Hei, olen jo parin vuoden ajan ihmetellyt, miksi eräs työpaikkani nainen viehättää minua niin valtavasti. Mutta: "She's so hig, high above me...". En tiedä, hän on niin ihana, mutta niin menevä etten ikinä kehtaisi tehdä aloitetta. Hän on lisäksi jonkun vuoden minua vanhempi, joten en tiedä pitäisikö hän minua pelkkänä lapsena. Olen koittanut olla ajattelematta häntä, mutta kukaan muu ei saa mua tuntemaan oloani niin hyväksi kuin hän puhuessaan mulle. Hän ei kyllä vaikuta mitenkään erityisen kiinnostuneelta minusta, ja pelkäänkin että vähäisetkin välimme katkeaisivat, jos saisin häneltä rukkaset. Siksipä tämä onkin tällänen yksipuolinen ihastuminen ja sellaisena taitaa pysyä.
Ei tässä mitään varsinaista pointtia ole, olen kyllä realisti tämän asian suhteen. Oli vain pakko kirjoittaa tästä kun en meinannut tänäänkään pysyä nahoissani kun näin hänet. Olisin vain valmis tekemään niin paljon heti jos hän vain osoittaisi minkäänlaista kiinnostusta. Samanlaisia kokemuksia?
Ei tässä mitään varsinaista pointtia ole, olen kyllä realisti tämän asian suhteen. Oli vain pakko kirjoittaa tästä kun en meinannut tänäänkään pysyä nahoissani kun näin hänet. Olisin vain valmis tekemään niin paljon heti jos hän vain osoittaisi minkäänlaista kiinnostusta. Samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo...olen nainen, ja yksi työpaikkani mies alkoi osoittamaan kiinnostustaan minua kohtaan. Halusin olla ystävällinen, koska täytyyhän mun nähdä häntä melkein joka päivä.
No, siitä tuli riesa, se ei pitänyt hommaa hallinnassa vaan rupesi soittelemaan yms. ihan älyttömyyksiin asti.
Ja voit arvata mikä oli lopputulos.
Nyt se on jo historiaa mutta pitkään mua ärsytti suunnattomasti se ihminen. Kun en olisi halunnut olla törkeä työkaveria kohtaan, mutta oli pakko.
Niin, että jos jossakin vaiheessa pyrit osoittamaan kiinnostustasi tätä naista kohtaan, tee se siististi...=) Älä jankuta, äläkä odota tuloksia heti...Hiljaa hyvä tulee....
Joo,löytyy samanlaisia kokemuksia työpaikalta kyllä!Olen 19v. nainen ja eräs mies nykyisellä työpaikallani rupesi osoittamaan jonkinlaista kiinnostusta muhun.Ja minä itse olin jo hiukan aiemmin kiinnittänyt huomioni tuohon mieheen myös ja lopulta laitoin testiviestin hänelle ja tunnustin,että olen enemmän kuin vain hiukan ihastunut häneen!Tuon viestin jälkeen mies rupesi välttelemään mua,eikä enää puhunutkaan mulle yh-tikäs mitään...Pelkäsin,että olin pilannut kaiken tuolla viestilläni.Lopulta en enää kestänyt,kun musta tuntui,että olisin voinut töissäkin vaikka purskahtaa itkuun hetkenä minä hyvänsä,ja sain puhuttua tuon miehen kaverille asiasta,ja se taas puhui tuolle miehelle ja sanoi,että mulla on sille asiaa...Kyllä me sitten puhuttiin ja selvi-tettiin asiat ja nyt ollaan sitten jo ihan ystävät keskenämme,kun se mies sanoi kuitenkin,et-tä se pitää musta vaan ystävänä tosi paljon.Mutta sen käytös osoittaa toisinaan kyllä jotakin ihan muuta,että mä olisin sille kuitenkin enemmän,kuin vain pelkkä kaveri...Mutta en tiedä...Aikahan sen sitten näyttää,mihinkä tämä kaikki lopulta johtaa.
Mutta olen onnellinen siitäkin,että tämä mies tahtoo enää edes olla mun ystävä,koska siinä olisi voinut käydä niinkin,että me ei oltaisi enää koskaan puhuttu toisillemme...Mutta katsotaan,katsotaan...Ajan kanssahan se nyt sitten selviää,jos on selvitäkseen...En ole vielä luopunut toivosta,etteikö tästä voisi vielä tulla jotakin muutakin kuin vain pelkkä ystävyys!
Ehkä se on se saavuttamattomuus, mikä kiinnostaa. On turvallisempaa olla ihastunut sellaiseen, jota ei voi saada. Voi luoda omat pilvilinnansa ja pysytellä niissä kun ei ole muuta.
Oli muhunkin pari tyttöä ihastuneena monta vuotta ilman vastakaikua, enkä keksi sille muuta selitystä kuin tuon saavuttamattoman kiehtovuuden. Hekin olisivat varmaan lopettaneet vähemmällä, jos olisin päästänyt heidät vähän lähemmäs itseäni. Olisivat huomanneet etten ole mitenkään ihmeellinen ja siirtyneet eteenpäin.
Minulla oli ihan samoin. Tunsi kovasti vetoa itseäni vanhempaan, työpaikalla minua ylempänä olevaan naiseen. Unelmoin hänestä päivittäin. Kerran kesäjuhlilla pienessä tuiskeessa lähestyin häntä ja sainkin hänet. Hänellä olsi kyllä ollut paljonkin ottajia sinä iltana. Täytyy sanoa että mukavaa oli silloin ja vielä jonkun kerran myöhemminkin, mutta hän odottikin enemmän, mihin en pystynyt vastaamaan. Suhde katkesi vähitellen.
Onhan niitä toki myöhemmin ollut samanlaisia ihastuksen kohteita, mutta olen jättänyt heidät rauhaan. Ainakin yhtä mukavalta tuntuu saavuttamattomuus kuin se toinen vaihtoehto, melkein paremmaltakin.
Itse olen ihastunut työkaveriini, mutta toistaiseksi en ole vielä ryhtynyt mihinkään "suoraan toimintaan". Sitä vastoin eräs toinen työkaveri on osoittanut kiinnostustaan minua kohtaan. Aiemmin pidin häntä ihan mukavana, mutta kun hän ei ihan helpolla tajunnut, ettei minua kiinnosta mikään ystävyyttä enempi, meni kyllä suoraan sanottuna maku koko mieheen. Nyt pelkään, että tämä, johon olen itse ihastunut, alkaa ajatella minusta samoin. Niin ei saa ikimaailmassa käydä. Toivottavasti osaan fiksusti selvittää, voisiko meistä tulla jotain!