Aamusella sanottiin tv1 uutisissa,että jo 22 kertaa vietetään tänään 20.10 Isovanhempienpäivää.
Ensi kertaa mä sen kuulin!
Tuolla googlessa siitä on enemmän ja päiväkodeissa sitä erityisesti vietetään.
Ensi kertaa mä sen kuulin!
Tuolla googlessa siitä on enemmän ja päiväkodeissa sitä erityisesti vietetään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eilisenä isovanhempien päivänä olin pienimmän lapsenlapsen 2-vuotissynttäreillä. Toisen mummin kanssa totesimme, että on isovanhempienkin päivä, mutta ei huomautus saanut lapsissamme aikaan minkäänlaista isovanhempien palvontaa. :) Isovanhempien päivä on aivan vieras juhlapäivä, turha kaupallinen keksintö. Tarkoittaneekohan se sitä, että kun juhlaa tarpeeksi rummutetaan (kuten meille vierasta ystävänpäivää), niin tulevina vuosina me isovanhemmat tulemme saamaan velvollisuuslahjoja, joita emme odota emmekä tarvitse. :) Itse tiedän olevani korvaamattoman tärkeä ilman erityistä mumminpäivääkin. Minut muistetaan hyvin muutenkin ja lämpimästi kohdellaan päivänä kuin päivänä - jo äitienpäivä on minusta aina ollut ihan turha.
kysyi kerran minulta, mitä he voisivat antaa äidilleen äitienpäivälahjaksi. Sanoin, että oma äitini omaishoitajana arvosti eniten vapaapäivää eli sitä, että astuin remmiin hänen sijastaan ja hän oli vapaa tekemään, mitä halusi. Ei meillä sellaiseen ole aikaa, sanoivat nuoret. Meillä ei ole koskaan välitetty kaupallisista päivien viettämisistä. Yritämme jollain tavoin antaa rakkaalle ihmiselle aikaamme silloin, kun se on mahdollista. Erillisiä päiviä ei tarvita. Isovanhemmathan ovat myös äitejä ja isiä, joten päivät ovat olemassa. Taitaa näidenkin päivien vietto tuottaa tuskaa monelle, kun isää tai äitiä ei jostain syystä ole ainakaan arkielämässä.
Hetkinen, olenkohan tipahtanut väärälle asemalle? Vai olenko vain niin tyhmä, että en ole tajunnut Isovanhempainpäivää melkein/kokonaan kaupalliseksi?
Tai - ei kai tyhmyydestäkään tarvinne olla kysymys, meikäläisellä kun ei vain ole ollut elämänpiirissään ainuttakaan isovanhempaa.
Kerroin toisessa viestissäni Kutkutus-teatterin vierailusta Kinaporin palvelutaloon. Iso tila, paljon tuoleja, eipä niillä juuri istunut vierailijoita. Kaupallisuus ei näkynyt siellä mielestäni mitenkään. Oli oikeasti sellainen olo, että me toimme ainakin pientä iloa läsnäolijoille.
"Taitaa näidenkin päivien vietto tuottaa tuskaa monelle, kun isää tai äitiä ei jostain syystä ole ainakaan arkielämässä."
Itselläni ei isovanhempia ollut enää elossa, kun synnyin 7-lapsisen perheen kuopukseksi, ja äitini kuoli, kun olin 3-vuotias. Äitienpäivät ovat olleet minulle vaikeita. Kyllä sitä väsättiin alkuun jääkylmälle äitipuolelle kortteja, kun oli pakko, mutta äidiksi hänestä ei ollut ikinä. Äitienpäivät eivät ole olleet minulle helppoja vieläkään, kun itse olin äiti, sillä hyvän äidinmallin puuttuessa olen tuntenut monesti olevani riittämätön. Olen yrittänyt olla täydellinen äiti, sellainen joka itseltäni puuttui ja jollaiseksi virheettömäksi kuolleen äitini kuvittelin. Mahdoton yhtälö. Mutta näyttävät nuo lapseni pärjäävän ja rakastavan minua, vaikken täydelliseksi äidiksi koskaan kehittynytkään. :)
Tuntuipa mukavalta, kun huomioit asian.
Pikkukaupunkimme senioriteatteriryhmä esiintyi Isovanhempain valtakunnallisessa pääjuhlassa Kinaporin palvelutalossa Helsingissä eilen.
Esityksemme nimi oli MEIJÄN MUMMO MESETTÄÄ. Kaupungissa asuvat mummo ja pappa ikävöivät maalle ja päättävätkin lähteä sinne kesäksi, kun kotipaikkaa ei ole tarvinnut myydä.
Nuoret haluavat opettaa nykymaailman tarpeita, niinpä esim. mesetetään toiselle puolelle maailmaa!
Olin tosi innostunut! Hiirenhäntätukkani kohotettiin strong geelillä töyhdöksi päälaelle, punaiset polvihousut ja musta pusero tekstillä HAMPAASSANI ON RADIOLÄHETIN, niin ja vielä bootsit! Toisilla jengiläisillä vastaavat kamppeet! Olimme tosi makee porukka!!!
Oli onnellista, että nämä isovanhemmat pystyivät lähtemään kesäksi tuttuun paikkaansa. Suunnittelivat sinne jo ainakin kanoja ja porsaan.
Ja miten kävikään?! Mummo alkoi mesettää jopa siinä määrin, että pappaa alkoi jo harmittaa...Kaikki hyvin kuitenkin, loppujen lopuksi.
Meille ryhmäläisille kävi ihmeellisesti.
Esityksemme jälkeen jäimme hetkiseksi paikoillemme, kun juontaja niin pyysi. Jäimme odottamaan Vuoden Isovanhemman julkistamista. Muistimme edellisiltä vuosilta esim. Kylli-tädin, Kalle Österlundin, Eila Roineen, pastori Kurosen puolisoineen ja monia muita.
Sitten tajuntaamme iskeytyivät sanat, jotenkin että tänä vuonna....palkitaan teatteriryhmä KUTKUTUS! HERRANJESTAS - katselimme toisiamme - kuulinko oikein?
Kyllä kuulimme oikein ja olipa iloinen kotimatka! Voi sitä iloista pälätystä ja kälätystä, sitä riitti runsaan kolmen tunnin ajan.
Nyt jaksamme taas tehdä keikkoja ja suunnitella uusia juttuja, mieli on iloinen!
Jos nämä juhlat kiinnostavat Sinua, löydät tietoa sivuilta
www.valli.fi , kunhan ehtivät päivittää.
Tällaista tällä kertaa, OLI IHANA PÄIVÄ,
ja vieläkin hyvä mieli!
En muistanutkaan tässä yhteydessä, että itsekin olen ollut pikkumiehen tarhassa "isovanhempien päivänä" kahtenakin vuonna. Oli muuten hauskat juhlat. :)
..päivästä.
kerran ja se kerrottiin telkkarissa.
Oikeastaan ihan hyvä keksintö olla vain edes kerran vuodessa koko päivä "LASTEN EHDOILLA".