Ikävöin, ja kaipaan häntä suunnattomasti. En voi edes kuvailla kuinka paljon. En edes tunne häntä. Tiedän kyllä. En ole varsinaisesti edes ikinä puhunut hänen kanssaan. Olen suunnattoman ihastunut silti häneen.
En edes tiedä mitä hänestä haluan. Haluan kertoa hänelle, kuinka paljon pidän, kuitenkaan en halua minkään muuttuvan. Haluan hänen kertovan minulle, kuinka paljon hän pitää, silti en halua mitään tapahtuvan.
Haluan häntä seksuaalisesti niin, että räjähdän, haluan tuntea hänen sisimpänsä, ja olla henkisesti tärkeä, ja silti, en tiedä mitä haluan.
Haluan säilyttää jotain omaa haavekuvaani, jostain minkä olen itse luonut, ja silti haluaisin hänet, tai häntä, oli hän millainen vain.
Kuitenkin ehkä haluankin vain tietää, että hän pitää, ja ikävöi minua, kuten minäkin häntä, ja säilyttäisimme toisemme omissa sydämissämme, tietäen, että pidämme toisistamme.
En edes tiedä mitä hänestä haluan. Haluan kertoa hänelle, kuinka paljon pidän, kuitenkaan en halua minkään muuttuvan. Haluan hänen kertovan minulle, kuinka paljon hän pitää, silti en halua mitään tapahtuvan.
Haluan häntä seksuaalisesti niin, että räjähdän, haluan tuntea hänen sisimpänsä, ja olla henkisesti tärkeä, ja silti, en tiedä mitä haluan.
Haluan säilyttää jotain omaa haavekuvaani, jostain minkä olen itse luonut, ja silti haluaisin hänet, tai häntä, oli hän millainen vain.
Kuitenkin ehkä haluankin vain tietää, että hän pitää, ja ikävöi minua, kuten minäkin häntä, ja säilyttäisimme toisemme omissa sydämissämme, tietäen, että pidämme toisistamme.
Vastaukset 36
Vanhimmat
halua, niin oisko parempi antaa olla.
Se satuttaa häntä enemmän, jos tietää tunteesi ja sanot kuitenkin, ettet halua häntä muualla kuin päässäsi. Jos tuntee samoin. Haluaa varmaan ihan oikeasti sut.
Miksi et halua oikeasti, kun kerta mielessäsi haluat? Kummallista. Pelkäätkö kenties.
toisinpäin. Hän satuttaa enemmän minua. Olisin halunnut hänet kokonaan, haluaisin vieläkin, syvimmilläni. En tiedä mitä hän tuntee, olen yrittänyt saada sitäkin selville. En tiedä kumpaa hän on - nauttiiko hän vain huomiosta, ja siksi pitää minua nyöreissään, vai pelkääkö hänkin vain.
Ehkä itsekin teen molempia. Kuitenkin kaiken takana on pelko, jostain tuntemattomasta kenties?
kysymällä tai näyttämällä tunteesi jotenkin muuten.
On tosi surullista, jos tunnette molemmat jotain noin kaunista, eikä mitään tapahdu. Jos itse tietäisin, että hlö jota kohtaan tunnen kuten sä, tuntisi samoin.... tekisin kaikkeni, että meidän tarinasta tulee "se rakkaustarina" meille.
Amor asialla. Toimikaa hyvät ihmiset...
Tuossa alempana sanoin jo, että tässä on tainnut niin paljon jo tullut turhuuksia tehtyä. Aika kun kuluu, on kaikki aina vaikeampaa, ja vieläkin vaikeampaa. Eikä aina voi vain tunteen perässä juosta.
Se toki oli totta, että hän on saanut minut tuntemaan jotain sellaista, mistä en ole voinut uneksiakaan. En ymmärrä sitäkään mikä se tunne on, se tuntuu niin syvällä sisimmissä, että pelkästään sekin pelottaa.
tämä käsittämätön Amor joskus. Vois vähän kysellä, että miks just minä ihastuin tuohon tyyppiin jne.. Miksi en ihastunut, johonkin "helppoon", joka sanoisi selvästi Kyllä.
