakin.
Niin pääsee verenmakuun. Etulinjoille, että pääsee varmasti hengestään ja kuolee "MARTTYYRINA", ALLAHIN;MUHAMEDIN;HUSSEININ> hyvin tottelevaisena soturina.
Kyllä sinut sen jälkeen historinkirjoissa muistetaan.
Ps. Mutta jätä isänmaa suomi mieleen , Rauhan valtakuntana.
Pahimmassa tuskassa on auttanut tämä:
"Et sinä pelkää yön kauhuja,
et päivällä lentävää nuolta,
et ruttoa, joka pimeässä kulkee,
et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee.
Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivuiltasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.
... 'Sinä, Herra, olet minun turvani'.
Korkeimman olet sinä (Jeesuksen oma) ottanut suojaksesi.
Ei kohtaa sinua (J:n omaa) onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.
. . .
Koska hän (J:n oma) riippuu minussa (Jumalassa) kiinni, niin minä (Jumala) hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.
Hän (J:n oma) huutaa minua (Jumalaa) avuksensa ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä (Jeesus!) vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen."
@(Psalmista 91)
Viisas sydän
"Viisaus asuu vanhoos akoos ja hulluus nuoris miehis", sanotaan Pohjanmaalla. Millaista on se viisaus, joka kasvaa iän myötä ja jonka hedelmiä kerätään vasta kun hiuksissa välkehtii kaunis harmaus? Se ei varmaan ole viisautta, joka asuu päässä ja jota voi hankkia kirjoja lukemalla. Ennemminkin se viisaus asuu sydämessä.
Psalmeissa puhutaan myös viisaudesta: "Herra opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen". Ehkäpä monen iäkkään ihmisen viisaus syntyy siitä, että elämän loppu on jo lähempänä, kuin sen alku. Oman elämän räsymaton viimeisiä raitoja kudottaessa alkaa nähdä: "Tällainen tästä nyt tuli". Saisipa tuota kudosta katsella tyytyväisenä ja armollisin mielin.
Kun katselee elämäänsä kuoleman peiliä vasten, näkee monet asiat toisin. Voi jopa viisastuakin. Uskon, että moni ihminen pohtii joskus: "Jos tietäisin kuolevani hyvin pian, miten se muuttaisi elämääni? Keiden kanssa viettäisin aikaani? Mitä tekisin tai jättäisin tekemättä? Mistä puhuisin ja minkä eteen ponnistelisin?"
Erään tuntemattoman munkin kerrotaan sanoneen: "Jos saisin elää elämäni uudestaan, matkustelisin, hulluttelisin. Kiipeäisin useammin vuorille, katselisin auringonlaskuja. Kävelisin ja katselisin ympärilleni enemmän. Jos joutuisin elämään elämäni uudestaan, kävisin uusissa paikoissa ja tekisin uusia asioita ja kantaisin vähemmän matkatavaraa mukanani."
Kiireettömyys, läsnäolo ja luottamus ovat se kehto, jossa todellinen viisaus lepää. Sieltä se myös heijastelee elämäämme.
Elämän päättymistä ajatellessaan monet haluaisivat jättää itsestään kauniita muistoja ja hyvän jäljen toistensa elämään. Kuitenkin moni jättää jälkeensä haavoja, mustelmia ja kipeitä muistoja. Näin voi tapahtua, jos elämän lyhyys yhdistyy ajatukseen sen mielettömyydestä. Mitä väliä oikeastaan millään on, kun kaikki kuitenkin päättyy kuolemaan ja haihtuu tyhjyyteen? Tärkeintä on saada ilo irti tästä hetkestä, sillä huomenna voi jo olla myöhäistä. Kyynärpäitä teroittaen etsimme omaa hyväämme ja poljemme toisen onnen jalkoihimme.
Kun elämän kellon lyö kohdallamme viimeisen lyöntinsä, on myöhäistä katua ja pyytää tekojaan anteeksi. Se jälki, joka meistä toisiimme jää, se jätetään jo elämän aikana. Se jälki jää meistä elämään, silloinkin kun ruumiimme on jo tuhkana tai tomuna. Siksi sillä on väliä, miten elämme. Siksi viisaan sydämen pyytäminen on viisasta.
