isänsä mukana asumaan ulkomaille, kauas, kauas pois.
En vastustanut muuttoa, kun isä oli saanut hyvän työpaikan ja lapsi muutenkin asui puolet ajasta hänen luonaan.
Minulla on ollut vaikeuksia jaksaa, olla äiti, mutta se ei tarkoita, että ero olisi helppo. Tuskin näemme ensi ensi kesää - jos silloinkaan.
Kyllä tämä paha olo varmaan ohi menee, mutta nyt asia on niin akuutti, että itku tulee.
En vastustanut muuttoa, kun isä oli saanut hyvän työpaikan ja lapsi muutenkin asui puolet ajasta hänen luonaan.
Minulla on ollut vaikeuksia jaksaa, olla äiti, mutta se ei tarkoita, että ero olisi helppo. Tuskin näemme ensi ensi kesää - jos silloinkaan.
Kyllä tämä paha olo varmaan ohi menee, mutta nyt asia on niin akuutti, että itku tulee.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pystyttekö soittelemaan ja kirjoittelemaan toisillenne?
käyneet muuttoa ja uutta elämäntilannetta läpi hänen näkökulmastaan. Olen rohkaissut ja esittänyt asiat mahdollisimman hyvässä (silti realistisessa) valossa.
Nyt vasta kun lapsi todella on lähtenyt, minun omat tunteeni pääsevät esiin. Tajuan kyllä järjellä, että ei tässä mitään hätää ole, minullakaan, mutta nytkin kyyneleet kastelevat näppiksen. Tämä on taas yhden elämänvaiheen loppu. Ja samalla muistutus siitä, ettei täällä mikään ole pysyvää. Ehkä suren samalla alitajuisesti monia muitakin rauenneita asioita.
Poika on 12 v ja voidaan -varmaan- soitella, kirjoitella.
Oman lapseni lasten toiset isovanhemmat asuvat myös kaukana ulkomailla.Ikävä on heilläkin lapsenlapsiaan,mutta puhelu ja kuvaruutuyhteys netin kautta pitävät nämäkin sukulaiset aika hyvin ajan tasalla.Oma lapsi asui kaukomailla 18-vuotiaana vuoden verran.Soiteltiin aika usein,vaikka ei kokonaiseen vuoteen nähty.Tuntui silti läheiseltä kun sai edes puhua.Nyt on toinen lapsi kaukana,kaukana,mutta nettimesetys saa tuntumaan,ettei fyysistä välimatkaa olisikaan niin kauheasti.Palailee alkuvuonna.Eniten vaan jännitti matka,seurailin viestittelyä matkalta,kun pääsi perille,oli halpotus suuri.Oma lapsesi on tietenkin nuorempi ja varmasti itseäkin surettaisi,mutta yritä pitää yhteyttä mahdollisimman tiiviisti kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Kestää vain aikansa, ennenkuin saadaan nettiyhteydet auki, ja lapsen isä on suhtautunut melko nuivasti soittoyrityksiini... no, isää varmaan ahdistaa, kun näkee pojan ikävöivän ja surevan, eikä osaa siinä lohduttaa. Isä taitaa ajatella, että ikävä menee (pojalta) nopeammin ohi, kun ei kuule minua/minusta.
Kiitos vastaajille "osanotosta".