Tuossa jokin aika sitten valitin täällä kun huimaus oli kestänyt useamman päivän. No eipä se ole vieläkään ohi mennyt vaikka itse poissaolokohtauksista on viikko. Tänään oli ihan ok kunnes tajusin että kohta pitää lähteä ulos. Eilenkin kävelylle lähtiessä alkoi tutina joka meni ohi muutaman minuutin kuluttua.
Voiko olla että jännitän kohtauksen/huimausten saamista niin paljon että sillon niitä nimenomaan tulee? Tämä nimittäin tuntuu niin erikoiselta että aina kävellessä tai jonnekin lähtiessä alkaa huimaamaan.
Sain lääkäriajan ensi viikolle.
Sairastin epilepsiaan sairastuttuani n. vuoden ajan melko pahaakin paniikkihäiriötä johon sain lääkityksen, eli tämä hermoilu ei ole uusi juttu minulle. Tuota silloista panikointia tämä ei muistuta, vaan huimaus vaan alkaa tietyissä tilanteissa.. vai onko vain sattumaa, ja epilepsiani on vain pahentunut?
Voiko olla että jännitän kohtauksen/huimausten saamista niin paljon että sillon niitä nimenomaan tulee? Tämä nimittäin tuntuu niin erikoiselta että aina kävellessä tai jonnekin lähtiessä alkaa huimaamaan.
Sain lääkäriajan ensi viikolle.
Sairastin epilepsiaan sairastuttuani n. vuoden ajan melko pahaakin paniikkihäiriötä johon sain lääkityksen, eli tämä hermoilu ei ole uusi juttu minulle. Tuota silloista panikointia tämä ei muistuta, vaan huimaus vaan alkaa tietyissä tilanteissa.. vai onko vain sattumaa, ja epilepsiani on vain pahentunut?
Vastaukset 5
Vanhimmat
siis että jännittäessä saattaa itse jotenkin altistaa itsensä kohtauksille. Olen huomannut että rentoutuminen ja eräänlainen itsehypnoosi auttaa tähän. Jos huomaat tarkkailevasi itseäsi ja oloasi liikaa, istahda rauhalliseen paikkaan (vaikka vessaan) jos mahdollista, hengitä syvään ja rentoudu. Keskitä ajatuksesi siihen, että rauhoitut ja lakkaat stressaamasta. Lainaa kirjastosta Pasi Koivusen "Ylitä itsesi", sieltä saat tarkempia ohjeita...
Tosin luin juuri jostain, että huimaus on aika yleistä ja harvoin vaarallista. En tiedä auttasko tuossa syödä, jos verensokeri alhaalla...
Jos se on selkeää huimausta, niin korvissa voi olla vika ja tasapainossa ja missäs muussa... niin, kohtauksen pelko on todellakin monenlaisia oireita ruokkiva ja kyllähän se sinänsä voi aiheuttaa, että alkaa pelottaa niin paljon, että huimaa. Ehkä käynti psykologilla tai psykiatrilla etenkin voisi selventää asiaa?
Toivottavasti asia selvenee jollain lääkärillä. Yksityisellä ainakin Helsingissä asiantuntijoita, mutta onhan noita arvauskeskuksissakin joissain paikoissa hyviä lääkäreitä ja hoito ei sitten maksa mitään.
Mä ainakin olen huomannut omalla kohdalla sen että jos jännitän, panikoin tai sterssaan itseäni jollain asialla niin altistun helpommin kohtauksille.
Ja se että jos oikein paljon ajattelen kohtauksen saamista/pelkään sen tulemista niin Varmastihan sillon niin käy että kohtaus tulee. Näin siis minulla!
kun olin aivan loppu fyysisesti ja psyykkisesti taistelusta Suomen th-järjestelmän kanssa, sain nykinöitä tämän tästä ja aina vähän jännitti, että koskakohan se pamahtaa kunnolla. Välillä en pysynyt jaloillani kun huimasi niin paljon ja itkeä tihrustelin väsyneenä pitkin päiviä. Ei tullut.
Lopulta sitten iski silloin kun sitä vähiten odotin. Kesäloma, huolet hallinnassa ja keskellä kauneinta kesäpäivää auringossa makaillessa. Sen jälkeen oon ajatellut, että ainakin omalla kohdalla mitään ennakkoanalyyseja ei näköjään voi tehdä:)
täällä . jännittäessä pieniä kohtauksia alkaa tulemaan . esim. en pysty tietokoneella pelaamaan mitään pelejä ,silloin tulee inhottava olo ja kohtauksia. rentoutus on hyvä keino ehkäistä niitä.