Vain Jumala voi antaa meille viisaan sydämen, kyvyn erottaa parhaan hyvästä, tärkeimmän hyödyllisestä ja arvokkaimman kalleimmasta. Viisas sydän annetaan meille sekä tätä että tulevaa elämää varten - ollaksemme viisaita, emmekä jälkiviisaita.
Tarja Korpela
Pastori
Tutustu myös
Raamattu
Palveleva puhelin tarjoaa mahdollisuuden purkaa mieltä painavia asioita puhelimitse. Soittajalle ei pyritä tarjoamaan valmiita vastauksia, vaan keskustelukumppani tukee löytämään itse elämään parhaiten sopivia ratkaisuja.
Palvelevan puhelimen numero on kaikkialla Suomessa
01019-0071 suomenkielisille ja
01019-0072 ruotsinkielisille.
Ulkomailta soitettaessa numerot ovat 358 1019 0071 ja 358 1019 0072.
Päivystysajat ovat koko Suomessa su - to klo 18-01, pe ja la 18-03. Ruotsinkielinen päivystys on joka ilta klo 20-24. Soitto Palvelevaan puhelimeen maksaa lankapuhelimesta paikallispuhelumaksun verran. Matkapuhelimella soitettaessa laskutusperusteena on oman operaattorin puheluhinnat.
Tulostettava versio
Oikopolut:
Apua kaipaavalle
Kirkon toimitukset
Raamattu
Kirkkovuosi
Kappeli
Rekrytointi
Kirkon sanasto
Seurakunnat
....ollessasi masentuneena
Matt.5:4-12 Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.
Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.
Joh.14:1-4 "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen."
2.Kor.3:12 Koska meillä on tällainen toivo, esiinnymme aivan avoimesti,
2.Kor.4:8-9 Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja.
2.Kor.7:6-7 Mutta Jumala, joka rohkaisee masentuneita, lohdutti meitäkin antamalla Tituksen tulla luoksemme. Hänen tulonsa lisäksi meitä lohdutti myös se rohkaisu, jota hän oli saanut teidän luonanne. Hän kertoi, kuinka te ikävöitte minua, kuinka nyt surette ja kuinka kiivaasti pidätte minun puoltani, ja se on vielä enemmän ilahduttanut minua.
Fil.4:4-7 Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.
Hepr.12:5-6 Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä poikiaan: - Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun hän ojentaa sinua - jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa.
Hepr.13:6 Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa: - Herra on minun auttajani, siksi en pelkää. Mitä voisi ihminen minulle tehdä?
1.Joh.3:1-3 Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, ja hänen lapsiaan me myös olemme. Tästä syystä maailma ei meitä tunne, eihän se tunne häntäkään. Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. Jokainen, joka näin panee toivonsa häneen, pitää itsensä puhtaana, niin kuin hän on puhdas ja pyhä.
Ps.23 Herra on minun paimeneni
Daavidin psalmi.
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.
Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
Ps.42:6-12 Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.
Kun masennus valtaa mieleni, minä ajattelen sinua täällä Jordanin lähteillä ja Hermonilla, Misearinvuorella.
Syvyys huutaa syvyydelle, kun sinun koskesi pauhaavat - kaikki sinun tyrskysi ja aaltosi ovat vyöryneet ylitseni.
Päivällä Herra antaa armonsa vallita, yöllä saan laulaa hänen kiitostaan ja rukoilla elävää Jumalaa.
Minä sanon: Jumala, kallioni, miksi olet unohtanut minut? Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä, kärsiä vihollisen sortoa?
Tuska viiltää minua luihin ja ytimiin, kun vihamieheni herjaavat minua ja huutelevat kaiken päivää: "Missä on Jumalasi?"
Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.
Ps.50:15 Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.
Ps.91:4-12 Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
Et pelkää yön kauhuja etkä päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää.
Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenentuhatta, sinä säästyt.
Saat omin silmin nähdä, miten kosto kohtaa jumalattomia.
Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa.
Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi.
Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.
Ps. 119:46
Kuninkaittenkin edessä
kerron arkailematta sinun liitostasi.
Jer. 3:14-15
"Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset!" sanoo Herra. "Minä otan teidät jälleen omikseni. Minä kokoan teidät kaikki ja tuon Siioniin - vaikka teitä olisi vain yksi joka kaupungissa ja kaksi joka kansan keskellä.
Minä annan teille mieleni mukaiset paimenet, ja he johtavat teitä viisaasti ja taitavasti."
Sana Sinulle
3.11.
Lohdutus
Suvun vanhin sai korkeassa iässä kutsun kotiin.
Rakastava ja rakastettu, esirukoilija, liikuttavalla tavalla yhtä aikaa hauras ja vahva. Saimme kulkea hänen rinnallaan, saattaa rajalle.
Rakkaamme on saanut paikan pyhien joukossa,
mutta hänen uskonsa ja rakkautensa on yhä elävänä läheisten keskellä.
Pyhäinpäivänä marraskuinen taivas riippuu raskaana hautausmaan yllä. Samat tummat sävyt, sama raskas osa niiden elämässä, joiden muistoksi viemme kynttilän kalpean lohdutuksen. Sama katoavaisuuden laki, samat taakat omassa elämässämme nyt.
Mutta pyhiltä taistelu on jo rauennut. Usko on muuttunut näkemiseksi, toivo todeksi. Meillä on kaipauksemme ja muistomme, heillä Kristuksen kirkkaus.
Me kamppailemme riittämättömyytemme ja syntimme kanssa, pyhillä on vapaus ja ilo huojentuneista kuormista. Maan päällä kaikki on niin kesken.
Silti meidän on uskottava: jokainen Kristukseen turvaava on myös hänen pyhänsä. Pyhyys ei ole omaamme, vaan Kristuksen, eikä meillä ole muuta tietä pyhien joukkoon kuin usko. Usko ei raivaa sileäksi elämän pääväylää, mutta auttaa meitä suuntaamaan kompassimme oikein.
Lopullisen eron aika on lyhyt. Meidänkin matkamme vie kohti Kristuksen näkemistä kasvoista kasvoihin; askeleemme johtavat väistämättä jälleennäkemisen riemuun. Uskonelämässämme voi toteutua paljon jo nyt, vaikka kaikki ei ole näkyvää. Jumalanpalveluksessa, ehtoollisella, rukouksessa toteutuu virren 142 lupaus:
”Oi yhteyttä kaikkein pyhien, me vaivassa, he maassa autuuden. On seurakunta pyhä, yhteinen. Halleluja, halleluja, halleluja.”
Hanna Kuusela
Kirjoittaja on Sodankylän seurakunnan seurakuntapastori.
Kirkon tiedotuskeskus 25.10.2007
VIRSI 443
Annoit, Herra, tehtävän
sinun seurakunnassasi.
Tahdot meidän käyttävän
oikein lahjat antamasi.
Toimia suo avoimesti,
luottamuksen arvoisesti.
Auta aikaa löytämään,
Jeesus, näihin tehtäviimme,
vastuun mieltä näyttämään.
Lepoa luo kiireisiimme.
Anna tasapuolisuutta,
rakkautta, viisautta.
Yhteyttä meille suo,
yhteinen on asiamme,
yhteisymmärrystä luo
koko seurakunnassamme.
Yhdessä suo suunnitella,
kuunnella ja neuvotella.
Asioiden paljous
usein näköalat peittää,
anna silloin rohkeus
syrjään kaikki turha heittää.
Anna nähdä olennainen,
siitä olla riippuvainen.
Väsymyksen tullessa
meille uusi voima anna,
rauhallasi kaikkia
huolten alla, Herra, kanna.
Kiitos, että kirkossasi
johdat meitä sanallasi.
HYVÄÄ PYHÄINPÄIVÄÄ > MIES 55v