Ja jos se meni laittamaan mut rakastumaan "siihen", ni miksei samalla laittanut "sitä" rakstumaan muhun. Sais Amor vähän selitellä näitä touhujaan..jos toi Amor ei osaa niitä nuoliaan yhtään sihdata. Tehokurssille pitäs laittaa.
Mene ja sano hänelle, että kuinka paljon tykkäät hänestä. Toisen katseesta, käytöksestä ja puheesta huomaa, onko kiinnostusta ja voiko luottaa toiseen.
voisin luottaa häneen, uskon niin. Ei ole vain enää niin helppoa kertoa sitä. Ehkä liikaa on tapahtunut turhaa tässä ajassa.
ei ihan hulivili ole, niin rohkeasti vaan. Ei kannata liikaa miettiä näillä palstoilla. Toimintaa enemmän. Jos et häntä enää näe, niin turhaan murehdit täällä.
näen häntä kyllä, jos haluan.
En tosin niin, että voisin sanoa, tai osoittaa mitään.
Ne on enemmän sellaisia "ohikiitäviä hetkiä"
Se ruokkii mielikuvitusta, -mielikuvia, kuinka omat mielialat sallivat.
Olen nykyisin välttänyt näitä tilanteita.
Kuullostaa vaan just siltä, että oot todella ihastunut ;)
Mites jos sanoisit hänelle että tunnet noin mutta et haluu minkää muuttuvan, jos hän pitäiski susta ni hän vois varmaa ymmärtää? Voisitte ottaa asiat hitaasti? Sittehän olis mahdollisuus siihen seksuaaliseen juttuunkin? Jokainen mahdollisuus on chänssi ;)
sanoin olevani ihastunut. Hän vaan kohautti olkapäitään ja sanoi että "jos mulla ei olisi nyt tyttöystävää, olisin syöksynyt sun kimppuus jo aikoja sitten!". Sain mielenrauhan. Kannattaa vaan puhua.
Miksi et laita nimikirjaimiasi heti jo tuohon
aloitusviestiisi aina tällä palstalla.
Nautitko siitä että ihmiset kyselee ja arvuttelee,
keneltä kenelle tämä oli?
Saanko ehdottaa, että jatkossa laitat nuo nimikirjaimesi aina nimimerkin kohdalle.
Kiitos!
En etsi häntä täältä, jos etsisin häntä, löytäisin hänet kyllä.
Tai ehkä kuitenkin haluaisin löytääkin hänet, jos hän tuntisi samoin kuin minä. En ehkä uskalla enää ajatella niin.
No, että tiedät ettei tämä ei ole sinulle olen nainen, jonka nimessä on neljä kirjain, kolmea eri sorttia.
tunteiden tunnustaminen. Turhuudet on turhuuksia, se joka vanhoja muistelee sitä tikulla silmään.
Parempi varmaan se kerran kirpasu niissä tunteiden tunnustamisessa kuin että joudut räjähtämään ilman häntä jos mahollisuus olis tehdä se hänen kanssaa :D
jo useammin.
sinulla häntä kohtaan.
miestä kohtaan. Tosin haluan häntä seksuaalisesti niin paljon, että olen varma että en haluaisi tyytyä vain haaveisiin. Ne pelkät haaveet ei todellakaan riitä sillä osa-alueella :)
pikku sydäntä riipaisi ku luin ton , tuli tunne et "just tuo mistä kirjoitit.. estää varmaan muakin lähestymästä häntä rohkeemmin..
Tuota olen pähkäillyt päässäni, en vain ole osannut pukee sanoiksi..
Kiitti kun autoit mua toista toivottomasti ihastunutta järkeilemään tätä mielettömyyttä:)
Musta tuntuu et tää tunne on jotain niin kaunista ja ainutlaatusta mitä ei voi mistään hakea,ostaa tai ansaita..
