Haluan kuolla! Elämällä ei ole mulle enää mitään annettavaa. Anoreksia ja bulimia on vienyt multa aivan kaiken. En voi koskaan saada lapsia.
Ennen ajattelin, että ei se mitään. Voin adoptoida lapsen jos sellaisen haluan. Mielummin olen laiha.
Enää en ajattele noin. Mitä iloa laihuus on mulle muka tuonut? En enää edes ole laiha. Sairaalassa lihosin kamalaksi ja sen jälkeen en ole enää saanut painoa tippumaan. Aineenvaihduntani on kai totaalisen pysähtynyt oksentelun ja paastoilun takia.
Mitä mä täällä muka enää turhaa kituutan?
Olisin sittenkin halunnut saada lapsen. Edes yhden.
Nyt jos vielä jatkaisin elämää, minusta tulisi vain katkera ja yksinäinen akka. Kuka sellaista elämää haluaa?
En tiedä mitä tällä viestilläni haen. Oli vain pakko saada kirjoittaa tämä jonnekin. Todellisuudessa kai toivoisin nyt hyväksyntää itsemurhalleni, mutta sitä on kai turha odottaa.
Ennen ajattelin, että ei se mitään. Voin adoptoida lapsen jos sellaisen haluan. Mielummin olen laiha.
Enää en ajattele noin. Mitä iloa laihuus on mulle muka tuonut? En enää edes ole laiha. Sairaalassa lihosin kamalaksi ja sen jälkeen en ole enää saanut painoa tippumaan. Aineenvaihduntani on kai totaalisen pysähtynyt oksentelun ja paastoilun takia.
Mitä mä täällä muka enää turhaa kituutan?
Olisin sittenkin halunnut saada lapsen. Edes yhden.
Nyt jos vielä jatkaisin elämää, minusta tulisi vain katkera ja yksinäinen akka. Kuka sellaista elämää haluaa?
En tiedä mitä tällä viestilläni haen. Oli vain pakko saada kirjoittaa tämä jonnekin. Todellisuudessa kai toivoisin nyt hyväksyntää itsemurhalleni, mutta sitä on kai turha odottaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ettet voi saada lasta? Nykyään on monenmoista hedelmöityshoitoa ns. toivottomillekin tapauksille. Myöskään aineenvaihduntaa ei voi lopullisesti pilata, vaikka se nyt olisikin sekaisin, niin oikeanlaisella syömisellä ja liikunnalla "pysähtynytkin" keho saadaan kuntoon. Ihan varmasti. Kaikkiin ongelmiisi löytyy apua.
tiedän tunteen. kun jouduin itse hoitoon anorkesian ympärille muodostunut hallittu maailmani rohmahti.
makasin viikon sängyssä. en edes huomannut miten lakanat olivat valuneet pois vuoteesta. harkitsin todenteolla itsemurhaa. joka ilta kun päätin nukahtaa toivoin, että aamulla en enää heräisi.
kuitenkin isäni pelasti minut. hän tuli katsomaan minua, ja herätti minut pois "koomastani". pakotti petaamaan sänkyni,ja ajatella, noinkin pienestä asiasta sain taas kipinän siihen että nyt täytyy ottaa elämästä kiinni.
saattaa kuulostaa tekopyhältä, mutta se ei todenteolla ole tarkoitukseni. koitan tällä vain selittää sitä, että koita kipinä aivan pienestä asiasta kiinni, mikä johtaa sut taas saamaan halun elää. Elää elämää ilman syömishäiriötä.
paraneminen ei todella ole nopea prosessi, ja myönnän, kamppailen itse näiden asioiden kanssa vieläkin vaikka olen käynyt terapiassa viimeisen vuoden.hoito on auttanut, mutta kaikki on lopulta kiinni omasta itsestä.
lapsettomuus on pahinta mitä sairaudestamme voi seurata. hoidot tähän ovat kuitenkin kehittyneet,ja mahdollisuus saada omia lapsia kasvanut, välittämättä syömishhäiriöiden aiheuttamista tuhoista munasarjoissa.
joten toivon sinulle jaksamista ja ennen kaikkea valoista tulveaisuutta.
älä luovuta vielä.