Minulla on tarkkoja muistoja entisistä, en käyttäisi sanaa aiemmista, koska muistan eläneeni myös tulevaisuudessa. Aika lienee enemmän ympyrä- kuin viivamainen.
Onhan sitä tullut seikkailtua. Kamelikauppiaana olin mooseksen aikoihin, muistan sen antisemitismin ja ikävät pakkosiirot ja lopuksi exoduksen alun. Olin silloin jo vanha ja muistotkin tahtovat hämärtyä hieman. Palvoin silloin auringonjumalaa ja olin harras, joskin ammattini vuoksi kiero, uskovainen.
Seuraavaksi elelin itävallassa ja saksassa viime vuosisadan keskivaiheille saakka, siitä elämästä en oikein viitsisi puhua, olin jotenkin hullu.
Intiaanina koin Little Big Hornin kauhut ja eskimona olen metsästellyt hylkeitä ja jääkarhuja. Elämät luonnonkansojen jäseninä ovat olleet niitä parhaita. Muistoja riittää.
Tulevaisuuden elämässäni olen elänyt elämän tähtienvälisellä sukupolvialuksella. Aika tapahtumaköyhäähän se oli mutta minulle valittiin miellyttävä vaimo ja noilta ajoilta on paljon tietoa myös eksoplaneetoista. Itse toimin aluksellamme kasvihuoneissa mutta epäilen että aluksen sekopäinen konemies syntyi myöhemmin Einsteininä. He olivat kovin saman näköisiä ja muistan konemiehen tutkineen vapaa- aikoinaan painovoima- aaltoja retiisien sirkkalehdillä. Suhteellisuusteoriassaanhan Einstein tuntee painovoima- aallot mutta ei pystynyt niitä kojeidensa puutteellisuuden takia todistamaan.
Kerran, elellessäni maattomana renkimiehenä keskiajan euroopassa, tapasin pariisin markkinoilla Orleansin Neitsyen, Jeanne de Arc' in.
Niihin aikoihin en juuri vettä juonut, miten olinkin niin hulttio mutta olin myös herrasmies ja eksyin neiti de' Arc'n kanssa samaan viinitupaan. Hämmästyttävän kaunis ja älykäs nainen. Ja tuo tietty lisä-, tai arvonimi olisi syytä heittää romukoppaan. Vaikka lipitinkin vahvaa viiniä runsaita määriä, muistan kyllä ihanan yön pikkuruisen majatalon ullakkohuoneessa.
Muistikuvia on myös elämästä eläimenä mutta ne ovat hyvin erilaisia ja koskevat lähinnä ruokaa, vaaraa ja lisääntymistä. Eräs tuttavani kiroaa karmaansa elettyään viisituhat vuotisen elämän kalifornialaisena punapuuna. Maisemat jaksoivat viihdyttää kuulemma tuskin taimiaikoja pidempään ja ainoaa vaihtelua oli silloin tällöin latvustoon pesivä lintupari. Ystäväni kertoo, että salamanisku, joka lopetti tuon tapauksettoman elämän, on ollut hänen inkarnaatioidensa suurin onnenpotku. Viimeiset vuosisatansa hän oli jatkuvasti pelännyt kivettymistä ja loputonta kököttämistä luohikkoisella kallionrinteellä.
Onhan sitä tullut seikkailtua. Kamelikauppiaana olin mooseksen aikoihin, muistan sen antisemitismin ja ikävät pakkosiirot ja lopuksi exoduksen alun. Olin silloin jo vanha ja muistotkin tahtovat hämärtyä hieman. Palvoin silloin auringonjumalaa ja olin harras, joskin ammattini vuoksi kiero, uskovainen.
Seuraavaksi elelin itävallassa ja saksassa viime vuosisadan keskivaiheille saakka, siitä elämästä en oikein viitsisi puhua, olin jotenkin hullu.
Intiaanina koin Little Big Hornin kauhut ja eskimona olen metsästellyt hylkeitä ja jääkarhuja. Elämät luonnonkansojen jäseninä ovat olleet niitä parhaita. Muistoja riittää.
Tulevaisuuden elämässäni olen elänyt elämän tähtienvälisellä sukupolvialuksella. Aika tapahtumaköyhäähän se oli mutta minulle valittiin miellyttävä vaimo ja noilta ajoilta on paljon tietoa myös eksoplaneetoista. Itse toimin aluksellamme kasvihuoneissa mutta epäilen että aluksen sekopäinen konemies syntyi myöhemmin Einsteininä. He olivat kovin saman näköisiä ja muistan konemiehen tutkineen vapaa- aikoinaan painovoima- aaltoja retiisien sirkkalehdillä. Suhteellisuusteoriassaanhan Einstein tuntee painovoima- aallot mutta ei pystynyt niitä kojeidensa puutteellisuuden takia todistamaan.
Kerran, elellessäni maattomana renkimiehenä keskiajan euroopassa, tapasin pariisin markkinoilla Orleansin Neitsyen, Jeanne de Arc' in.
Niihin aikoihin en juuri vettä juonut, miten olinkin niin hulttio mutta olin myös herrasmies ja eksyin neiti de' Arc'n kanssa samaan viinitupaan. Hämmästyttävän kaunis ja älykäs nainen. Ja tuo tietty lisä-, tai arvonimi olisi syytä heittää romukoppaan. Vaikka lipitinkin vahvaa viiniä runsaita määriä, muistan kyllä ihanan yön pikkuruisen majatalon ullakkohuoneessa.
Muistikuvia on myös elämästä eläimenä mutta ne ovat hyvin erilaisia ja koskevat lähinnä ruokaa, vaaraa ja lisääntymistä. Eräs tuttavani kiroaa karmaansa elettyään viisituhat vuotisen elämän kalifornialaisena punapuuna. Maisemat jaksoivat viihdyttää kuulemma tuskin taimiaikoja pidempään ja ainoaa vaihtelua oli silloin tällöin latvustoon pesivä lintupari. Ystäväni kertoo, että salamanisku, joka lopetti tuon tapauksettoman elämän, on ollut hänen inkarnaatioidensa suurin onnenpotku. Viimeiset vuosisatansa hän oli jatkuvasti pelännyt kivettymistä ja loputonta kököttämistä luohikkoisella kallionrinteellä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.