Semmosta mikä tulee vaan jostakin ja naksahtaa, Pam!
Mikä tulee vieläpä vain kerran pari elämässä..
,jotakin niin käsittämätöntä sielujen roihua, kun se oma kohtaa toisensa...
-Se sekottaa ja saa pelkään ison ja pienekin ihmisen,
koska on niin tajuttoman harvinaista että kaksi ihmistä tuntee juuri saman järisyttävän tunteen keskenään,
-Tämä mulla se pelko päälimmäisin..
ja hänen reaktionsa mun tunteista, säikähtääkö ja juoksee karkuun, eikä haluu koskaan enään nähdä, aattelee hulluksi..jne..:)
Mutta jos kaksi ihmistä tuntee samallalailla niin millään sivujutulla, ei millään ole mitään merkitystä, kaikki muut maailman asiat kyllä saa järjestettyä niin et elämä yhessä onnistuu,
mutta tunteita.. -niitä kun ei voi edes taikoa..
..Vaikken hänen tunteisiin voisi vastatakkaan,
en halua, edes halua lakata Rakastamasta häntä,
vaikka sitten hiljaa mielessäni,
on vaan mielettömän ihana tunne että on se joku,
..joku jota Rakastaa näin koko sydämestään,
saa maailman käännettyä aivan toisinpäin.. kaiken mahdolliseksi, jopa sen mahdottoman..
joku joka ei edes tiedä itse että on niin rakas..
Kun on sellainen,
vain silloin tuntee myös ite elävänsä!
-et ole yksin tunteesi kanssa,
on meitä täällä monta sielunsa löytänyttä ja suu auki jäänyttä:)
toisaalta se on turhauttavaa, säälittävää, ja niin surullistakin...että on joku, joka ei edes tiedä itse, että on niin rakas.
No toisaalta joo, mut musta kun tää tunne on semmonen vilpitön rakkaus, semmonen mikä ei vaadi mitään, vähän niinku on niinku rakkaus lapsiin, ehdoton rakkaus, mut tietenki kaikkine lisämausteine..
niin en koe, enkä halua että tietäisi,
Haluisin vaan et tuntisi, ja se tunne on just se et hän Rakastaisi samallalailla vilpittömästi takasin..
Eli meidän sielut olis ne toisten luo karanneet!:)
..muuten hänellä katos ei voi olla edes hajua näistä mun tunteista, jos itse ei tunne samallai takaste, niin ei tarvi tietääkään.. jos ymmärrät mitä koitan kertoo...:)
menikö sekavaksi?:)
tai olihan se helkkarin sekavasti, ja vaikeesti kirjoitettu, mutta kaippa mä sekavana ajattelijana näin tarkoittamasi asian hyvinkin suorasti:)
Kai tämä on sellainen henkisen kasvun koitinkivi, jota voi itkeä vanhana, katkerana, kyyryakkana...
Ajattele sitä, että te voisitte vanhana olla yhessä kyyryselkämuoreja ja vaareja. Kun tunnet kerran noin syvästi hänestä niin varmaan olisitte yhdessä sinne asti! :D.
Sitten voisitte tihrustella toisianne aamusumpilla huonokuulosina :D.
Ainut millä toi tilanne vois ratketa on se et yrittäisit puhua sen miehen kanssa tosta. Sanon kyllä että tota on tosi vaikee ymmärtää mitenkää, että jos oot aika varma et se mies ei ymmärrä sua, anna olla suosiolla. Se on aika mahdollista et se ei tajuu sua. Jos on pieniki mahdollisuus et ajattelet et se vois tajuta ja tuntee samoin, anna mennä. Muuten en suosittele tekemään mitää, sori.
et mitäs jos kokeilisit tosi vähän kerrallaa kertoo hälle? Kyselisit vaikka varoen mitä se mies ajattelee asioista?
Mietin vain sitä tilannetta, että jossain kadun kulmassa paukautan suuret tunteeni, ja kysyn kuis on? mitäs tuumaat?
