Onko tästä enää paluuta entiseen?
Onko kenellekkään käynyt näin?
Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen (2 vuotta sitten) menetin täysin rakkauden mieheeni :`(
Sen jälkeen en ole tuntenut häntä kohtaan enää mitään muuta kuin ärsyyntymistä, no ehkä muutaman kerran kiintymystä.
Kun hän on poissa en ikävöi, kun hän on paikalla, lähinnä se ärsyttää minua. En tunne mitään vetoa häneen eikä hänen ulkoinen olemuksensa miellytä minua, enää.
Minua ärsyttää hänen juttunsa ja meillä on aivan eri maku kaikesta.
Seksikään ei kiinnosta yhtään. Haluaisin jotain uutta ja jännää, ei ainaista sohvalla/sängyssä/suihkussa sekstailua. Mieheni ei myöskään ole kovin hyvä sängyssä. Ennen se ei haitannut koska minulle lämmittelyksi riitti hänen läsnäolonsa, mutta nyt tarvittaisiin oikeita otteita ja kosketusta. Olen kertonut/näyttänyt mikä minua miellyttää, mutta se ei tuota tulosta.
Eli suhde on kaikinpuolin huono :( Olen päivät yksin lasten kanssa. Mies auttaa mutta vain minua miellyttääkseen, eli nyrpeällä naamalla on päivittäin.
Tunnen olevani yksinäinen. Onhan minulla lapset mutta kaipaisin myös aikuista ihmistä jakamaan ajatukset, tunteet... Ja nimenomaan saman henkistä ihmistä, jonka kanssa seksi sujuisi.
Onko muilla ollut tällasita? Oletteko selvinneet?
Onko kenellekkään käynyt näin?
Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen (2 vuotta sitten) menetin täysin rakkauden mieheeni :`(
Sen jälkeen en ole tuntenut häntä kohtaan enää mitään muuta kuin ärsyyntymistä, no ehkä muutaman kerran kiintymystä.
Kun hän on poissa en ikävöi, kun hän on paikalla, lähinnä se ärsyttää minua. En tunne mitään vetoa häneen eikä hänen ulkoinen olemuksensa miellytä minua, enää.
Minua ärsyttää hänen juttunsa ja meillä on aivan eri maku kaikesta.
Seksikään ei kiinnosta yhtään. Haluaisin jotain uutta ja jännää, ei ainaista sohvalla/sängyssä/suihkussa sekstailua. Mieheni ei myöskään ole kovin hyvä sängyssä. Ennen se ei haitannut koska minulle lämmittelyksi riitti hänen läsnäolonsa, mutta nyt tarvittaisiin oikeita otteita ja kosketusta. Olen kertonut/näyttänyt mikä minua miellyttää, mutta se ei tuota tulosta.
Eli suhde on kaikinpuolin huono :( Olen päivät yksin lasten kanssa. Mies auttaa mutta vain minua miellyttääkseen, eli nyrpeällä naamalla on päivittäin.
Tunnen olevani yksinäinen. Onhan minulla lapset mutta kaipaisin myös aikuista ihmistä jakamaan ajatukset, tunteet... Ja nimenomaan saman henkistä ihmistä, jonka kanssa seksi sujuisi.
Onko muilla ollut tällasita? Oletteko selvinneet?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siinä vaiheessa kun inho nousi jo kun mies astui kotirappuselle ja laittoi avaita lukkoon, katsoin paremmaksi erota, enkä ole katunut. Hänellä on uusi suhde, minä en välitä seurustella, asun lapseni kanssa ja olen tyytyväinen vapauteeni.Ei voi elää toisen kanssa jos ainoa tunne on inho. Onhan se väärin myös sitä toista kohtaan, jokaisella kun on oikeus onneen.Asiat mistä onnensa ammentaa vaan vaihtelee.
kuulosti niin tutulta..
meillä aikalailla samanlainen tilanne, plus me riidellään jokaisesta pienestä asiasta. mies juo paljon, joka ilta täytyy viinaa olla, harvoin lähtee kotoa.
mies ei ota eropuheita todesta, tosin en vielä ole sanonutkaan että hän saa etsiä itsellensä asunnon..
meillä kans n. 2v lapsi.. itse olen päivät koulussa ja mies kotona.. poika on hoidossa, katsoin hoidon paremmaksi ratkaisuksi, poika saa kavereita ja ei tarvi koko päivää olla kotona. mies valvoo yö myöhään ja nukkuu päivät kotona...
sanotaan, että pikkulapsiaikana mikään ei ole "todellista" eli siinä ilmenee se elämän junarataisuuden tylsyys kaikenkaikkiaan.
Luuletko, että pystyt katsomaan siihen, kunnes pääset töihin.
Itse en ole paras puhumaan koska olen eroamassa. Meillä syyt tosin muualla.
ymmärsinkö oikein, nyt teillä on kaksi lasta, vaikka menetit rakkautesi jo ensimmäisen jälkeen? Miksi?
Noh, sinuna kokeilisin joko yksilö tai pariterapiaa, jos siitä ei apua löydy taitaa se ero olla ainoa vaihtoehto.