Mitähän meinaisi:D sanoisin näin ihmiselle, kelle hädin tuskin olen ikinä moi saanut sanottua :D
Voisi hämmentyä.
No eiks se sitten vois olla lisäbonus :D Se sun ihastukses hämmillee saattaminen.
Ei toi siltä kuulosta et sä tekisit koskaa asioille mitää, sori nyt vaa. Varmaan kattelet häntä kaukaa vielä vuodenki päästä ja unelmoit että hän muka tuntis jotai vaikka koskaa oo vilkassukkaa suhun.
Haaveet hänestä, no noinhan säilytät ne, mutta kyllä ne kuule sitten sortuu silloin koko maailman mukana kun näät hänet uuden kumppaninsa kanssa onnellisena kahden yhteisen kakaran kanssa vahingossa jossain.
Katsos, ne haaveet sortuu kuitenkin. Sitähän sä kai pelkäsit? Että sun suuret haaveet liittyy häneen ja ne vois sortua jos jotain kehittäisitte.
Noo, varmemmin ne sortuu tolla tavalla istuskelemalla. En sano ettei sun haavekuvas hänestä sortuis jos oisitte yhessä, koska ei ole olemassa ihmisiä jotka olis toisillee luotuja. Siks tarttee hyväksyä se että ei ole olemas haavekumppania.
Sorry, tää on realismia.
nauroin jo ääneen:)
No, asiaa tietyllä tavalla puhut, ei vain istu tähän tapaukseen yhtään...realismi on toki mukana.
Luultavasti vielä viidenkin vuoden päästä vain haaveilen, mutta niin kai on tarkoituskin, ja sitähän ehkä halusinkin.
oli kyllä helkkarin hyvin sanottu..!!!
niin muakin. Pointtini oli vaan että viiden vuoden päästä hän ei edes muista sua enää. Yritä siinä sitten haaveilla kun päässäs tiedät et hänellä on onnellinen perhe jota ei vaihtais pois mistää hinnasta.
sun kannattais miettii nyt et miten eri vaihtoehdot, tekeminen/tekemättömyys vaikuttaa suhun ja toimii sen mukaan.
Kärsitkö enemmän kun vaan haaveilet vai kun ehkä elät ne todeksi..ja ehkä menetät kauniin haaveesi.
Tarkoitan siis että jos tuo sun haaveilu tuottaa sulle pahaa oloa, susta ei tunnu hyvältä se, et saa siitä posiitivisia tunteita , vaan päinvastoin, ryvet ja surkuttelet, voit pahoin, ehkä masennut aikaa myöten..
jos tunnet huonoa oloa niin kehottaisin todellakin tekeen jotain, koska kaunis haaveesi voi muuttua aika äkkiä painajaiseksi pääsi sisällä..
Sun tunteistahan on kyse, joten toimi sinne suuntaan että se saavutus ois se Hyvä olo sulla itellä!
en ollenkaan väitä muuta. Kaikki ei vain ole aina yksi yhteen. Kuten tuo ensimmäinen, sekä tämä toinen viestisi. Niitä ei voi mitenkään soveltaa tähän, ja olivat asian vierestä.
Pidä vaan kiinni hänestä, kuulostaa että teillä voi olla vielä jotain kaunista!
Nyt kolahti ja lujaa tuo sinun tekstisi!Tunnen itse juuri noin erästä miestä kohtaan...Luin tämän koko ketjun ja jotenkin tuli sellainen tunne,että jotain on asialle pakko tehdä, muuten pakahdun näihin tunteisiin.En tiedä mitä haluan, muutakuin painautua häntä vasten.On sellainen tunne, että siitä voisi seurata jotain todella ihanaa, jotain mitä ei voi edes kuvitella.
Toivottavasti saat tilanteeseesi selvyyttä :)
toiminnan aika. Aika moni mieskin on varmaan räjähtämispisteessä, kerta kaikkiaan. Ota homma haltuun, siis lähesty sitä immeistä.